Naistenpäivä. Muuten niin onnistunut viime viikko osaltani mutta pakko oli sitten naistenpäivän riemuksi kylvää jälleen riita. Ja mistäpä muustakaan kuin siitä että mieheni unohti sen. Tiedän, että hän on maailman muistamattomin ihminen kenet tunnen ja tiedän sen seikan, että hänen työnsä on melkoista ajattelutyötä jos vertaa vaikka minun työhön mutta silti, olisin toivonut että hän olisi töistä tultuaan muistanut minua naistenpäivänä. Varauduin kyllä jo siihen että hän ei muista ja että en ottaisi hepuleita siitä. Mutta ne ajatukset jäivät vain ajatuksen tasolle. 

Kun varovasti otin aiheen esille, pahoitteli hän kun oli unohtanut ja että hänen oli kyllä tarkoitus tuoda kukkia. Mutta sekin jäi vain ajatukseksi. Se, että olisin voinut olla vain loukkaantunut asiasta, nousikin sisäinen lapseni huomionkipeäksi hirviöksi. Oikeastaan, syy miksi "kohtaus" syntyi, johtui siitä että mieheni ei taaskaan riittävästi ollut mielestäni pahoillaan, joten vedin sen johtopäätöksen että hän ei enää panosta meidän suhteeseen eli ts. hän on hylkäämässä minua, kun kerran pystyi unohtamaan (niinkin tärkeän asian kuin naistenpäivä). Mutta joskus sitä vain unohtaa, itsekukin. 

No tämän enempää analysoimatta siirrynkin terapiakuulumisiin. Sehän menee yleensä aina niin, että terapeutti kysyy session aluksi, mitäs mielessä, mitä kuuluu, ja näin muodostuu aihe josta keskustelemme. Viime aikoina olen osannut vastata vain, että no muuten ihan hyvää, mutta muutama riita oli taas. Enkä oikein muuta. Eli olen jämähtänyt paikoilleni. Terapeuttini ehdotti että voisimme kokeilla silmänliiketerapiaa (EMDR). Kyseinen hoitomuoto on todettu tehokkaaksi traumapotilailla. Siinä ikäänkuin palataan trauman aiheuttaviin hetkiin samalla kun potilas seuraa silmillään esimerkiksi terapeutin edestakaisin liikkuvaa kättä. Tämän tarkoitus minulle on tuoda lähemmäs sisäistä lastani ja itseäni jotta voisin itse luoda turvaa (sisäiselle lapselle) tilanteissa joissa sitä tarvitsen. Katsotaan miten tämä tulee vaikuttamaan minuun. 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Hengähdys ilmaa.

35-vuotiaan naisen kirjoituksia matkalla kohti uudenlaista ja tasapainoisempaa elämää sekä eheytymistä hylkäämisen tunnelukosta. Blogissa kirjoituksia myös joogasta, meditoinnista ja luonnon voimasta, jotka ovat itselleni tärkeitä henkisen hyvinvoinnin lähteitä.

Rakennetaan yhdessä tasapainoisempi elämä.

Rakkaudella, Nina

hengahdysilmaa@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto