Kirjoitukset avainsanalla masennuslääkitys

Tässä minun tarinani SSRI-lääkityksen (masennuslääke) käytöstä.

Olen aina ollut varsinainen jääräpää mitä tulee lääkkeiden ottamiseen. Vasta kun on ihan pakko, suostun helpottamaan oloani lääkityksen voimalla. Minulle on moneen otteeseen lääkärit ehdottaneet masennuslääkityksen aloittamista elämäni kriiseissä ja he ovat suorastaan olleet tyrmistyneitä kun olen kieltäytynyt. Ovat vaan ihmetelleet mitä minä sitten tarvitsen pahaan olooni. No miten olisi vaikkapa keskusteluapua? Ymmärrän toki lääkäreiden kannan lääkkeiden tarjoamisessa ensisijaisena parannuskeinona. Mutta tällä kertaa valitsin toisin. Kun olin jo useamman viikon kokenut niin pahaa oloa, että mielessäni kävi jo itsetuhoisia ajatuksia jotta minun ei tarvitse kestää enää sitä pahaa oloa, menin lääkäriin ja otin esille tämän vaihtoehdon. Psykologi oli kirjannut tietoihini suosituksen sopivasta lääkkeestä minulle, sen enempää ei oltu käyty aikoinaan keskustelua koska kerran olin ilmaissut kielteisen suhtautumisen masennuslääkitykseen. Vastaanotolla lääkärini kertoi minulle faktatietoa SSRI-lääkkeen vaikutuksista, tosin pelkästään positiiviseen sävyyn mainitsematta mahdollisia haittavaikutuksia. Lääkäri kertoi, että lääkitys alkaa vaikuttamaan kahden viikon päästä ja sen aikana saattaa esiintyä epämieluisia tuntemuksia, joista ei kannata päätellä lääkkeen sopivuudesta vielä mitään.

Jännä kyllä, minulle nämä kaksi viikkoa oli parasta aikaa lääkityksessä. Niiden viikkojen jälkeen millaisessa myllerryksessä mieleni oli ollut, oli ihanaa lamaantua täysin ja olla tuntematta "mitään". En tuntenut surua, en iloa. En ahdistusta, en onnellisuutta. Olin vain. Helpottunut, kuvastaisi varmasti tunnettani silloin. Mutta tätä "onnea" ei kovin kauan kestänyt ja toisaalta aloin jo kaipaamaan ilon tunteita ja innostuneisuutta asioihin joita tein. Kun lääkitys alkoi varsinaisesti vaikuttamaan, oloni oli tasaisempi, en vajonnut liian syvälle jos "kohtaus" iski, kykenin käymään töissä ja olemaan hyvillä mielillä. En osaa sanoa johtuiko tämä lääkityksestä, terapiasta vai niiden yhteisvaikutuksesta. Uskon silti enemmän terapian auttaneen minua pääsemään enemmän tolpilleni. Osaan huomattavasti paremmin käsitellä tilanteita, keskustella rakentavasti sekä ilmaista tunnetilojani verrattuna kesän alkuun. Tuntuu että olen aikuistunut kolmessa kuukaudessa enemmän mitä 34 vuodessa! Pelkällä lääkityksellä ei tulokset olisivat tätä luokkaa vaan vain yhdistettynä terapiaan, voi muutos eteenpäin alkaa.

Koska oloni on tuntunut tasaiselta enkä ole masentunut, aloin pohtimaan käytänkö lääkettä tavallaan turhaan. Olen lukenut ettei SSRI-lääkitys edes ole paras mahdollinen vaikuttaja paitsi jos on vaikeasti masentunut. Minähän en ole edes ollut keskivaikeasti masentunut. Enemmän vaivani ovat olleet voimakkaat ahdistuskohtaukset. Jopa silloin kun olin niin pohjalla, että ainut toivoni tuntui olevan lääkityksen aloittaminen, elin silti arkea. En sataprosenttisesti, mutta kuitenkin. Mutta kai se on lääkäreille helpoin tie määrätä vain masennuslääkkeitä. Ei kai muuten sadattuhannet suomalaiset käyttäisivät masennuslääkkeitä. Tietysti tähän toteamukseeni vaikuttaa yleinen lääkevastaisuuteni. Haluan olla itse riittävän vahva selviytymään ilman lääkitystä. Minun oli tarkoitus mennä lääkärin puheille lääkkeen lopettamisajatuksien vuoksi. Tiedän ettei masennuslääkitystä saa lopettaa ominpäin. Mutta tyhmä kun olin, lopetin lääkkeen kerrasta. Kuvittelin, ettei minulle imaannu mitään seurauksia, olenhan syönyt lääkettä vain kolme kuukautta. Kuinka väärässä olinkaan!

Kolmantena yönä lopettamisesta aloin huomata lopettamisoireita. Tai vieroitusoireita. Miten kukin niitä haluaa kutsua. Minulle tuli huomattavia nukkumisvaikeuksia. Heräilin öisin useita kertoja, näin jatkuvia painajaisia, olin epätodellisessa tilassa, näin harhoja ja sain outoja tuntemuksia päähän, jotka myöhemmin tunnistin tyypilliseksi "sähköisku" oireeksi. Kärsin myös vatsakivuista, kurkun karheudesta, suun kuivumisesta ja pahasta mausta, janosta sekä huimauksesta. Pysyin silti niin optimistisena kuin suinkin vain pystyin ja päätin kestää nämä oireet. Vietin juuri tämän viikon pohjoisessa lomaillen, mikä toisaalta oli hyvä koska työkyky olisi varmasti ollut heikoilla katkonaisten unien seurauksena. Nyt olen pystynyt huilaamaan tarvittaessa kun siltä on tuntunut. Pahimmat oireet ovat onneksi helpottaneet, mutta vielä yli viikon lopetuksen jälkeen toistuvat "sähköiskut" ja katkonaiset unet häiritsevät jonkinverran. Uskon = toivon, että lääkityksen lyhyestä käytöstä myös lopettamisoireet laantuisivat pian. 

Tämän kokemuksen seurauksena en aio enää koskaan käyttää SSRI-lääkitystä. Haluan kuitenkin sanoa, että tämä oli minun kokemukseni ja mielipiteeni, enkä tuomitse lääkkeen käyttäjiä. Lääkkeestä on varmasti monelle hyötyä enemmän kuin haittaa. Jokainen kokee yksilöllisesti lääkkeiden vaikutukset. Tärkeää on, että tehdään huolellinen hoitosuunnitelma tarpeiden mukaisesti ja kerrotaan lääkkeen mahdollisista sivuvaikutuksista. Minä sain hyvin yleiset lopetusoireet, näistä ei vain sanallakaan minulle mainittu kun aloitin lääkityksen. Onhan se kuitenkin tarkoitus jossain vaiheessa lopettaa. Nyt olen lukenut kokemuksista, joissa oireet ovat kestäneet vuosia tai jopa lopun elämää siitä huolimatta että lääkkeen lopetus tehdään harkiten ja ohjeiden mukaisesti. Tottakai se hirvittää koko ajatus. itse lääkkeen käytön aikana en ole kokenut liian häiritseviä tai rajoittavia sivuvaikutuksia. Suurin vaikutus on ollut fyysisten halujen väheneminen huomattavasti sekä yöhikoilu ja laihtuminen. Jännityksellä odotan miten tässä lopulta käy. Aion kuitenkin lomalta palattuani käydä lääkärissä keskustelemassa asiasta. Nyt en voi muuta kuin toivoa, että oireet lakkaisivat pian. 

Kommentit (0)

Seuraa 

Hengähdys ilmaa.

35-vuotiaan naisen kirjoituksia matkalla kohti uudenlaista ja tasapainoisempaa elämää sekä eheytymistä hylkäämisen tunnelukosta. Blogissa kirjoituksia myös joogasta, meditoinnista ja luonnon voimasta, jotka ovat itselleni tärkeitä henkisen hyvinvoinnin lähteitä.

Rakennetaan yhdessä tasapainoisempi elämä.

Rakkaudella, Nina

hengahdysilmaa@gmail.com

Blogiarkisto