Kirjoitukset avainsanalla Hyvinvointi

Ostin perjantaina Nanna Mikkosen kirjoittaman kirjan, Vapaudu-polku hyvään elämään, jonka luin hetkessä. Kirja kertoo Nannan huikean tositarinan hänen ihmeellisestä elämästään ympäri maailman. Häkellyin valtavasti ja ihastuin hänen rohkeuteen ja määrätietoisuuteen jolla hän on elämänmatkaansa kulkenut kaikista kivuista ja mielen syövereissä vallanneista demoneista huolimatta. Vaikutuin suuresti Nannan tavasta ajatella ja suhtautua vaikeisiin vastoinkäymisiin, jotka hän on oppinut kääntämään voitoksi elämässään. Tarvitsen itsekin kipeästi sitä ajattelutapaa oman elämäni taistelussa hirviöitäni vastaan ja aion ottaakin tästä kirjasta vinkkejä itselleni.

Jo kirjan nimi "Vapaudu", pysäytti minut välittömästi kaupan kirjahyllyssä. Tunsin miten kirja veti minua puoleensa vaikka en muuten olekaan erityisen hurahtanut näihin self help-kirjoihin. Mutta tämä ei olekaan sellainen. Tämä on koskettava ja aito tarina ihmisestä, joka ihan käsittämättömistä vastaantulevista haasteista huolimatta, taistelee kerta toisensa jälkeen itsensä takaisin jaloilleen ja jatkaa matkaansa sekä lopulta saavuttaa tasapainoisen ja kivuttoman elämän. Siihen minäkin aion pyrkiä. Päivä päivältä kerään itselleni rohkeutta, voimaa ja uskoa että tulen saavuttamaan itseni vielä vapautuneena näistä kahleista, jotka ovat hallinneet ja määrittäneet elämääni ihan liikaa. 

Ole armollinen itsellesi. Anna anteeksi itsellesi uudestaan ja uudestaan. -Nanna Mikkonen

Kommentit (0)

Koska olen tänä syksynä ja talvena kärsinyt poikkeuksellisen paljon kaamoksesta, päätin että aion tehdä viikoittain metsäretken kun muistin miten paljon reippailu luonnon helmassa piristää. Oli sää mikä hyvänsä, retken jälkeen olo on hyvinvoiva, mieli on levollinen ja ulkoilu auttaa aloittamaan tulevaa viikkoa vahvana. Luontoelämys voi olla parituntinen pyrähdys lähimetsiin tai retki kauemmas, jolloin otan eväät mukaan. Se voi tapahtua rauhallisesti kävellen pitkospuilla ja poluilla tai hiihtäen nautiskellen pienestä viimasta kasvoihin. Se voi olla hetki istua kiven päällä kuunnellen omaa hengitystä. Se voi olla reipas ratsastusretki lämpöisillä hevosilla tai seikkailu mikä kestää yön yli nukkuen teltassa tai laavulla. Pääasia että olen ulkona ja metsässä. Siellä tunnen olevani elossa. 

Se tunne mikä tulee kun syöt eväitä nuotion äärellä tai kun hiljaisuus on äänistä kovin. Kun hengität puhdasta ilmaa tai näet silmilläsi kauneudesta kauneimman. Kun huomaat ettet enää murehdi asiaa minkä vuoksi et saanut nukutuksi viime yönä. Kaiken tämän saan meidän rikkauksista suurimmasta, luonnosta. 

Olen tietoisesti alkanut vähentämään ja poistamaan asioita elämästäni, mitkä aiheuttavat huonoa oloa. Esimerkiksi vanhat ihmissuhteet jotka eivät koskaan ole aitoja ollutkaan, tavarat kotona jotka eivät tuo iloa enää, liiallinen sosiaalinen media, syyllisyys asioista joista ei pitäisi. Jokaisesta pudotetusta taakasta elämästäni, huomaan miten vapautuneelta ja vahvemmalta tunnen itseni. Ja se on silloin itsensä arvoista elämää. Kunpa jokainen osaisi pysähtyä tiedostamaan polkua jota kulkee, koska se polku tulee ennemmin tai myöhemmin, määränpäähänsä.

 

Kommentit (0)

Kuinka moni uskaltaa tanssia vapautuneesti muiden katsovien silmien alla? Ei ilmeisesti kovin moni, koska yleensä me suomalaiset olemme ujoja emmekä kehtaa mennä tanssilattialle ainakaan ilman rohkaisevaa hörppyä. Tai kuinka moni jättää unelmat, toiveet ja toteutukset tekemättä estojensa vuoksi. Veikkaan että aika moni. Itse muistan ajan, jolloin en ikinä kehdannut mennä tanssilattialle vaikka halusin. Ja koska en juo juurikaan, en saanut siitäkään rohkaisua jolla olisin voinut repäistä. Mutta koska rakastan tanssimista ja erityisesti luovaa tanssia jossa annan vaan mennä mihin rytmi vie, niin minähän tanssin. Annan yksinkertaisen neuvon siihen. Sulje silmät ja anna palaa. Olet vain sinä ja sinun rytmi. Ei ole mitään väliä miten tanssit kunhan vain tanssit ja liikut. Fiilistele, tunnelmoi, haaveile. Olet juuri siellä missä haluat olla, teet juuri niin kuin mieli ja keho toteuttaa sillä hetkellä. Nauti! Vapaudu!

Ilokseni pääsin osallistumaan Logomossa hyvinvointitapahtumaan, jossa oli runsaasti erilaisia tunteja tarjolla. Kokeilin mm. joogaa, tanssia ja pilatesta sekä kuuntelin eri luentoja. Kuinka onnellinen ja vapautunut oloni oli, kun Yogadance tunnilla yhtenä osuutena oli myös tanssia vapaasti omalla tavalla. Se saa ainakin minut flow tilaan, jossa en tunne itseäni yhtään ahdistuneeksi, surulliseksi tai kärsiväksi. Tunne on ihan kuin leijailen taivaalla ja saan karkoitettua edes pieneksi hetkeksi kaikki kummitukset sisältäni pois ja olla vapaa. 

Kommentit (0)

Vietin viikonlopun kauniissa ympäristössä luonnon ja meren läheisyydessä hyvinvointi- ja joogaretriitillä Inkoon saaristossa. Lähtökohdat retriitille lähtemiselle perjantaina töiden jälkeen eivät olleet kovin huipussaan, koska edellisenä iltana olin saanut jälleen hylkäämisen pelon "kohtauksen", mutta palaan siihen kirjoituksen lopussa. Haluan ensin kertoa yhdestä mielettömästä kokemuksesta jonka koin retriitillä. Olotilani retriitillä oli melko ailahtelevainen. Välillä tunsin ahdistuneisuutta, välillä taas olo oli neutraali. Iloisuutta en tuntenut mikä tietysti harmitti kun tuntui etten saa silloin retriitistä mitään itselleni kun en pysty nauttimaan enkä rentoutumaan mikä viikonlopun tarkoitus kuitenkin oli. Mutta sitten tapahtui jotain.

Lauantaina meillä oli iltapäivällä ohjelmassa workshop, teemana hyvinvointi. Pohdiskeltiin itseksemme mistä kaikesta oma hyvinvointi koostuu, niin ihmissuhteiden, terveyden, mielenkiinnon kohteiden kuin maailmankatsomuksen osalta. Tämän tarkoituksena oli toimia halutessaan pohjustuksena seuraavalle tehtävälle, joka taisi saada jokaisen hieman säpsähtämään. Meidät jaettiin pieniin ryhmiin ja tehtävänä oli jokaisen vuorollaan puhua 15 minuuttia kun toiset vain kuuntelee. Tämän jälkeen jokaisen piti esittää yksi kysymys kertojalle sekä sanoa jokin kehu. Minä olin ainakin siinä uskossa, etten ikinä saisi 15 minuuttia kulumaan puheenvuorossa ja mietin mistä edes puhun ja kuka minua nyt haluaa kuunnella. Mutta kun vuoroni koitti, annoin tulla kaiken ulos mikä sillä hetkellä tuntui päällimmäiseltä. Ja se oli tämä "sisäinen taisteluni" jota parhaillaan elämässäni käyn läpi. Ja kuinka uskomattomalta minusta tuntui tämän jälkeen! En ollut suunnitellut mitä sanon, annoin vain tulla sen mitä juuri sillä hetkellä oli tarpeen sanoa. Miten hyvä olo siitä tulikaan, kun sai "puhdistaa" mielensä tuntemattomille ihmisille sekä huomata että minua kuunneltiin ja ne rohkaisut jotka heiltä sain. Oloni oli taas iloinen ja seesteinen mikä merkitsi minulle niin paljon.

Mutta nyt vielä palaan tapahtumiin ennen retriittiä. Torstai-iltana kun olimme jo nukkumaan ryhtymässä sain tosiaan jälleen "kohtauksen". Tyhmästä asiasta, niin kuin aina. Siinä tunteiden vuoristoradassa hetken ollessani, koin myös eräänlaisen voimaannuttavan kokemuksen. Minulle tuli tunne, että voisin selvitä tästä ihan yksin. Kun ennen olen aina tarvinnut siihen kumppanin apua, ts. nöyrtymisen, niin nyt havaitsin itsessäni uuden käyttäytymismallin. Tosin pieni ja hatara tämä oli, jouduin kyllä taistelemaan tunteideni kanssa kovasti mutta lopulta kuitenkin minä voitin. Pystyin jatkamaan nukkumista, pystyin lähtemään aamulla töihin sekä pystyin ymmärtämään kumppanin puolen tässä asiassa. Voin kertoa, että ei ollut helppoa aamulla lähteä töihin ilman että olisin mennyt herättämään mieheni marttyyrimaisesti, että "etkö näe kuinka surkea olo minulla on, etkä auta minua". Mutta minä tein sen. Pidin pintani että nyt pysyn vahvana, enkä mene syyllistämään miestäni ja tuomaan itselleni ja hänelle vielä pahempaa oloa. Ajattelin, että minun olisi tärkeää huomata sellainen seikka, ettei maailma kaadu siihen jos riitaa ei saada välittömästi selvitettyä. Tai ettei kumppani lähde pois luotani tämän takia. Näin sitä kasvetaan, hitaasti mutta varmasti. Ja riidan saimme selvitettyä päivän aikana puhelimitse ja sunnuntaina kun palasin kotiin, kävimme tapahtuman vielä yhdessä läpi.

Kommentit (2)

Vierailija

Oi, tykkään sun blogista. Ihanan rehellistä pohdintaa, harvoin saa lukea näin avointa tekstiä.

Seuraa 

Hengähdys ilmaa.

35-vuotiaan naisen kirjoituksia matkalla kohti uudenlaista ja tasapainoisempaa elämää sekä eheytymistä hylkäämisen tunnelukosta. Blogissa kirjoituksia myös joogasta, meditoinnista ja luonnon voimasta, jotka ovat itselleni tärkeitä henkisen hyvinvoinnin lähteitä.

Rakennetaan yhdessä tasapainoisempi elämä.

Rakkaudella, Nina

hengahdysilmaa@gmail.com

Blogiarkisto