Olen viime aikoina pohtinut elämäni ystävyyssuhteita - tai toisin sanoen niiden vähyyttä. Nuorempana kyllä oli kavereita, jopa sellainenkin jota uskalsi kutsua parhaaksi kaveriksi. Sitten kaveriporukoita oli enemmän ja vähemmän, muuttuen eri elämäntilanteissa. Mutta ystävyyttä, joka olisi kestänyt lapsuudesta tähän päivään, ei ole säilynyt. Tai muutenkaan en ole juurikaan onnistunut luomaan oikeaa ystävyyssuhdetta aikuisena. Onhan lapsuudestakin muutama kaverina pysynyt, sellaisena että joskus kuulumiset vaihdetaan ja nähdään. Mutta läheistä ystävyyssuhdetta, sitä en ole saanut kokea enää aikoihin.

Ja tiedän, että se johtuu nimenomaan minusta itsestäni. Jostain kumman syystä pakenen ystävyyttä tai uusia ihmissuhteita ennen kuin ne ehtivät edes alkaa. Pelkään kai hylkäämistä tai torjutuksi tuloa tässäkin tapauksessa niin paljon, että sen tuoma ahdistus saa minut kokemaan paremmaksi vaihtoehdoksi olla yksin. Ja kieltämättä, viihdynkin oikein hyvin itsekseni. Silti se ei poista sitä, että toisinaan kaipaan enemmän kuin mitään muuta, ystävyyttä.

Uskon myös sen seikan vaikuttavan omaan valintaani viettää aikaa enemmän yksinään, on siinä, että kuormitun todella herkästi. Tarvitsen paljon omaa rauhaa ja hiljaisia hetkiä kaiken maailman hälinöistä. Ja kun olen vain minä, voin huoletta mennä sen mukaan miltä itsestään tuntuu.

En kuitenkaan koe itseäni kovinkaan usein yksinäiseksi. Ja tämä johtunee siitä, että vietän kuitenkin paljon aikaa eri ihmisryhmissä. Pohdin, että tällä tavoin minä todennäköisesti paikkaan elämässäni ystävien puutetta, sosiaalisia kanssakäymisiä ja hauskanpitoa. Ja jos ei ole kuin minä, ja haluaa (=osaa) solmia uusia ystävyyssuhteita, löytää varmasti seuraavin keinoin uusia ihmisiä elämäänsä.

 

  • Erilaiset ryhmätapahtumat - Esim. minä käyn jooga ja vaellusreissuilla tuntemattomien kanssa.
  • Harrastukset - Erittäin hyvä keino tavata uusia ihmisiä. Minä olen saanut kokonaisen "tätilauman" kavereikseni ratsastusharrastuksen parista.
  • Vapaaehtoistoiminta - Olin juuri tutustumassa partiotoimintaan.
  • Some ja blogi - No, näissähän ihmiset nykyisin pyörivät vaikka kuinka yrittäisi vältellä. Olen minäkin saanut näiden kautta uusia tuttavuuksia elämääni. Kumppaninkin löysin Tinderistä. 
  • Puoliso - Niin, ehkä tälläiselle herkästi ylikuormittuvalle riittääkin yksi läheinen suhde elämässä...
  • Rohkeasti osallistuminen ja meneminen paikkoihin jotka kiinnostavat, vaikka kuinka jännittäisi mennä yksin - minäkin olen miljoonasti miettinyt ajelessani johonkin, että mitä minä olen taas tekemässä kun polvet vaan tutisee!
  • Juhlien järjestäminen - Olen ja ollaan myös yhdessä pidetty kekkereitä, joihin kutsutaan kaikki vähänkin enemmän kuin tuttavat, ja vitsit kuinka hauska ilta tuleekin isolla porukalla! Ja taas pärjää pitkän aikaa ilman sosiaalista elämää.. 
  • Työporukka - Ihmisiä nekin ovat, ja varmasti tutustumisen arvoisia - itseasiassa löysin edelliseltä työpaikaltani ihmisen, jonka kanssa meistä tuli näin aikuisiällä jopa yhtä kuin bestikset. Kunnes minä lopulta taisin pilata senkin olemalla huomionkipeä ja lapsellisesti käyttäytyvä.
  • Leffaan ja syömään tutun kanssa - Joskus käyn treffeillä kaverin kanssa ja kyllä se on tosi kivaa, jolloin mietin miksen tee tätä useammin.
  • Matkustaminen - Maailmalla yksinään kulkemisessa en ole milloinkaan tuntenut oloani yksinäiseksi. Paitsi ehkä nyt kun puoliso odottaakin kotona. Mutta jos on villi ja vapaa - parasta oli kun sai uusia tuttavuuksia ympäri maailman.

 

Ja huom. Ihmisiä on aina ympärillä ja minä voin vain nauttia heidän läsnäolostaan, olematta kuitenkaan itse läsnä. Siinäkin on puolensa.

Kommentit (1)

Vierailija

Hei!tunnistan itseäni sinun kirjoituksestasi. Luonto on minulle ystävyyden korvike ja tietysti lapset. Silti kaipaan tasaisin väliajoin ystävää. Äitini oli ehkä läheisin ystäväni, mutta hän kuoli vuodenvaihteessa. Nyt elelen miesystäväni, kolmen lapseni ja eläinlaumani kanssa Keski- Suomessa, vaikka olen helsinkkläinen. Ei se tunnu sen kummemmalta, paitsi täällä ei voi kadottautua ihmismassaan pällistelemään human sapiensia. Metsäkauriita sen sijaan näkyy yllin kyllin.terveisin Jonska

Seuraa 

Hengähdys ilmaa.

35-vuotiaan naisen kirjoituksia matkalla kohti uudenlaista ja tasapainoisempaa elämää sekä eheytymistä hylkäämisen tunnelukosta. Blogissa kirjoituksia myös joogasta, meditoinnista ja luonnon voimasta, jotka ovat itselleni tärkeitä henkisen hyvinvoinnin lähteitä.

Rakennetaan yhdessä tasapainoisempi elämä.

Rakkaudella, Nina

hengahdysilmaa@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto