Kirjoitukset avainsanalla erillisyys

Tänään kirjoitan aiheesta erillisyyden tunnistaminen. Eilen terapiassa keskustelimme eräästä tapahtumasta mikä sattui jokin aika sitten kun oli minun synttäripäivä. Mieheni järjesti minulle yllätyksen viemällä minut metsäretkelle. Hän oli järjestänyt kaiken ja varannut meille yöksi pienen erämökin lammen rannalta. Hän valmisti meille mahtavan illallisen ja oli itse myös todella innoissaan kun tiesi että tykkään valtavasti tästä luonto yllätyksestä. Ja niinhän minä tykkäsin ja olin otettu. Kunnes..

 

Lapsena katkenneen kehityksen seurauksena, jäi minulta myös erillisyyden hahmottaminen vajaaksi. Eli kyky kestää erillisyyttä parisuhteessa sekä muissakin ihmissuhteissa. En aina ymmärrä sitä, että kukaan ei ajattele samalla tavalla kuin minä. Ei edes mieheni. Tämä puute tietenkin aiheuttaa paljon väärinkäsityksiä, liikoja odotuksia ja siitä seuranneita pettymyksiä. Riitaa ja ahdistusta. 

En ole koskaan pitänyt itseäni vaativana ihmisenä. Mutta nimenomaan tämä rakenne minussa saa oikeasti aikaan hyvin vaativan ihmisen. Olenhan kuin pikkulapsi, joka vaatii vanhemmiltaan täydellisen huomion joka tilanteessa. Ja se heijastuu ikävästi myös parisuhteessa. Vaadin tai siis oletan, että mieheni ymmärtää minua tai suorastaan osaa lukea ajatukseni. Että hänen pitäisi toimia juuri niin kuin minäkin tekisin. Ja jos hän ei niin ole tehnyt, minä petyn ja kaiken huipuksi näytän sen vielä. En osaa käyttäytyä miten aikuisen ihmisen pitäisi, sillä en ole koskaan ymmärtänyt, että jokaisella ihmisellä on oma tahto ja ajatukset.

 

Palatakseni meidän mökkiyöhön. Mieheni tosiaan valmisti meille pihvit viineineen ja kynttilät loivat tunnelmaa ihanaan pieneen mökkiimme. Söimme ja nautimme. Kunnes tuli puheeksi seuraavan päivän aamu. Minä tietysti odotin, että herkulliset yllätykset jatkuisivat aamupalalla varsinkin kun mieheni (pitäisi) tietää kuinka rakastan hyviä aamiaisia. Mutta. Hän olikin keskittynyt illalliseen siinä määrin, että oli ajatellut aamiaiseksi riittävän vain peruspuurot. Kuinka järkyttynyt olinkaan. Miten hän ei ollut tajunnut mitään! Jos minä olisin tämän järjestänyt, olisi meillä ollut vaikka minkälainen aamubufee tarjolla nyt kun puitteet sen olisivat mahdollistaneet. 

Mieheni tietysti loukkaantui ja ärsyyntyi. Kukapa ei. Yritin kyllä pyytää anteeksi kun tajusin lapsellisuuteni mutta vaikea tilanne korjata tuollainen on. En voinut uskoa itsestäni mitä oli tapahtunut ja kuinka vaativa ihminen olinkaan. Myönnän, kolahti kyllä kovaa omaan napaan. Varsinkin kun aiemmin päivällä eräs vanhempi läheinen henkilö minulle oli sanonut (ystävällisesti) "miten hieno mies minulla onkaan ja pidä kiinni siitä. Että ei saa olla liian vaativa." Ja minä vielä loukkaannuin hänelle tästä kun en todellakaan ole pitänyt itseäni vaativana, vaan päin vastoin! Kuvittelin itsestäni, että olen vähään tyytyväinen, helppo ihminen ja se pätee kaikessa. (Paitsi "kohtauksissa" jotka tiedostan). Mutta kuinka sokea sitä ihminen joskus itselleen onkaan. Vasta nyt ymmärrän miten valtavasti tämä piirre minussa on vaikuttanut moneen asiaan ihan arjessani sekä parisuhteessa ja lisännyt sitä outoa käyttäytymistä mikä on taas tuonut ärsytystä ja inhoa elämänlaatuuni.

Kerroin myös siitä terapeutille miten ärsyynnyn kun joku minulle näin sanoo. Hän vastasi, että aihe on varmasti ihan relevanttia sanoa, koska nämä ihmiset kuitenkin näkevät minussa sen vaativan puolen. Se mitä he eivät taas tiedä, on se, kuinka kovasti kuitenkin yritän tehdä kaikkeni että mieheni haluaa olla kanssasi. Korjaan kipeitä asioita, käyn terapiassa, kehitän itseäni, myönnän virheeni ja otan oppia niistä. Tämäkin mökkiepisodi oli loistava opetus ja oivallus itsestäni sekä valtava kasvunpyrähdys matkalla eheämpään minään. 

Kommentit (2)

Vierailija

Sä oot kyllä ihana, tämä sun blogi on musta uskomattoman hyvä. Todella rohkeaa kirjoittaa noin suoraan.

Tosi hienosti tutkit omia uskomuksiasi ja heräät näkemään, miten ne voivatkaan vaikeuttaa elämää. Mutta toisaalta mitä oppimisen riemua.

Olihan tuo kertomuksesi aamiaisesta mielestäni aika hauskakin. Kun itse hemmotteluun tottumattomana olisin niiin otettu jo tuosta illasta.

Hyvää kesää ja jatkathan näitä kirjoituksiasi!

nina_kyllikki
Liittynyt27.7.2017

Kiitos sulle ihanasta kommentista <3

Niin ei tästä aina ilman huumoria selviä, onneksi osaamme mieheni kanssa ja myös minä osaan välillä nauraa näille minun todella lapsellisille (ja noloille) teoille. 

Kiitos ja hyvää kesää myös sulle!

Seuraa 

Hengähdys ilmaa.

35-vuotiaan naisen kirjoituksia matkalla kohti uudenlaista ja tasapainoisempaa elämää sekä eheytymistä hylkäämisen tunnelukosta. Blogissa kirjoituksia myös joogasta, meditoinnista ja luonnon voimasta, jotka ovat itselleni tärkeitä henkisen hyvinvoinnin lähteitä.

Rakennetaan yhdessä tasapainoisempi elämä.

Rakkaudella, Nina

hengahdysilmaa@gmail.com

Blogiarkisto