Olin jokunen aika sitten jopa pois tolaltani, kun aloin liian syvällisesti pohtimaan onko elämässäni kaikki vain harhaa ja todellisuudessa yritän jatkuvasti luoda ympärilleni illuusiota hyvästä. Olenko vain peitellyt omaa huonoa oloani sillä. Siinä saattaa olla perää koska minulla on ollut suorastaan pakkomielle tehdä tai saavuttaa asioita, joista yli-innostun. Minun on ollut pakko ylläpitää tietynlaista hypetys-tilaa itsessäni. Muuten olen tuntenut ettei elämässäni ole mitään virkaa, olen ihan tylsä ja kukaan ei tykkää minusta. Tämä on vähän sama ilmiö mihin sosiaalisessa mediassa helposti sortuu. Tekee asioita vain siksi, jotta niistä saa kivan julkaisun ja runsaasti tykkäyksiä. Minä yleensä ahdistun jos jokin julkaisuni ei ole herättänyt tarpeeksi huomiota. Ja se on sairaan ärsyttävää ja kuormittavaa. En tiedä olenko vain minä joka tuntee näin vai onko se yleistä. Näistä ei juurikaan puhuta. Tärkeää olisi olla välittämättä mitä muut ajattelevat ja tehdä niin mikä parhaimmalta tuntuu itsessään. Toki nautin yleensä niistä kaikista asioista joita teen ja koen kun koko ajan olen mennyt ja tehnyt uusia jännittäviä juttuja. Mutta jos pääni lyö tyhjää olen ihan surkeana. 

Terapiassa keskustelimme viimeksi pettymyksistä ja niiden säätelystä. Minähän koen pienimmätkin pettymykset kuin lapsi, koko maailmani särkyy ja kaikki on pilalla jos jokin asia ei mennyt niin kuten olin toivonut. Alan mielessäni heti käyttäytymään kuin uhmaikäinen lapsi joka kiukuttelee ja itkee. Tämäkin käyttäytymismalli oli minulle "ahaa-elämys". Terapia on jatkuvaa oivallusta. Näin alan tuntemaan epätoivottuja tapoja ja oppia itsestäni ja rakentaa uusia toimintatapoja. Se on vain välillä vaikeaa olla itselleen yht´äkkiä se kasvattaja. Se, joka on sinulle lempeä, huolehtiva, ohjaa ja tukee, lohduttaa sekä valmistaa vahvaan omakuvaan. Vaikean lapsuuden takia nämä taidot eivät ole siirtyneet luonnostaan vaan opettelen niitä nyt. Mutta jo muutaman päivän päästä tästä oivalluksesta, osasin jo säädellä pettymystä jonka sain. Pystyin ylläpitämään hyvän tasapainon mikä on nyt vallinnut minulla viimeaikoina. Ymmärsin sanoa itselleni että "hei, tämähän on tälläinen pikkujuttu, ei tämän takia kannata päiväänsä pilata. Ole kärsivällinen." Ja se auttoi! Niin ja palatakseni kirjoituksen alkuun, opin myös samalla ymmärtämään. Ei elämäni ole hyvän mielen illuusiota, se on vain elämää mikä rakentuu hyvistä asioista ja toisinaan huonoista. Eri asia on se, miten ne kohtaa. Olen oppinut nauttimaan myös ajasta jonka olen vain itseni kanssa tekemättä yhtään mitään mistä saisi aihetta julkaista huomiota herättävän julkaisun.

Kommentit (2)

Helenamaria
Liittynyt25.8.2017

Mulla on ollu kans samaa ajatusta välillä siitä, että mins en saanutkaan tykkäyksiä, vaikka kuva olis mun mielestä ollutkin hauska. Varmaan aika moni keräilee tykkäyksiä, vaikka todellisuus on kaukana siitä, kuinka moni tykkää. Ei siis oikeesti oo väliä mitä julkaisee ja monta tykkää, vaan miettii asiaa siltä kannalta, että jaksaako itse tykätä joka kuvasta. Siinä menis varmaan koko päivä 😀. Ollaan siis armollisia itsellemme 👍

Helena Kekkonen

Seuraa 

Hengähdys ilmaa.

35-vuotiaan naisen kirjoituksia matkalla kohti uudenlaista ja tasapainoisempaa elämää sekä eheytymistä hylkäämisen tunnelukosta. Blogissa kirjoituksia myös joogasta, meditoinnista ja luonnon voimasta, jotka ovat itselleni tärkeitä henkisen hyvinvoinnin lähteitä.

Rakennetaan yhdessä tasapainoisempi elämä.

Rakkaudella, Nina

hengahdysilmaa@gmail.com

Blogiarkisto