Olen ainakin 1001 kertaa meinannut heittää hanskat tiskiin parisuhteessani, no koska on vain ärsyttänyt. Milloin mikäkin riita ja siitä seurannut epätoivo, erimielisyydet tai muuten vaan joku ärsytyskiukkumielenpuuska. Mutta koska oikeasti mulla on maailman paras tyyppi tossa vieressäni, haluan tehdä kaikkeni jotta meidän suhde kestäisi ikuisesti, näin romanttisesti sanottuna. Sehän on selvää että miehet ovat Marsista ja naiset Venuksesta ja yhteiselo siitä johtuen ei aina ole niin auvoista. Yleensä sitä ehkä liian helposti hairahtuu ajattelemaan että ehkä tämä ei vain toimi ja jossain muualla minua odottaa se täydellinen unelmien prinssi jonka kanssa en koskaan riitele ja elämme ihan oikeasti onnellisina elämämme loppuun asti. Ja höpönlöpön. That´s not gonna happen. Sen sijaan, että haaveilen paremmasta huomisesta voisinkin pohtia näitä viisi kultaista sääntöä hyvään ja toimivaan parisuhteeseen.

Kirjoitan tämän itselleni muistiin ja jaan sen myös teille, koska tiedän että siellä on ainakin tuhat ja yksi ihmistä jotka parhaillaan odottaa parempaa huomista ja heittää hukkaan ehkä elämänsä parhaimman ihmisen, koska ei vain viitsinyt nähdä vaivaa jo olemassa olevaan hyvään suhteeseen. Ja huom! Tämä tekstini koskee meitä jotka rakastavat kumppaniaan. Jos et rakasta, silloin on syytäkin jatkaa elämässä erillään eikä jäädä roikkumaan kituavaan suhteeseen. Mutta kaikki on itsestä kiinni. 

  • Suoraan asiaan. Seksi. Niinkin epäseksikkäältä kuin se kuulostaakin, sitä on vain tehtävä. Minulla alkoi heti soida hälytyskellot kun huomasin että noin kahden vuoden maagisen rajan kohdatessa, seksi alkoi vähenemään. Ei käy. Jos meillä oli aiemmin aikaa, niin on meillä edelleen aikaa. Eihän meillä ole edes lapsia. Teoriassa voisimme jopa kolmesti päivässä muhinoida jos pelkkää aikaa miettii. Väsymys, kiire ym.. ovat vain selityksiä sille että ei viitsitä. Tottakai toinen alkaa tuntua ja näyttää arkisemmalta kun päivästä toiseen toisiamme katsellaan löysissä kotivaatteissa eikä enää samanlaista intohimoa syty pelkästä tietynlaiseesta virneestä mutta juuri siitä syystä seksi on merkattava vaikka kalenteriin jos ei muuten peitto heilu. Koska tulee olemaan hyvin todennäköistä että vuosien saatossa se vain unohtuu ja kohta sitä ollaankin vain kavereita saman katon alla ja tällöin se oleellisin asia mikä erottaa parisuhteessa elävät, häviää. Mutta eihän se seksintarve kuitenkaan siinä lopullisesti meistä katoa. Sitten vain ihmetellään kun tuntuu surkealta.

 

  • Oma aika. Äärimmäisen tärkeää. Huolehdi itsestäsi, tee asioita joista nautit ja jotka ovat sinun juttujasi. Viikoittain! Tämä on omasta mielestäni se tärkein kulmakivi mikä kannattalee toimivaa parisuhdetta. Siitä huolimatta että tiedostin tämän jo suhteemme alussa (ja edellisestä pitkästä liitosta viisastuneena) on tämä hyvinkin yksinkertainen asia toisinaan myös äärettömän vaikeaa toteuttaa. Minulle (meille) ei riitä että silloin tällöin toinen lähtee omiin juttuihin vaan totesimme että siihenkin pitää panostaa paljon useammin. Ja erityisesti minun myös ilmaista se toiselle. Meinaan herkästi ajaudun väärille urille hylkäämisen pelon taustastani johtuen ja luulen että kumppani ei halua olla enää minun kanssa jos hän tekeekin omia juttuja. Tai vaihtoehtoisesti minä saatan kuvitella että hän luulee että minä en tykkää hänestä enää jos sanon että haluan nukkua ensi yön sohvalla. Ja jos ei ole hirveästi kavereita kenen kanssa mennä, voi sitä myös oikeasti mennä yksinäänkin. Meidän omia juttuja on esimerkiksi lomailut ja reissut yksinään (tai kavereiden kanssa), vaellusviikonloput, messut ja muut tapahtumat toisella paikkakunnalla joihin voi vaikka yhdistää hotelliyön, piknik-risteilyt tai vaikka shoppailupäivä. Uskon, että naiset ovat enemmän aktiivisia lähtemään viettämään aikaa muualle mutta minulle on tärkeää että se mieskin lähtee pois kotoa, jolloin minä saan viettää kotiaikaa ihan itsekseni. Siispä, sovimme että mieheni lähtee vaikka sitten yksinään yön yli vaelluksille jos ei muuta. Ja tosiaan, tarkoitan pidempiä irtiottoja yhdessäolosta, pelkkä viikoittainen kuntosali tai jumppatunti ei riitä omaksi ajaksi.

 

  • Yhteinen aika. Luonnollisesti. Pitää mennä ja touhuta, nähdä ja kokea, yhdessä. Siinä vaiheessa kun arki astuu suhteeseen, alkaa panostus myös siihen erityiseen yhteiseen aikaan ja tekemiseen. Ei unohduta neljän seinän sisälle jolloin elämä on pelkästään ruuanlaittoa, pyykinpesua, Netflixin katselua vaan pitää tulla uusia kokemuksia. Me olemme pitäneet kiinni säännöllisestä treffailusta, käymme ulkona syömässä, vietämme minilomia arjesta, kokeilemme rohkeasti uutta paritanssista metsästykseen, teemme retkiä ja suunnittelemme tulevaa. Muistamme näyttää pienin teoin toiselle välittävän.

 

  • Keskustelu ja avoimuus. Eihän suhteesta mitään tule jos siinä ei puhuta. Pitää rohkeasti kertoa miltä tuntuu, mitä kaipaa, mitä tarvitsee. Vaikka minä tässä listaan asioita itselleni ylös mutta en keskustelisi ajatuksistani kumppanilleni, ei hän tietäisi tarpeistani mitään. Tai jos hän ei puhu minulle tarvitsevansa nyt omaa aikaa, saattaisin roikkua kintereillä ja vain lisätä kitkaa välillemme. Keskustelu aiheesta kuin aiheesta, tuo runsaasti puhdasta ilmaa, arvostusta ja luottamusta suhteeseen. Meillä avoin keskustelu on ollut usein esillä myös vaikeista ja kiusallisista aiheista, kun yhden jos toisenkin kerran olen käyttäynyt lapsellisesti=nolosti. Ja miten se onkaan nostanut suhteemme ihan uusiin ulottuvuuksiin. 

 

  • Viimeisenä, muista myös noudattaa näitä sääntöjä jotka teit itsellesi ja panosta suhteeseen. Ei kultakimpaleita joka nurkan takaa löydy. 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Hengähdys ilmaa.

35-vuotiaan naisen kirjoituksia matkalla kohti uudenlaista ja tasapainoisempaa elämää sekä eheytymistä hylkäämisen tunnelukosta. Blogissa kirjoituksia myös joogasta, meditoinnista ja luonnon voimasta, jotka ovat itselleni tärkeitä henkisen hyvinvoinnin lähteitä.

Rakennetaan yhdessä tasapainoisempi elämä.

Rakkaudella, Nina

hengahdysilmaa@gmail.com

Blogiarkisto