Kirjoitukset avainsanalla jooga

Yhteistyössä Joogaretki

Sain mahdollisuuden osallistua edellisviikonloppuna syksyiselle joogaretkelle. Vietimme yön tunnelmallisessa kodassa, joogasimme luonnon helmassa, kuuntelimme hiljaisuutta ja nauroimme sydämen kyllyydestä. Kerroimme tarinoita omasta elämästä, nautimme hyvästä ruuasta sekä olimme vain. Annoimme itsestämme sen, mikä sillä hetkellä tuntui hyvältä. Saimme olla sitä, mitä syvimmiltään olemme. Huomasin kuinka vapauttavalta tuntuu kun uskaltaa riisua suojakuorensa. Olla todella sitä mitä on. 

Jo ajelessani Repoveden Kansallispuistoon missä joogaretki järjestettiin, ajattelin tilannetta mikä niin monesti toistuu jopa päivittäin. Aina kun kohdataan ystäviä, tuttuja tai vaikka työkavereita joita ei ole hetkeen nähnyt, luonnollisesti kysytään Hei, mitä sulle kuuluu? Ja kuinka monesti sitä vastataan ihan hyvää. Siitä huolimatta vaikka ei kuuluisi edes niin kovin hyvää. Ajelessani mietin myös, mitä minä kerron itsestäni hetken kuluttua uusille ihmisille jotka kohtaan. Kerronko, että Hei, olen Nina, tykkään luonnosta ja joogasta sekä vietän iloista elämää maalla. Vai kerronko, että Hei, olen Nina, rakastan yli kaiken luontoa ja elämää mutta kärsin myös voimakkaista peloista ja ahdistuksista ja minulla ei aina ole kaikki okei. 

Olisin todennäköisesti valinnut tuon ensimmäisen vaihtoehdon, ellei kurssin toinen järjestäjä, ihana Terhi olisi alkupuheessaan muistuttanut, että tänä viikonloppuna saamme olla oikeasti juuri sellaisia kuin olemme. Siitä rohkaistuneena, riisuin suojakuoreni ja kerrankin todella nautin viikonlopusta tuiki tuntemattomien ihmisten seurassa. Tällä kertaa en hävennyt olla minä. Ja voi miten tunsin iloa, kun huomasin miten ihmiset "paljastuksestani" huolimatta, halusivat tutustua minuun. Olla kiinnostuneita minusta, kysellä ja kuunnella. 

Saavuimme iltapäivästä pienen kävelymatkan jälkeen perille, meille varattuun kotaan. Illan ohjelmassa oli alkuun joogaharjoitus ihanan Katariinan ohjauksessa, puiden katveessa järven rannalla. Oli ihana päästä vetreyttämään viikosta väsyneitä lihaksia samalla nuuhkien raikasta luontoa. Joogan jälkeen meille oli tarjolla maukas päivällinen, jonka jälkeen lähdimme reippailemaan hieman poluille katselemaan upeita maisemia. Viimeistään tässä vaiheessa luulen, että kaikki olivat pyristelleet estoistaan vapaaksi koska en muista milloin olisin nauranut näin paljon. Ihanaa! Juuri tätä olin kaivannut, naisten kesken nauramista aivan päättömille asioille. 

Illan tullen laskeuduimme levolliseen mielentilaan ohjatun meditaatioharjoituksen johdolla. Istuimme jälleen luonnon pehmeälle patjalle ja suljimme silmät. Vaikka tarkoitus ei ollut vaeltaa ajatuksissa, en voinut olla silti ajattelematta kuinka onnelliselta musta tuntui juuri sillä hetkellä. 

Iltapalan ja puuhien jälkeen oli vuorossa vielä yoganidra. Vaipuminen täydelliseen lepotilaan. Kömmimme makuupusseihin ja kuuntelimme hiljaa Katariinan lempeää ääntä. Olo oli levollinen. Ja täytyy sanoa, en ole ikinä nukkunut näin hyviä yöunia vieraassa paikassa vieläpä vieraiden ihmisten kanssa. Aamulla heräsin ennen muita ja ehdin toteuttamaan lempipuuhaani, eli viettämään omaa aikaa aamun hiljaisuudessa. Katselin kaunista järveä jonka pinnalla usva vielä verhoili sekä kävin kastautumassa muutamaan otteeseen samalla nauttien onnellisesta olosta. 

Ennen aamiaista pidimme joogahetken laiturilla. Mietin Terhin aiemmin sanomaa asiaa, kuinka tiiviiksi ja omanlaiseksi jokainen ryhmä aina muodostuu näillä joogaretkillä. Tunsin suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta näiden ihanien naisten seurassa. Huomasin miten aiemmin ystävyyssuhteitani estäneet rajoitteet, alkoivat murenemaan ihan vain sillä, kun kerrankin uskalsin olla aito minä itseni. 

Paluumatkalla kun kävelimme takaisin kohti parkkipaikkaa, pidimme vielä jutustelutuokion rannalla. Katariina kehotti meitä jokaista ottamaan kävyn kämmenelle joka symbolisoi jotain taakkaa mitä me kannamme ja heittää se kävyn mukana järveen. Minä luovuin tällä matkalla taakasta, joka on estänyt minua olemasta oma itseni. Ja olen siitä äärettömän kiitollinen mukana olleille tovereille sekä Terhille ja Katariinalle, jotka järjestivät tämän ihanan Joogaretken.                                                            En tunne enää häpeää, olen rohkeasti sitä mitä olen.

-Meistä tuli enemmän kuin ystäviä-

Kuvat ylin ja alin, kuvannut Katariina Tirkkonen

Kommentit (0)

Thaimaan joogaretriitiltä kotiin palauduttu. Tämä oli nyt kolmas kertani kun matkustan yksinään kaukomaille joten varsinaisesti minua ei jännittänyt lähteä. Silti tämä matka tuntui ihan erilaiselta kuin aiemmin. Nyt minulla oli joku joka odotti kotona ja jota ikävöin. Aikaisemmat reissuni ovat olleet ikäänkuin "pakomatkoja" pahasta olostani. Olen halunnut hypätä kohti tuntematonta koska se on turruttanut olotilan sillä hetkellä. Tosin, eivät ne ongelmat sillä ole kadonneet, ovat vain odottaneet kunnes palaan takaisin. Tällä kerralla minulla ei ollut enää syytä paeta. Olen onnellinen siitä, että arvostan nykyisin pysyvyyttä, kotiani ja elämääni. Siitä huolimatta, oli tämä matka todella tärkeä minun tehdä.

Ensinnäkin, on uskomattoman hienoa että meidän suhde on sellaisella pohjalla jossa minä, hän ja me yhdessä pystymme tähän, ottaen kuitenkin huomioon minun tilanteeni, joka aiheuttaa mm. toiseen ripustautumista. Pystyn siitä huolimatta toteuttamaan asioita, jotka ovat tärkeitä minulle. Toiseksi, jos en olisi tehnyt tätä matkaa, olisin ikuisesti katunut sitä enkä halua vanhana katua asioita joita en toteuttanut vaikka olisin halunnut. Nyt olen tehnyt tämän, lähtenyt yksin reissuun parisuhteessa ja nyt tiedän miltä se tuntuu. 

Miltä se sitten tuntui? Ehkä hieman vaikea selittää mutta vaikka olin todella innoissani matkasta, en kuitenkaan kokenut että minä todella tarvitsin sitä. Viettää lomaa yksin. Nyt enemmän kaipasin, kuinka hienoa olisi ollut jakaa kaikki kokemukset siellä ihmisen kanssa joka odottikin minua kotona. Olen silti äärettömän tyytyväinen että lähdin ja pystyin siihen sekä osasin myös nauttia hetkistä ja koin jopa myös onnellisuuden tunteita vaikka olin yksin. Parhaimman hetkeni koin kun olin ajelemassa itsekseni pyörällä ympäri saarta välillä puikkelehtien riisipeltojen välistä kohti toinen toistaan upeimpien rantojen ohitse. Ajattelin mielessäni, hitsit miten mageeta kun musta on tähän. Lähteä maailmalle yksinään, koluta uusia paikkoja rohkeasti ja osata nauttia niistä pienistä hetkistä. Suosittelen muuten kaikille, ketkä vähänkin olette joskus pohtineet pitäisikö lähteä yksin reissuun, niin menkää! Se on parasta itsetuntemuksen ja rohkeuden panostamista itseensä. 

Ihan yksin en matkallani kuitenkaan kulkenut vaan mukanani riippui henkistä turvaa tuomassa ihanan Annakataikan Mala-koru. Halusin matkalleni mukaan jotain, mihin voisin pahan paikan tullen tukeutua ja mikä rauhoittaa mieltä. Mala-koru toimi katkeamattomana yhteytenä minun ja itseni välillä. Pelkäsin pitkin syksyä "kohtauksien" vallatessa mieleni, että mitä jos en selviä reissusta, mitä jos koen valtavaa syyllisyyttä olla siellä tai mitä jos saan hylkäämisen reaktion toisella puolen maailmaa ja olenkin yksin. Kun tunsin epävarmuuden tunteita tai ahdistuksen nousevan, oli koru minulle tärkeä muistutus, että olen juuri siellä missä minun pitääkin olla sillä hetkellä <3

Minulla oli runsaasti aikaa pohtia itseäni retriitillä. Huomasin jälleen miten paljon pystyn nykyisin analysoimaan tilannettani myös ihan kuin ulkopuolisin silmin. Ymmärsin etten voi elää sellaista elämää, jossa minun elämäni on yhden kortin varassa ja se kortti on minun kumppanini kädessä. En voi antaa romahduttaa elämääni täysin, jos meillä on pieni välikohtaus. Se ei saa vaikuttaa niin totaalisesti kaikkeen, niin kuin se nyt tekee. Näistä aiheista keskustellaan uudestaan ja uudestaan terapiassa niin kauan kunnes jonain päivänä oivallukseni vaikuttaa myös sinne tunnetasoon ja silloin en enää reagoi niin kuin nyt.

Mala-koru saatu blogin kautta

Kommentit (0)

Tälläisenä vilukissana laitan mielelläni kylmempien kelien tullen joogaharjoituksiin pitkähihaista paitaa ylleni. Perus tekniset paidat tuntuvat mielestäni jotenkin kylmiltä ihoa vasten ja puuvillaiset paidat taas jättävät ikävän kostean tunteen erityisesti kainaloihin ja selkään. En ole aiemmin käyttänyt bambusta valmistettuja vaatteita mutta nyt sain kokeiltavaksi Pure Pilates Spine-bambupaidan.

Paita on kulkenut nyt mukanani niin rauhallisissa joogaharjoituksissa kuin kovemmissakin suorituksissa vaellusreissuilla tuntureilla. Olen ollut todella tyytyväinen paidan toimivuuteen. Paita on ihanan pehmoinen ja sileä ihoa vasten sekä joustava. Pure Pilates Spinen tuotteet ovat valmistettu ekologisista ja laadukkaista materiaaleista ja tämän kyllä huomaa. Hikitreenissä olo pysyi todella miellyttävänä paidan hengittäessä kun taas lempeissä joogaharjoituksissa on paita lisänyt mukavaa oloa silkin sileästi lämmittäen ihoa. Eikä myöskään sarjan tuotteiden hauskat kuvioinnit ole haitaksi :)

Sarjasta löytyy pitkähihaisen mallin lisäksi myös toppiversio sekä miehille omat puserot. Suomessa näitä ihanuuksia myydään yksinoikeudella vain Pilateskauppa.fi:stä.

Paita saatu Pilateskauppa.fi

Kommentit (0)

Olen kauan jo haaveillut kokeilla millaista olisi hiljaisuuden retriitillä. Nyt sain mahdollisuuden osallistua joogaopettaja Miia Toikan järjestämälle viikonlopun kestävälle retriitille Villa Solhagaan Petun saarelle. Perjantai-iltana laskeuduimme hiljaisuuteen mikä kesti sunnuntai puoleen päivään saakka. Ajatuksia tulisiko hiljaisuus olemaan vaikeaa, pyöri mielessä pitkälti koko viikon. Kun hiljaisuus lopulta alkoi, olo oli levollinen ja jotenkin helpottunut. Ei tarvinnut tuntea painetta keskustella muiden kanssa. Nyt sain vain olla. Puhelimen sulkeminen toi vapauttavan tunteen ja oikeastaan minulle merkittävin muutos oli nimenomaan olla poissa puhelimelta. Mietin, ettei itse hiljaisuus ollut minulle kovinkaan ihmeellistä, olenhan muutenkin yleensä se hiljaisin ja omissa oloissani oleva. Ei siksi että olisin ujo ja vetäynyt, vaan koska pidän tunteesta olla rauhassa. 

Villa Solhaga jossa asuimme, oli aivan mielettömän ihastuttava vanha boheemilaistyylinen kartano. Talo oli täynnä ihania yksityiskohtia sekä sopivasti rempallaan. Olo tuntui kotoisalta ja tunnelma mikä siellä huokui, oli jokseenkin mystinen. Tunsin olevani turvassa myös omassa pienessä komerossani missä nukuin. Ikkunasta näkyi valtavan värikkäitä vaahteranlehtiä ja tunsin miten lähellä luonto oli minua. Meitä hemmoteltiin myös taivaallisen hyvällä luomuvegaaniruualla, en ole ikinä syönyt niin hyvää kasvisruokaa mitä täällä tarjottiin. Mitä makuelämyksiä saikaan suupala kerrallaan. 

Hiljaisuuden retriittiin kuului Miian ohjaamia lempeitä, pitkiä ja rauhallisia joogaharjoituksia sekä meditaatiota. Hitaasti kuulostellen omaa kehoa, tunnetta ja tilaa teimme harjoitukset joko ulkona luonnon helmassa tai upeassa maanläheisessä ja valoisassa erillisrakennuksessa, mikä sopi joogaharjoituksiin täydellisesti. Saaren luonto näyttäytyi mahtavana, niin vehreänä ja runsaana sekä hiljaisena. Lauantai-iltana meillä oli sauna lämpimänä sekä mahdollisuus käydä virkistäytymässä viileässä meressä. Kävin kolmesti pulahtamassa ja se tunne mikä vedestä tullessa tuli kun siinä sateen ropinassa tunsin miten keho aaltoillen muuttui kylmästä lämpimään.

Sunnuntai aamulla aloin pohtimaan mitä hiljaisuudessa oleminen on antanut minulle. Mitä minä vien täältä uutena asiana elämääni. Kolme tärkeintä oivallusta joita tein ja joista olen jo nyt huomannut hyviä vaikutuksia tunnetiloihini ovat seuraavanlaisia. Ensimmäisenä, miksi minun pitää tietää joka päivä mitä muut tekevät vaan sen sijaan keskityn itse itseeni --> kaksi päivää viikossa puhelin on suljettuna tästä edes. Toisena, ennen olen luullut tarvitsevani vain sängyn, vaatteita ja ruokaa. Nyt huomasin kaipaavani omaa kotiani ja mitä minulla siellä on --> ajelehtivasta pysyvyyteen. Kolmas oivallukseni tuli kun kuuntelin kehoani mitä sillä on sanottavaa. Huomasin tarvitsevani lepoa ja huolettomuutta. Mietin asioita liikaa ja liialla vakavuudella --> just go with the flow ilman että miettii olenko nyt riittävän flow.

Hiljaisuuden päättyessä saimme kertoa tuntemuksistamme toisillemme. Oli ihana kuulla toisten ajatuksia sekä samaistua moniin näistä ajatuksista. Tuntea yhteenkuuluvuutta huolimatta siitä, että emme juuri edes tutustuneet toisiimme. Mutta ei lämpöön ja läsnäoloon puhetta aina tarvita, riittää kun vain olemme siinä toisillemme. 

Hiljaisuuden retriitti oli minulle tähän hetkeen juuri oikea. Sain uusia, tasapainottavia ajatusmalleja elämääni jotka varmasti myös lisäävät eheytymistä kohti paranemista vaikeista asioistani. Huomaan jatkuvasti kehittyväni kohti tasaisempaa elämää ja olen kiitollinen saadessani osallistua tälle retriitille. Sain vahvistusta ja uskoa tuleviin haasteisiin sekä varmuutta selviytyä seuraavasta matkastani kun muutaman viikon päästä lähden yksinäni joogaretriitille Thaimaahan.

Hiljentyminen. Yksi ovista temppeliin. - Mary Oliver

Yhteistyössä osittain Miia Toikka

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Hengähdys ilmaa.

35-vuotiaan naisen kirjoituksia matkalla kohti uudenlaista ja tasapainoisempaa elämää sekä eheytymistä hylkäämisen tunnelukosta. Blogissa kirjoituksia myös joogasta, meditoinnista ja luonnon voimasta, jotka ovat itselleni tärkeitä henkisen hyvinvoinnin lähteitä.

Rakennetaan yhdessä tasapainoisempi elämä.

Rakkaudella, Nina

hengahdysilmaa@gmail.com

Blogiarkisto