Kirjoitukset avainsanalla tasavertainen parisuhde

Yhteistyössä Break Sokos Hotel Bomba sekä Uumen - hyvän olon tapahtumat

 

Kun kerroin lähipiirille, että olemme menossa parisuhdekurssille, sain melko tyrmäävän vastaanoton. "Ai, no minä arvasin tämän, teillä menee huonosti, nyt te sitten eroatte, taas talo menee myyntiin.." Ei, me emme mene parisuhdekurssille siksi, että meillä menee huonosti, vaan siksi, että me emme halua, että meillä tulee menemäänkään huonosti. Me haluamme panostaa meidän suhteeseen ja olemme valmiit tekemään töitä sen eteen. Niin kuin varmasti täällä blogissa on tullut selväksi, meidänkin suhteessa on ollut isojakin töyssyjä, mutta ei se sitä tarkoita, että meillä menee huonosti. Päinvastoin, niiden ansiosta olemme entistäkin vahvempi tiimi - ja näin haluamme sen pysyvänkin. Parisuhdekurssilta saimme paljon lisää työkaluja, millä ylläpidämme jatkossakin suhdettamme, ja opimme viemään sitä uusille tasoille. 

Jokaiselle parille tulee elämässä vastoinkäymisiä - eri asia on sitten kuinka paljon on valmis antamaan itse siihen suhteeseen. Minä päätin edellisestä pitkästä suhteesta oppineena, että seuraavaa mahdollista parisuhdetta todellakin hoidetaan. Ja kerroinkin jo hyvin varhaisessa vaiheessa nykyiselle puolisolleni, että me tulemme jossain vaiheessa menemään parisuhdekurssille, jo paljon ennen kuin olisimme edes eron partaalla. 

 

Pari vuotta sitten olin kuuntelemassa Heikki Harjun luentoa parisuhteista - ja vakuutuin heti. Hän jos joku, omaa sellaisen tyylin kertoa parisuhteen kiemuroista niin, että miespuolisetkin todella jaksavat kuunnella, ja jopa avautua vähäsen. Ja jokainen, ketä parisuhteessa on ollut, tietää varmasti kuinka monimutkainen parisuhde on. Miehet ja naiset ovat niin erilaisia - mutta erilaisuus on se, mikä meitä vetää myöskin puoleensa. Mutta toisinaan, tarvitsemme hieman opastusta siinä, miten ymmärtäisimme erilaisuutemme ja saisimme sytytettyä liekkeihin ehkä hieman unessa olevan rakkautemme! Ja tässä, Heikki on mieletön mentori. Oli uskomaton kokea yhdessä puolisoni kanssa tämä, sekä nähdä myös toisten parien katseista, miten jokaisella suhde leimahti ihan uusiin ulottuvuuksiin viikonlopun aikana.

Kurssin ensimmäisenä iltana keskityttiin tunteisiin. Niin omiin kuin parisuhteen yhteiseen tunnepohjaan. Itselleni tämä oli erityisen mielenkiintoinen aihe, kun juuri omien tunnesäätelytaitojeni kanssa on vielä muutenkin opeteltavaa. Oli tärkeää oppia, miten me tarvitsemme tunteita, myös niitä "huonoja". Mutta meidän jokaisen on opittava viemään parisuhteessa tunteitamme sinne korkealle, liekehtivälle tasolle. Sillä on merkitystä, millaisilla tunteilla aloittaa päivän sekä miten kohtaa puolisonsa. Hauskana tehtävänä oli jokaisen laatia, millaisia tunteita on kokenut viikon aikana. Ei liene yllättävää, että naisilla oli lähes koko tunteiden kirjo, kun taas miehet olivat kokeneet ehkä kahta erilaista tunnetta. Mutta näin erilaisia me ollaan. Ja miten voisimmekaan ymmärtää toisiamme ja toisen tarpeita, haluja sekä tunteita, ellemme kysy ja puhu niistä? Meidän ei tarvitse haluta samoja asioita, mutta pitää löytyä halua löytää yhdenmukaisuutta yhteiseltä tulevaisuudelta. 

Lauantaina kävimme lävitse ihmisen syvimpiä perustarpeita, ja miten niitä täytetään. Itse koin hieman ahdistusta tästä, koska toisinaan kun elän omassa "lapsimielimaailmassani", saattaa tarpeenikin olla sen mukaiset, enkä osaa itse niitä täyttää vaan odotan, että joku muu sen tekee puolestani. Saatika yrittää täyttää vielä toisen tarpeita. Joten loin itselleni paineita, olla "normaali" minä. Mieheni kuitenkin tyynnytteli minua toteamalla, ettei minun tarvitsekaan osata. Tässä sitä yhdessä opetellaan tuntemaan tarpeitamme. 

Lauantai päivän aikana yhteys välillämme vahvistui vielä entisestään, sekä myöskin ymmärrys erilaisuuteemme ja tarpeisiimme. On tärkeää oivaltaa, miten miehet tarvitsevat latautumiseen hengailua miesporukassa ja naiset taas oleilua naisten kesken. Teimme eräänlaisen rinki tehtävän. Aluksi miehet kokoontuivat keskenään rinkiin kerämään miesenergiaa, ja me katsoimme mitä se oikeastaan on. No, se on vain "hengailua". Eipä ne miehet juuri mitään puhu taikka pukahda. Sitten naiset tulivat mukaan tehtävään. Siinä me vain olimme, miehet seisaallaan ringissä ja naiset istuivat lattialla puolisoidensa edessä. Emme puhuneet keskenämme mitään, annoimme meidän vain olla omia itseämme. Naiset saivat olla herkästi tuntevia otuksia, ja miehet maskuliinisyydellään suojelivat meitä. Itsekin aloin kyynelehtiä siinä vaiheessa, kun mieheni kuiskasi minulle "olet turvassa - minä suojelen sinua". Hetken päästä naisetkin nousivat seisomaan ja katsoimme puolisoitamme syvälle silmiin useita minuutteja, mutta emmekä vieläkään puhuneet. Nyt oli miesten vuoro katsoa ja kokea, miltä se herkästi tunteva naisotus näyttää. Tämä harjoitus oli monelle ollut mieleenpainuva, niin myös meille. Oli kuulemma miehelläkin ollut pitelemistä pysyä vahvana, meidän naisten herkkyytemme edessä. 

Ennen lauantain iltavapaata kurssilta, käsittelimme syvemmin aiheita, miten saada jännitettä takaisin puolisoiden välille sekä millaisin keinoin voimme oppia tietämään, miten toinen sytytetään hänen kaipaamallaan tavalla. Niin, niissäkin asioissa me jokainen olemme erilaisia, ja ilman että toinen tietää, mistä toinen tykkää, on hyvin vaikeaa päästä yhdessä intohimoisiin liekkeihin. Saimme ihan oikean harjoitustehtävän iltaan, tutustua erilaisilla pienillä tavoilla, mistä sitä syttyykään. Jo tälläinen tehtävä toi itsessään hurjasti hyvää jännitettä toisiimme. Ja Heikki osasi esittää aiheen todella luonnollisesti ilman, että kukaan ei varmastikaan tuntenut oloaan kiusalliseksi. Miehenikin sanoi, vaikka yleensä tämänkaltaisista aiheista voi olla vaikeaa puhua minulle, oli nyt helppo olla avoin omista ajatuksistaan ja toiveistaan. Ja kuinka paljon tämäkin vahvisti meitä lisää!

Sunnuntaina jatkoimme kurssia vielä aamupäivän ajan. Oli niin mieletöntä nähdä pareja, joiden yhteys toisiinsa oli silminnähden vahvistunut. Kertasimme edellisen päivän juttuja, josta siirryimme vielä rakkauteen. Olin itse esittänyt kysymyksen rakkaudesta, mitä se on, sekä muuttuuko se parisuhteen aikana. Kävimmekin läpi erilaisia rakkauden tasoja, joka ainakin itseäni kolahdutti ja kovaa. Minulle jäi pohdittavaa juurikin tästä rakkauden aiheesta sekä anteeksiannosta, jota myöskin käsittelimme vielä sunnuntaina. Niistä kuitenkin haluan kirjoittaa vielä erikseen, laajemmin. 

Lopuksi teimme vielä parisuhteen pelikirjan, jonka avulla lähdemme tästä viikonlopusta luomaan yhteistä tulevaisuutta. Kirjaa voi laajentaa jatkuvasti, ja sinne voi kirjata yhteiset tulevaisuuden tavoitteet. Esimerkkinä me kirjoitimme "kirjaamme" näin;

Mitä me haluamme? (Nyt, 2v. päästä, 5v, 10v jne.) - Laitoimme tuohon 5 vuoden kohdalle haluavamme toteuttaa yhteisen haaveen Lappiin muutosta.

Miksi me haluamme tätä? - Kaipaamme syvemmin luontoon, hiljaisuuteen, hitaaseen elämänrytmiin..

Mitä teemme, jotta saavutamme haluamamme? - Työ- ja opiskelusuunnitelmat, jotka tukevat mahdollisuutta haaveeseemme, pidämme huolta meistä itsestämme. Jne.. Listaa voi todellakin täyttää loputtomiin ja se vahvistaa suhdetta, kun on selkeät tavoitteet ja toiveet yhteiseen tulevaan.

Yhteenvetona opimme kurssilla ymmärtämään paremmin toisiamme, ja erilaisuuksiamme sekä jännitteen ja vetovoiman salaisuuden. Vaikka me emme kokeneet, että meillä on "ongelmia" suhteessamme, saimme ihan mielettömästi tältä kurssilta. Koimme todella tärkeänä pitää huolta parisuhteesta ja tunsimme onnellisuutta toisistamme niin paljon enemmän. Oli unohtamatonta, että teimme jotain tälläistä yhdessä. 

Kurssipaikkana toimi aivan uskomattoman upea Bomban kylpylähotelli Nurmeksessa Pielisen järven rannalla. Luonnonläheisyys, karjalaistunnelma, loistelias kylpylä sekä tasokas hotelli. Lauantai iltana meillä oli aikaa nauttia hotellin puitteista. Kävimme uudistetussa kylpylässä, joka olikin aivan mieletön. Varmasti Suomen kärkikastia mitä kylpylöihin tulee, ja jo tämän kokemuksen takia kannattaa ehdottomasti käydä vierailulla Itä-Suomessa. Kylpylässä oli useita elämyssaunoja ja suihkuja, upea näköala järvelle, ulkoporealtaat, sekä sisällä myös tunnelmalliset kylmä- ja kuumavesialtaat. Selkeästi kylpylä aikuiseen makuun. Kylpemisen jälkeen nautimme pitkän kaavan mukaan illallisen hotellin ravintolassa, jossa ruoka viineineen oli erittäin maukasta, ja me ihastuimme. Illan hämärtyessä kävimme vielä kävelyllä katsellen tyyntä järven pintaa samalla toisiamme kädestä pitäen - ihan niin kuin suhteemme alkuaikoina aina teimme. Super romanttista!

Tapahtumajärjestäjänä toimi Uumen - hyvän olon tapahtumat, jotka järjestävät erilaisia, ihan mielettömiä tapahtumia. Kannattaa käydä vilkaisemassa, voisin osallistua jokaiseen niistä. Puitteet ja ympäristö ovat täydellisiä pieneen irtiottoon, varsinkin kun kaipaa rauhoittumista lähellä luontoa, helppoutta, pientä ylellisyyttä sekä hemmottelua joko itselleen taikka parisuhteelle. 

"Tämä hetki on meidän matka maailmaan, jota yhdessä rakennamme" -Heikki Harju

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Terveellä pohjalla oleva, tasavertaisessa parisuhteessa, ovat myös ne kuuluisat nallekarkit jaettuna tasan. Mutta entä kun ei ole? Silloin suhteessa on todennäköisesti ongelmia ja pahoja ristiriitoja, kun suhde ole tasavertainen niin kuin kahden aikuisen välillä pitää olla. Esimerkiksi minun maailmassani, jossa edelleen sisäinen lapseni hallitsee toisinaan liikaa, kuvittelen seuraavaa. 

Olen aina ajatellut, että minulle riittää sellainen parisuhde, jossa saan toteuttaa itseäni, saan kulkea vapaasti, saan tehdä mitä huvittaa ja mennä minne haluan. Kuitenkin, en halua kumppanin tekevän samaa. Tai jos tekisi, pitäisi hänen olla välittömästi minua varten, jos tarvitsen häntä. Eli kun tarvitsen turvaa. Suhteessa, jossa ei toimita näin, tunnen oloni tällöin kuin vangilla vankilassa. En ole vapaa. Silti haluan olla suhteessa, koska tarvitsen turvaa. Mutta suhde kulkee minun säännöilläni, ei meidän yhteisillä. 

Sanoin ääneen tämän terapiassa. Siinä vaiheessa en oikeasti ollut vielä täysin ymmärtänyt, että se mitä puhun, on ihan järjetöntä. Ei parisuhteessa näin voi toimia. Se, mitä olen unelmoinut ihanne parisuhdemallistani, onkin absurdia. Se on suoraan varhaisen vaiheen vanhempi-lapsi suhteesta, jossa vanhemman on oltava lapselleen aina läsnä ja luotava turvaa. 

Minua suorastaan huvittaa, kun sanoin vielä, että tälläinen parisuhde riittää minulle. Haha. Luulin jotenkin tyytyväni vähään, ja se olisi myös unelma sille miehelle, ketä minun kanssa tälläisen suhteen haluaisi jakaa. Mitä ihmettä oikein olen ajatellut ja luullut. Miksi ketään normaali ihminen haluaisi sellaisen elämänkumppanin, joka viilettäisi ties missä toteuttaen päähänpistojaan, ilman että hän huomioisi sitä toista. Mutta sen toisen pitäisi huomioida aina hänet. Nyt ei ihan mene nallekarkit tasan tässä suhteessa, sanoi terapeuttikin.

Tästä erittäin vääristyneestä käyttäytymismallistani ei voi erehtyä, missä vaiheessa turvallinen vanhemman läsnäolo katkesi lapsuudessani ja kuinka merkittävät "vauriot" se on jättänyt jälkeensä. 

En kuitenkaan ole toiminut näin mielivaltaisesti nykyisessä suhteessani, koska meillä on ollut aika alusta asti selvää, että minulla on näitä "eri ongelmia" tasavertaisen parisuhteen rakentamiseen, joita olen terapiassa ratkaissut. Myös mieheni osaa pistää hanttiin minulle, eikä anna minun jyrätä hänen ylitse. Hän kyllä pitää puolensa ja se ehkä onkin yksi isoin tekijä suhteemme onnistumiselle.  

Se miksi tämä tuli juuri nyt selkeästi ilmi, sai alkunsa haaveestani muuttaa pohjoiseen. (Yhteisestä haaveesta!) Ja tämä on kuitenkin iso asia, ihan eri kuin sellainen, että saan yhtäkkiä päähänpiston lähteä vaikkapa pitkälle reissulle. Tunnen kärsimystä kun en voi tehdä sitä nyt heti, toteuttaa itseäni, ennen kuin mieheni on saanut opiskelunsa päätökseen ja muutenkin hyvää pohjaa uudessa työssään. Alkuun pystyin ottamaan ihan maltilla tämän odotuksen, ja tieto siitä, että jonain päivänä sinne muutamme, helpotti ja aloin keskittyä ja nauttimaan nykyhetkestä. Mutta koska kaipuu on vain kasvanut, olen alkanut tuntemaan oloni ahdistuneeksi, kun en saa tehdä mitä haluan. Samalla tunnen häiritsevää ristiriitaa siitä, että minä asun nyt jo unelmieni talossa sekä ympäristössä vieläpä parhaan mahdollisen ihmisen kanssa. Miksi en ikinä ole tyytyväinen? Pauhaan itselleni. 

Mutta niin kuin jokaisen uuden ahaa-elämyksen olen saanut oppia kantapään kautta, uskon että kun tämäkin asia on nyt nostettu pöydälle, alkaa se hitaasti mutta varmasti murtumaan siinä missä muutkin vääristyneet käyttäytymismallini. Ja opin olemaan oikeasti tasavertaisessa parisuhteessa.

Kommentit (0)

Seuraa 

Hengähdys ilmaa.

35-vuotiaan naisen kirjoituksia matkalla kohti uudenlaista ja tasapainoisempaa elämää sekä eheytymistä hylkäämisen tunnelukosta. Blogissa kirjoituksia myös joogasta, meditoinnista ja luonnon voimasta, jotka ovat itselleni tärkeitä henkisen hyvinvoinnin lähteitä.

Rakennetaan yhdessä tasapainoisempi elämä.

Rakkaudella, Nina

hengahdysilmaa@gmail.com

Blogiarkisto