Kun aloin kirjoittamaan tätä blogia, luulin että olen yksin tämän ongelmani kanssa. Luulin, että kaikki muut ovat "normaaleja", ja vain minä olen tässä maailmassa yksin outojen käyttäytymisteni kanssa. Kadehdin toisten täydellisiltä vaikuttavia elämiä, parisuhteita, onnellisuutta.. Voi kuinka monesti kirosin itseni maan alle, koska kuvittelin olevani tyhmä ja maailman huonoin tyttöystävä. Miten jatkuvasti väsytin ja ajoin itseäni ylikuormittuneeseen tilaan, koska piti olla valppaana joka sekunti toisen tekemisistä, katseista, eleistä, sanoista. Kuinka monta tuhatta kertaa olen ollut kauhuissani, että nyt tuli mitta täyteen kumppanilla, kun sekoilin tyhmyyksiä mustasukkaisuuskohtauksissa. Olen pelännyt koko ajan pahinta, vaikka mitään pahaa ei edes koskaan tapahtunut. Tuntenut oloni maailman turvattomaksi ja yksinäisemmäksi huolimatta siitä, että ympärilläni on ihmisiä, koti, työ, harrastukset. 

Toisen on vaikeaa ymmärtää, jos ei itse tiedä tai osaa uppoutua siihen miksi joku tuntee, miten tuntee. Voisi sanoa, ettei sellainen joka ole kokenut samaa kuin itse, pysty koskaan täysin samaistumaan samoihin ajatuksiin. Siksi vertaistuki on äärettömän tärkeä ja oleellinen osa parantumista. Minulle on ollut todella suuri tuki teistä, ihanat lukijat kun olette kommentoineet tai laittaneet viestiä yksityisesti. Tiedän, että en ole yksin.

Olen yrittänyt etsiä itselleni sopivaa vertaistukiryhmää mutta en ole oikein löytänyt. Läheisriippuvaisille löysin kyllä mutta tähän kuuluu niin paljon muutakin. Ehkä ei ole hylkäämisen pelosta kärsiville sellaista. Pitäisi kyllä olla. Olisipa rohkeutta perustaa sellainen. Mielessäni on pyörinyt ajatus "epävirallisesta" vertaistuen ryhmästä. Ryhmä, jonka kanssa tavataan, vaihdetaan omia kuulumisia ja ajatuksia sekä tarvittaessa jaetaan neuvoja ja annetaan tukea. Kuunnellaan tai ollaan hiljaa vain. Okei, villeimmissä ajatuksissa tämä ryhmä kokoontuminen tapahtuisi luonnon helmassa. Siellä, missä metsän voima ja kauneus ympäröi ja hiljaisuudellaan tuo levollisen olon. Kuinka ihana olisi huomata, miten samankaltaiset ajatukset yhdistävät ja luovat turvaa. Voi itkeä, nauraa, kuunnella, puhua, olla hiljaa. Ihan miltä itsestään tuntuu. Ilman, että tuntee olonsa epämukavaksi koska kaikki ymmärtävät. 

Ajatusleikkiä, mutta varmasti toteuttamiskelpoinen. Riittää kun edes yksi lähtisi kaveriksi. Olisitko se sinä?

Kommentit (10)

jenniAN
Liittynyt14.5.2015

Todella helpottava huomata että ei todellakaan kipuile yksin näiden asioiden kanssa, löysin blogisi juuri ja voin täysin samaistua fiiliksiin joista kirjoitat. Tänään itsellä ollut heikompi päivä näiden asioiden kanssa ja itku kurkussa näitä lukenut, aivan kun otteita omasta elämästä. Todellakin kannatan jotain vertaistuki hommaa, mukana olisin!

nina_kyllikki
Liittynyt27.7.2017

Kiitos kommentista <3 Ihana kuulla, että olisit mukana. Pitää alkaa miettimään jotain tapaamista, ehkäpä jopa jokin (mökki)viikonloppu tai iltapäivän vietto keskeisellä paikalla, koska tuskin kaikki (kukaan) asuu täälläpäin missä minä.. 

Paljon voimia sinulle, et ole yksin <3 

nina_kyllikki
Liittynyt27.7.2017

Niin ja hei, laitatko minulle sähköpostia, niin laitan sulle ehdotuksen "vertaistuki ryhmästä", jota olen ajatellut :)

Kinuski35
Liittynyt23.8.2018

Sama juttu minulla. Löysin juuri blogisi enkä ole kerennyt lukea tekstejäsi vielä kovin paljon, mutta kuulostaa niin samalta kuin itselläni. Kamppailen omien ajatuksieni kanssa viikoittain tai yleensä jopa päivittäin. Elämä olisi varmaan niin paljon helpompaa ilman tunnelukkoja ja pelkoa hylätyksi tulemisesta. Vertaistuki tervetullut!

nina_kyllikki
Liittynyt27.7.2017

Kyllä! Elämä olisi todella paljon helpompaa ilman näitä hirveitä taakkoja. Onneksi niitä pystyy poistamaan tai edes sietämään mutta työtä se vaatii. Ja jos ei ole mahdollisuutta esim ammattiapuun, uskon että keskusteleminen samoista asioista kärsivien kanssa auttaa, koska toiselta saatu ymmärrys tuo minulle ainakin suurta helpotusta olotilaani. Ei tarvitse kamppailla yksin <3

nina_kyllikki
Liittynyt27.7.2017

Sinä myös, jos haluat, laittaisitko mulle sähköpostia niin laitan sulle ehdotuksen "vertaistuki ryhmä" tapaamisesta <3

Vierailija

Olisin mukana. Elämä on yhtä isoa pelkotilaa, tulkintoja ja kuormitusta tämän kanssa. Olen aiemmin epäillyt itseäni vihaiseksi ja vainoharhaiseksi , nyt jo tiedän olevani surullinen. Ja tätä surua siitä, ettei minulla ole sisäistä luottamusta mistä ammentaa hyvää parisuhde elämää, riittää. Saat ottaa minuun mailitse yhteyttä :)

nina_kyllikki
Liittynyt27.7.2017

Kiitos kommentista <3 Otan yhteyttä suhun.

Minäkin luulin vielä jokunen aika sitten, että minut on jotenkin "luotu" olemaan aina surullinen. Että tämä on vain minun ominaisuus eikä muuta voi. Kunnes minulle valkeni eräänä päivänä, ettei se ihan näin mene., ei minun pidä tyytyä tähän vaan asioille on voitava tehdä jotain.

Lukossa

Voi että, vertaistukiryhmä kuulostaa tosi rauhoittavalta, ja lohduttavalta. Turvalliselta. Itse en asu Suomessa, joten mukaan en pääse, harmi. Ellette sitten päädy tekemään siitä sähköistä, esim. suljettua facebook-ryhmää tms. 

nina_kyllikki
Liittynyt27.7.2017

Hei tuossahan on ideaa! Pitääkin kehittää sellainen oma ryhmä meille <3 Laittelen siitä erikseen vaikka postausta kun olen saanut avattua ryhmän. 

Seuraa 

Hengähdys ilmaa.

35-vuotiaan naisen kirjoituksia matkalla kohti uudenlaista ja tasapainoisempaa elämää sekä eheytymistä hylkäämisen tunnelukosta. Blogissa kirjoituksia myös joogasta, meditoinnista ja luonnon voimasta, jotka ovat itselleni tärkeitä henkisen hyvinvoinnin lähteitä.

Rakennetaan yhdessä tasapainoisempi elämä.

Rakkaudella, Nina

hengahdysilmaa@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto