Meillä ei ole mitään lukittua päivää, jolloin lapset vaihtavat kotia, mutta toisinaan se osuu sunnuntaille. Silloin siivoan lelut ja pelit pois, keitän kupin teetä ja istun kuuntelemaan hiljaisuutta. Olemaan haikeudelle läsnä. 

Tänään, kun istuin teekuppini kanssa ruokapöydän äärellä kuulostelemassa tuntemuksiani, alkoi naapurini soittamaan pianoa. Hän ei soita usein - itse asiassa monesti sunnuntaisin - mutta kun hän soittaa, olen poikkeuksetta kiitollinen vanhan talon ohuista seinistä. 

Tänään hän soitti häävalssini, kappaleen Amelie-elokuvasta, iltapäivän roikkuvat auringonsäteet lämmittivät vastapäisen talon seinää, ratikka kolisteli ikkunoiden alla. Ajattelin; ei, tämä ei ole helpoin ja hilpein sunnuntai, mutta silti tuntuu hyvältä olla juuri tässä. Matkalla, perillä, raukeana aamupäivän uimahallireissun ja yhteisen lounaan jäljiltä, kiitollisena siitä, että uskallan tuntea. 

Leppoisaa sunnuntaita ystävät.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Heli Thorén on 37-vuotias kaupunkilaisdaami, joka kertoo blogissaan sisustavasta elämästä, onnellisista illoista ja kaikenkokoisista unelmista.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat