On ahdistusta. Ja sitten on a h d i s t u s t a. Ne eroavat siten, että toinen on kuin paha uni joka herätessä hetken vielä hikoiluttaa kun tämä toinen taas.., se on kuin painajainen josta ei herää vaikka se hirviö vie mennessään ja valtaa kehon ja mielen. Se uppoaa koko ajan syvemmälle jonka seurauksena tekisi mieli vain kirkua ja repiä hiukset päästä jotta olo helpottaisi. Mutta sekään ei auta. Se jatkaa kunnes keho ei jaksa enää taistella sitä vastaan. Lamaannun ja annan sen raastaa mut kokonaan. Se on (kuin) todellista vaikka se on vain tunne. Siihen ei siinä tilanteessa oma turva auta. Olen kuin toisessa todellisuudessa.

Olin jo todella toiveikas, että nämä pahat ahdistukset olisivat takana elämästäni. Olin sentään ollut useamman viikon ilman mitään ihmeellisiä kohtauksia. Oloni oli ollut yhtä hyvä kuin viime loppukesänä masennuslääkityksen aikaan. Tasainen. Ja olin niin iloinen siitä. Yllätyin kovasti ja olin hämmentynyt kun ahdistuksen tunne sieltä iski taas. Olin jo unohtanut, miten inhottavalta se tuntuu. Se mitä tilanteessa tapahtui, sai aikaan minussa pelkoa yksinäisyydestä. Olin lentokentällä ja tunsin oloni todella yksinäiseksi (kun mieheni samalla vieressä näppäili WhatsApissa ryhmäviestejä kavereidensa kanssa). Vaikka onhan minulla heitä ympärilläni, en ehkä vain osaa avata sydäntäni heille vielä. 

Matka jatkuu <3

Kommentit (4)

-L-

Heippa!

Olen lukenut blogiasi matkastasi kohti tasapainoisempaa elämää. Kiitos kun kirjoitat vaikeista asioista, itsellekin löytyy uusia näkökulmia. Ei varmasti ole helppoa julkisesti kertoa omasta käytöksestä silloin, kun se ei ole ns. "mallikelpoista". Valtavasti tsemppiä sinulle, kuulostaa, että olet jo nyt päässyt paljon eteenpäin. Hyvää kevättä ja kesän odotusta! :)

nina_kyllikki
Liittynyt27.7.2017

Heippa!

Kiitos kun jätit kommentin ja kiitos hurjasti tsempeistä <3

Olen kyllä päässyt todella paljon eteenpäin tai voisihan sitä sanoa myöskin että olen kasvanut rutkasti ihmisenä viimeisen vuoden aikana. Vaikka en sitä aina muistakaan varsinkaan niinä hetkinä kun mennäänkin taaksepäin ja lujaa. Mutta niistä vaikeista hetkistäkin selviää nykyisin paljon helpommin, joten mahtava kehitys sekin :)

Lämpöistä kesän odotusta sulle :)

Sannanna

Mulla on täysin samanlaisia oireita ja ahdistusta kuin sulla. Se iskee ihan puskista myös ja varsinkin silloin kun kaikki on näennäisesti hyvin. Itken usein kun luen blogiasi se koskettaa tosi syvältä kun kamppailee itse saman hirviön kanssa. Isäni lähti kun olin 6-vuotias ja luulin olevani kunnossa kunnes elämääni tuli mies. Silloin huomasin että en ole lainkaan kunnossa vaan täysin hädissäni ja koko elämä silloin kun löytää rakkauden onkin täyttä tuskaa. Vanhaa tuskaa joka muistuttaa itsestään ja vie kehoa ja mieltä kuin pässiä narussa. Tiedän siis mistä puhut ja lähetän kaiken voiman sinulle.

nina_kyllikki
Liittynyt27.7.2017

Hei ja kiitos paljon kun kerroit tarinasi <3 Paljon paljon voimia myös sulle omaan elämäsi kamppailuun. Toivottavasti saat apuja näihin niin hirveän tuskaisiin asioihin mitkä valtaavat mielemme kuin mitkäkin demonit. Tää ei ole helppoa eikä tämmöistä toivoisi kenenkään kärsivän mutta helpotusta tuo kunhan jaksaa vaan uskoa että tämä on lopulta voitettavissa!

Seuraa 

Hengähdys ilmaa.

35-vuotiaan naisen kirjoituksia matkalla kohti uudenlaista ja tasapainoisempaa elämää sekä eheytymistä hylkäämisen tunnelukosta. Blogissa kirjoituksia myös joogasta, meditoinnista ja luonnon voimasta, jotka ovat itselleni tärkeitä henkisen hyvinvoinnin lähteitä.

Rakennetaan yhdessä tasapainoisempi elämä.

Rakkaudella, Nina

hengahdysilmaa@gmail.com

Blogiarkisto