Kirjoitukset avainsanalla Arki

Nyt on pakko tunnustaa - vaikka kuinka yritin suhteemme ensimmäisen ja toisenkin vuoden uskotella itselleni, "tämä suhde kestää, eikä se ikinä muutu tylsäksi, ja varmasti tunnen ikuisesti hullaantumista häneen", se ei sittenkään pitänyt paikkaansa! Nyt hieman yli kolmen vuoden seurustelumme jälkeen, tunsin ensimmäistä kertaa näitä hyvin tyypillisiä pitkän suhteen tunteita omassa parisuhteessani. Juuri niitä kun arki on tylsää, me ei ikinä tehdä mitään, aina ollaan vaan sohvalla, ei huomata tai muisteta toista, ollaan pieruverkkarit jalassa, ulkonäölläkään ei ole enää väliä, ei huvita enää kertoa ja jakaa toiselle mitään, halutkin ovat hiipuneet.. Kyllä te tiedätte.

Olenko nyt sitten pettynyt? Aionko lopettaa suhteen? Rakastanko häntä vielä? Kysymyksiä, jotka valtaavat mielen, saavat hämilleen ja horjuttavat. Oikeastaan ainut kysymys, johon vastausta tarvitaan on; tahdonko. Tahdonko tehdä työtä parisuhteeni eteen? Koska sitähän se on. Harva parisuhde pysyy elämänpituisena ilman mitään kommervinkkejä. Minä nostan hattua heille onnekkaille, jotka siihen pystyvät, mutta meidän suhde ei todellakaan kuulu niihin. 

 

Sattumaa tai ei, mutta nyt kun olen todella paljon vahvistunut hylkäämisen pelosta, enkä sen puoleen saa enää juurikaan "kohtauksia", on yhteiselomme ollut hyvinkin tasaista. Ja hyvä tietysti niin. Mieheni on tyytyväinen siihen, missä me ollaan just nyt. Hän kun on tyypillinen suomalainen mies, joka nauttii sohvalla olosta ja mukavasta arjesta mikä leppoisasti lipuu vuodesta toiseen. Ehkä hänkin joskus vuosien päästä havahtuisi kyseenalaistamaan parisuhteen, mutta siinä vaiheessa saattaisimme olla jo niin erkaantuneita toisistamme, että kummatkin ennemmin luovuttaisi kuin yrittäisi pelastaa suhteen. Minä taas olen hairahtunut unelmoimaan elämästäni jossain muualla - yksin! Mutta nyt, SEIS! Tämä on se kohta, kun unohdetaan tehdä töitä suhteessa. Hetken meinasin itsekin jo luovuttaa, kunnes päätin. Minä tahdon!

Minä haluan ja tarvitsen suhteessamme, että edelleen hullutellaan, tehdään uusia asioita, kävellään käsi kädessä, nauretaan, kerrotaan unelmista ja toiveista, arvostetaan toisiamme, rakastetaan, kosketellaan, halataan, pussaillaan, tunnetaan halua, ollaan yhdessä! Ja kaiken tämän voi tehdä, jos vain tahdomme. Ja me tahdomme!

Minä edellisiltana otin tämän esille. Juuri silloin, kun alkoi ahdistamaan arki-illat, joissa en tuntenut enää voivani hyvin. Halusin heti kertoa hänelle, että minä en lähde käyttämään elämääni hitaasti hiipuvaan suhteeseen. Tämän asian päätin jo, ennen kuin olimme edes tavanneet. Meidän on aina ja aina vain muistettava pitää huolta myös meistä. Parisuhde on todellista tasapainottelua läpi elämän. Sopivassa määrin tarvitaan yksinoloa ja yhdessäoloa. Tarvitaan syy haluta toista, vaikka hän on jo minun - ja tässä auttaa yksinolo. Yhdessäolo luo taas yhteenkuuluvuuden tunnetta - me ollaan tiimi, joka on päättänyt haluta olla yhdessä. 

Ihan konkreettisia "keinoja" millä me nyt lähdemme hoitamaan meitä; 

  • 1-2 arki-iltaa tehdään yhdessä jotain (uusi harrastus meillä ehkäpä paritanssi) ja ulkoilulenkit.
  • Viikonloppuisin tehdään yhdessä ruokaa ja syödään se pöydän äärellä hitaasti nauttien.
  • Suunnitellaan ja sovitaan yhteisistä reissuista, niin pienistä kuin isoistakin.
  • Käydään tuulettumassa treffeillä kerran kuukaudessa (tämäkin oli jo unohtunut)
  • Muistetaan edelleen joka päivä kuunnella toisen kuulumiset 
  • Sekä halaillaan ja pussaillaan (no tämä ei ollut onneksi edes hiipunut vielä, mutta ei se samaltakaan enää tuntunut)
  • Mennään parisuhdekurssille oppimaan lisää työkaluja toimivaan suhteeseen!

Me ollaan osattu onneksemme puhua vaikeistakin asioista avoimesti suhteessamme - ja tämä on jälleen yksi sellainen. Siksi uskon, että me todella voimme olla tiimi, joka porhaltaa yhdessä läpi elämän onnellisina. Koska me päätimme tahtoa.

Kuva: Pixapay.com 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen ainakin 1001 kertaa meinannut heittää hanskat tiskiin parisuhteessani, no koska on vain ärsyttänyt. Milloin mikäkin riita ja siitä seurannut epätoivo, erimielisyydet tai muuten vaan joku ärsytyskiukkumielenpuuska. Mutta koska oikeasti mulla on maailman paras tyyppi tossa vieressäni, haluan tehdä kaikkeni jotta meidän suhde kestäisi ikuisesti, näin romanttisesti sanottuna. Sehän on selvää että miehet ovat Marsista ja naiset Venuksesta ja yhteiselo siitä johtuen ei aina ole niin auvoista. Yleensä sitä ehkä liian helposti hairahtuu ajattelemaan että ehkä tämä ei vain toimi ja jossain muualla minua odottaa se täydellinen unelmien prinssi jonka kanssa en koskaan riitele ja elämme ihan oikeasti onnellisina elämämme loppuun asti. Ja höpönlöpön. That´s not gonna happen. Sen sijaan, että haaveilen paremmasta huomisesta voisinkin pohtia näitä viisi kultaista sääntöä hyvään ja toimivaan parisuhteeseen.

Kirjoitan tämän itselleni muistiin ja jaan sen myös teille, koska tiedän että siellä on ainakin tuhat ja yksi ihmistä jotka parhaillaan odottaa parempaa huomista ja heittää hukkaan ehkä elämänsä parhaimman ihmisen, koska ei vain viitsinyt nähdä vaivaa jo olemassa olevaan hyvään suhteeseen. Ja huom! Tämä tekstini koskee meitä jotka rakastavat kumppaniaan. Jos et rakasta, silloin on syytäkin jatkaa elämässä erillään eikä jäädä roikkumaan kituavaan suhteeseen. Mutta kaikki on itsestä kiinni. 

  • Suoraan asiaan. Seksi. Niinkin epäseksikkäältä kuin se kuulostaakin, sitä on vain tehtävä. Minulla alkoi heti soida hälytyskellot kun huomasin että noin kahden vuoden maagisen rajan kohdatessa, seksi alkoi vähenemään. Ei käy. Jos meillä oli aiemmin aikaa, niin on meillä edelleen aikaa. Eihän meillä ole edes lapsia. Teoriassa voisimme jopa kolmesti päivässä muhinoida jos pelkkää aikaa miettii. Väsymys, kiire ym.. ovat vain selityksiä sille että ei viitsitä. Tottakai toinen alkaa tuntua ja näyttää arkisemmalta kun päivästä toiseen toisiamme katsellaan löysissä kotivaatteissa eikä enää samanlaista intohimoa syty pelkästä tietynlaiseesta virneestä mutta juuri siitä syystä seksi on merkattava vaikka kalenteriin jos ei muuten peitto heilu. Koska tulee olemaan hyvin todennäköistä että vuosien saatossa se vain unohtuu ja kohta sitä ollaankin vain kavereita saman katon alla ja tällöin se oleellisin asia mikä erottaa parisuhteessa elävät, häviää. Mutta eihän se seksintarve kuitenkaan siinä lopullisesti meistä katoa. Sitten vain ihmetellään kun tuntuu surkealta.

 

  • Oma aika. Äärimmäisen tärkeää. Huolehdi itsestäsi, tee asioita joista nautit ja jotka ovat sinun juttujasi. Viikoittain! Tämä on omasta mielestäni se tärkein kulmakivi mikä kannattalee toimivaa parisuhdetta. Siitä huolimatta että tiedostin tämän jo suhteemme alussa (ja edellisestä pitkästä liitosta viisastuneena) on tämä hyvinkin yksinkertainen asia toisinaan myös äärettömän vaikeaa toteuttaa. Minulle (meille) ei riitä että silloin tällöin toinen lähtee omiin juttuihin vaan totesimme että siihenkin pitää panostaa paljon useammin. Ja erityisesti minun myös ilmaista se toiselle. Meinaan herkästi ajaudun väärille urille hylkäämisen pelon taustastani johtuen ja luulen että kumppani ei halua olla enää minun kanssa jos hän tekeekin omia juttuja. Tai vaihtoehtoisesti minä saatan kuvitella että hän luulee että minä en tykkää hänestä enää jos sanon että haluan nukkua ensi yön sohvalla. Ja jos ei ole hirveästi kavereita kenen kanssa mennä, voi sitä myös oikeasti mennä yksinäänkin. Meidän omia juttuja on esimerkiksi lomailut ja reissut yksinään (tai kavereiden kanssa), vaellusviikonloput, messut ja muut tapahtumat toisella paikkakunnalla joihin voi vaikka yhdistää hotelliyön, piknik-risteilyt tai vaikka shoppailupäivä. Uskon, että naiset ovat enemmän aktiivisia lähtemään viettämään aikaa muualle mutta minulle on tärkeää että se mieskin lähtee pois kotoa, jolloin minä saan viettää kotiaikaa ihan itsekseni. Siispä, sovimme että mieheni lähtee vaikka sitten yksinään yön yli vaelluksille jos ei muuta. Ja tosiaan, tarkoitan pidempiä irtiottoja yhdessäolosta, pelkkä viikoittainen kuntosali tai jumppatunti ei riitä omaksi ajaksi.

 

  • Yhteinen aika. Luonnollisesti. Pitää mennä ja touhuta, nähdä ja kokea, yhdessä. Siinä vaiheessa kun arki astuu suhteeseen, alkaa panostus myös siihen erityiseen yhteiseen aikaan ja tekemiseen. Ei unohduta neljän seinän sisälle jolloin elämä on pelkästään ruuanlaittoa, pyykinpesua, Netflixin katselua vaan pitää tulla uusia kokemuksia. Me olemme pitäneet kiinni säännöllisestä treffailusta, käymme ulkona syömässä, vietämme minilomia arjesta, kokeilemme rohkeasti uutta paritanssista metsästykseen, teemme retkiä ja suunnittelemme tulevaa. Muistamme näyttää pienin teoin toiselle välittävän.

 

  • Keskustelu ja avoimuus. Eihän suhteesta mitään tule jos siinä ei puhuta. Pitää rohkeasti kertoa miltä tuntuu, mitä kaipaa, mitä tarvitsee. Vaikka minä tässä listaan asioita itselleni ylös mutta en keskustelisi ajatuksistani kumppanilleni, ei hän tietäisi tarpeistani mitään. Tai jos hän ei puhu minulle tarvitsevansa nyt omaa aikaa, saattaisin roikkua kintereillä ja vain lisätä kitkaa välillemme. Keskustelu aiheesta kuin aiheesta, tuo runsaasti puhdasta ilmaa, arvostusta ja luottamusta suhteeseen. Meillä avoin keskustelu on ollut usein esillä myös vaikeista ja kiusallisista aiheista, kun yhden jos toisenkin kerran olen käyttäynyt lapsellisesti=nolosti. Ja miten se onkaan nostanut suhteemme ihan uusiin ulottuvuuksiin. 

 

  • Viimeisenä, muista myös noudattaa näitä sääntöjä jotka teit itsellesi ja panosta suhteeseen. Ei kultakimpaleita joka nurkan takaa löydy. 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Hengähdys ilmaa.

35-vuotiaan naisen kirjoituksia matkalla kohti uudenlaista ja tasapainoisempaa elämää sekä eheytymistä hylkäämisen tunnelukosta. Blogissa kirjoituksia myös joogasta, meditoinnista ja luonnon voimasta, jotka ovat itselleni tärkeitä henkisen hyvinvoinnin lähteitä.

Rakennetaan yhdessä tasapainoisempi elämä.

Rakkaudella, Nina

hengahdysilmaa@gmail.com

Blogiarkisto