Hengitän syvään ja rauhallisesti, tunnen miten kylmä viima etenee paljaalla ihollani. Vedän keuhkot täyteen ilmaan ja laskeudun portaat alas hyiseen veteen. Puhallan ulos ja jään hetkeksi siihen. Kun nousen vedestä ylös, tunnen miten lämpö valtaa kehoni ja mieleni. Katselen kuun valaisemaa jäänpintaa ja sysimustaa horisonttia. Katson alas vartaloani ja hymyilen. Sanon itselleni "tykkään sinusta" ja tunnen oloni siinä hetkessä onnelliseksi. Naurahdan. Kuinka nurinkurista. Vielä muutama tunti sitten ajelessani retriittikeskukseen, tunsin valtavan syvää ahdistusta ja inhoa itsestäni että olin ajaa pois tästä elämästä. Olin saanut jälleen hylkäämisen pelosta aiheutuneen reaktion, ihan vain puhuessani puhelimessa mieheni kanssa. Yhdestä pienestä lauseesta heräsi sisäinen lapseni aiheuttaen taas jotain suurta ja raskasta. Mutta miten pääsin ahdistuksesta hetkeen, jossa onnellisuus valtaa mielen ja aika pysähtyy? Löytämällä itseni ja pääsemällä mielen päälle. 

Retriitillä, olin vain minä. En ripustautunut kehenkään, en elänyt toisen kautta. Olin vain minä yksinään. Ympärilläni oli ihmisiä, ihania ihmisiä mutta en tarvinnut heitä nyt. Rakkaudesta suurin, rakkaus itseensä. Olin jälleen kadottanut itseni. Olin unohtanut mieleni ja mitä se tarvitsee pysyäkseen hyvinvoivana. Rauhaa, aikaa, hiljaisuutta, kuuntelemista ja pysähtymistä. Se tarvitsee rakkautta, myötätuntoa ja kauniita sanoja sekä äärettömästi turvaa. Ne kaikki löytyy minusta. Ei kukaan muu edes voi antaa minulle näitä mielen hyvinvoinnin tarpeita siinä määrin mitä tarvitsen kuin minä itse. Olen odottanut lähes 35-vuotta, että joku tekee ja sanoo nämä asiat minulle. Mutta enää minun ei tarvitse odottaa. Ne ovat nyt tässä. Sydämessäni, aina saatavilla. Kunhan muistan sanoa ne itselleni. Onnellisuus ja elämänilo, ne löytyvät meistä itsestämme.

Tässä oli yksi iso ja äärettömän tärkeä oivallus, jonka sain viettäessäni aikaa yksinäni hiljaisuudessa viime viikonloppuna. Retriitin sain lahjaksi mieheltäni, joka näemmä tietää mitä minä tarvitsen mutta antaa minun kaikessa rauhassa itse ne oivaltaa <3 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Hengähdys ilmaa.

34-vuotiaan naisen kirjoituksia matkalla kohti uudenlaista ja tasapainoisempaa elämää sekä eheytymistä hylkäämisen tunnelukosta. Blogissa kirjoituksia myös joogasta, meditoinnista ja luonnon voimasta, jotka ovat itselleni tärkeitä henkisen hyvinvoinnin lähteitä.

Rakennetaan yhdessä tasapainoisempi elämä.

Rakkaudella, Nina

hengahdysilmaa@gmail.com