En ole hetkeen kirjoittanut - tämä on toisinsanoen tarkoittanut sitä, että minulla on mennyt hyvin elämässäni tämän saralta. En ole käynyt terapiassakaan syksyn aikana. Sain ilmeisesti työstettyä kesän aikana omatoimisesti niin paljon vaikeita asioita itse, että syksyn tullen, en edes kaivannut terapiaan enää. Mielessä olisi kyllä vielä kokeilla hypnoositerapiaa, sekä verkkovalmennusta aiheesta. Nimittäin, satuin menemään mentalisti Jenni Sofian luennolle, ja olin tämän jälkeen todella vaikuttunut miten mielen hallinnalla voidaan vaikuttaa sisäiseen lapseen sekä tämän myöden omaan turvallisuuden tunteeseen. Tämähän on minulle ollut hyvin vaikeaa - löytää turvallisuutta itsestäni. Mutta sen pienen harjoituksen myötä, minkä luennolla teimme, oli uskomaton vaikutus. 

Hetkinä, kun minulle tulee turvaton olo, otan yhteyden sisäiseen lapseeni sulkemalla silmäni. Minun mielikuvassa hän leikkii hiekkalaatikolla. Alkuun saatoin olla päivittäin yhteydessä häneen. Olin hänelle se aikuinen, ja huolehdin hänestä. Varmistin, että hänellä on kaikki hyvin. Että hänellä on turvallista olla. Huomasin, jos minulla on epävarma tai surullinen olo, hänelläkin oli. Mutta lohdutin häntä. Ja tämähän vaikuttaa myös minun tunteisiin. Minulle tulee siitä turvallinen olo, kun luon hänelle turvallisen olon. Hassua oli se, että alkuun hän oli todella pieni lapsi. Juuri se kaksivuotias, minkä äitini jätti. Mutta nyt hän on kasvanut, ja hän on onnellinen tuntiessaan turvaa pienessä elämässään. 

Kun opin puhumaan sisäiselle lapselleni, opin luomaan turvallisuutta oman itseni ympärille. Ja sillä on ollut uskomattoman suuri vaikutus hyvinvointiini. Ostin lisäksi Jenni Sofian verkkokaupasta valmennuskurssin Vapauta sisäinen lapsesi!. Vielä en ole koko kurssia läpi käynyt, mutta voin todella suositella sitä jo näin pienen alun jälkeen. Mielettömiä asioita ja oivalluksia sekä ymmärrystä itsestään. 

 

Ja minulle todella kuuluu hyvää - itseasiassa mieheni on parhaillaan viikon lomamatkalla yksin ulkomailla, enkä ole saanut minkäänlaisia hepuleita! Ja se on iso asia se. Minä olen nauttinut olostani yksinään kotona, ja tämä on ollut varsin ihanaa. Odotan ja ikävöin häntä, mutta terveellä tavalla. En ole huolissaan mitä hän puuhailee lomallaan, tai jos olen, osaan tehdä stopin liiaksi harhaileville ajatuksilleni. Ja tämä on mahtavaa! 

Myös äitini oli eilen kylässä meillä, koska kutsuin hänet. En saanut myöskään hänestä niitä tyypillisiä reaktioita, joita olen ennen hänen seurassaan saanut. Eikä kyse ollut siitä, että hän olisi ollut jotenkin erilainen, vaan minä olin erilainen - olen pystynyt muuttamaan itseäni. Tein havaintoja hänestä, itsestäni sekä meistä yhdessä. Huomasin tilanteita joita edelleen tuli, joissa olisin aiemmin tuntenut pahaa oloa, mutta nyt suhtautumiseni tilanteisiin oli itselläni eri. Hyväksyin sen, että hän ei ole sitä mitä minä odotan, vaan että hän on sellainen kuin hän on. 

Vietimme mukavan illan sukkapuikkojen parissa, sillä pyysin häntä opettamaan minulle neulomisen salat. Ja hän kertoi olevansa todella otettu, kun pyysin häntä. Paisteltiin myös makkaraa kodalla ja tehtiin lättyjä, ja äitini sanoi kotiin lähtiessään että hänellä oli tosi kiva ilta. Ja minä jopa taidan uskoa häntä. Ensimmäistä kertaa elämässäni. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Hengähdys ilmaa.

36-vuotiaan naisen kirjoituksia matkalla kohti uudenlaista ja tasapainoisempaa elämää sekä eheytymistä voimakkaasta hylkäämisen tunnelukosta. Blogissa kirjoituksia myös joogasta, meditoinnista ja luonnon voimasta, jotka ovat itselleni tärkeitä henkisen hyvinvoinnin lähteitä.

Rakennetaan yhdessä tasapainoisempi elämä.

Rakkaudella, Nina

hengahdysilmaa@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto