Samalla kun hylkäämisen pelostani johtuvat oireet ovat alkaneet hellittää, ovat taas toisen tyyppiset oireet voimistuneet. Varmasti näilläkin yhteys toisiinsa on, mutta kun on ehkä liiaksi keskittynyt yhden ison asian kuntoon laittamisessa, on useita pienempiä henkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeitä asioita jäänyt vähemmälle huomiolle. 

Faktahan on se, että olen jonkinsortin erityislapsi ollut. Pakkohan se on. Eri asia on se, miten näin on käynyt. Johtuiko se nimenomaan vain siitä, kun olen kasvuvaiheessa jäänyt huomattavan paljon paitsi tärkeistä ja olennaisista tarpeista, joita kasvava lapsi tarvitsee. Vai olisinko silti näin ongelmallinen ihminen vaikka vanhemmat olisivat rakastaneet ja tukeneet elämäni joka vaiheessa? Oli miten oli, sinne en pysty vaikuttamaan, joten nyt on keskityttävä tähän hetkeen, miten voisin nyt saada tarvittavan avun (ns. potkun persiille).

En ole aiemmin ymmärtänyt ja hyväksynyt sitä seikkaa, että minä tosiaan tarvitsen paljon tukea ja hoitoa elääkseni tasapainoista elämää. Eikä siihen välttämättä riitä se, että käyn jo terapiassa. Elämäni on melko holtitonta ja levotonta, olen jatkuvasti ärsyyntynyt ja ahdistunut, enkä osaa vain olla, olla huoleton. Olotilani on sietämättömän vaikeaa. Yritän koko ajan keksiä ja etsiä jotain paikkaa, missä mun olisi hyvä olla. Ja ei, ei sellaista löydy mistään niin kauan kuin minä pysyn muuttumattomana.

Käyn valtavilla stressikierroksilla, tällä kertaa varmasti pahinta mitä koskaan. Tähän on myös kaamoksella osansa, en vain voi sietää pimeää ja sitä kun ei voi kirmata ja kylpeä auringonvalossa. Olen kohta kärsinyt kaksi kuukautta vaikeista uniongelmista, jotka vaikuttavat taas niin moneen.. Muisti on heikentynyt huolettavasti, päänsärkyä, hermoromahduksia, ihottumaa, vatsaongelmia. Masentaa, ahdistaa ja yllä on jatkuva surullisuus.

Työssäni olen jaksanut käydä vain sen turvin, kun pystyn tekemään vain nopeasti pakolliset, sitten lopetan ja lähden kotiin, vaikka en haluaisi sinnekään, koska en osaa olla sielläkään. Mieltäni tämä ei ylennä yhtään, vaan saa oloni entistäkin surkeammaksi. Tämäkin efekti toistuu jokaisessa työpaikassani. En vain ikinä pärjää. Sama, kun yritän puhua miehelleni, tuntuu vain siltä että valitan turhasta! Sekin saa käpertymään lisää omaan surkeaan kuoreensa. Sisälläni oleva ääni piiskaa minua jatkuvasti tekemään jotain, ja saa minut varpaisilleen jatkuvasta olemattomasta kiireestä, että ei sovi vain olla. Siksi en lepää. Siksi en osaa vain olla. Minusta tuntuu koko ajan, että tuotan itselleni (ja muille) valtavia pettymyksiä. Ja tämä saa uskomaan olemassaoloni turhaksi. Olen vain vaivaksi. Näinä hetkinä, en todellakaan pidä itsestäni. Vaikka pitäisi myös osata rakastaa itseään haavoittuvaisena ja heikkona. 

En vieläkään silti diagnosoi itseäni esim. masentuneeksi. Kun minulla on hyvä päivä (ja niitäkin on!), olen edelleen hyvinkin elämäniloinen ja maailman onnellisin. Harrastan vielä vaikka mitä, vaikka toisinaan melko saamattomasti koska keskittymiskykyni on nolla, jos asiassa pitää pinnistää. Jouluna kun pidin lomaa ja vietimme viikon pohjoisessa, tunsin miten pääsin hetkeksi kaikesta ylikuormasta eroon. Nautin lumesta ja kauniista maisemista. Hiljaisuudesta. Mutta kun palasin arkeen, on paljon raskaampaa kun tarvitsee pitää pakettia kasassa. 

 

Sattumalta luin artikkelin ADHD:stä, jossa eräälle henkilölle oli selvinnyt mm. hänen levottoman olon syyksi ADHD. En ole ikinä ajatellutkaan että minullakin voisi se olla. Tein testin, jossa selvitellään viitteitä aiheesta, ja sain tulokseksi hyvinkin korkeat pisteet, mikä antaa mahdollisuuden ADHD:lle. Tällä hetkellä voimani eivät kykene viemään kuitenkaan asiaa eteenpäin. Tiedän miten iso prosessi sen selvittämisessä on. Terapeutille ajattelin kertoa kyllä, ja toivoisin että se riittää ja saisin helpotuksia ja työkaluja sitä kautta. Toisaalta, kuinka huojentavaa olisi, jos näille kaikille käyttäytymisongelmille ja psykiatrisille häiriöille löytyisikin oikea syy ja hoito. Lopettaisiko se vihdoin itsensä armottoman solvaamisen?

Kommentit (3)

Vierailija

Luin sattumalta blogiasi ja tarinaasi. Muutaman kappaleen jälkeen ajattelin, ettei vain olisi adhd. Se asia todella kannattaa selvittää sitten, kun sinulla on voimia siihen. Siihen on olemassa monenlaista apua, jos se sinulla on.
Valoa ja voimaa sinulle! Terttu

nina_kyllikki
Liittynyt27.7.2017

Kiitos Terttu kommentista.

Voisin kyllä ottaa asian puheeksi myös työterveyslääkärille, kun seuraavaksi menen. Kaikkea hyvää myös sinulle!

Lukossa
Liittynyt10.9.2018

Mulla on myös ongelmaa työpaikkojen kanssa. Aloitan uudet työt innoissani, mutta jonkin ajan kuluttua tulen superepävarmaksi ja alan valittamaan. Opettelen ne perusjutut, mutta en uskalla lähteä jyräämään uraa eteenpäin, koska enhän mä mitään osaa. Sitten turhaudun ja haluan jotain muuta, koska lähtö on kaikkein helpoin ratkaisu.
Ja siis tuo levottomuus, tuttua. Jossain muualla kuin kotona on ihana olla. Ajattelen että voisin muuttaa ulkomaille (täältä ulkomailta :D) tekemään ei-mitään, mutta veikkaanpa että sielläkin se arki jossain vaiheessa puskisi päälle ja alkaisin keräämään aivoihin to do-listaa.

Seuraa 

Hengähdys ilmaa.

35-vuotiaan naisen kirjoituksia matkalla kohti uudenlaista ja tasapainoisempaa elämää sekä eheytymistä hylkäämisen tunnelukosta. Blogissa kirjoituksia myös joogasta, meditoinnista ja luonnon voimasta, jotka ovat itselleni tärkeitä henkisen hyvinvoinnin lähteitä.

Rakennetaan yhdessä tasapainoisempi elämä.

Rakkaudella, Nina

hengahdysilmaa@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2019