Toisinaan, kun muuttaa rutiinejaan - ihan piirunkin - elämä luiskahtaa uusille raiteille. Itse laitoin tällä viikolla herätyskellon soimaan jo kuudelta, aamujuoksut alkoivat entistäkin hiljaisimmilla kaduilla. 

Niin aikaisin aamulla on ensin hämärää. Tuntuu, että perjantaina on jo vieläkin hämärämpää kuin mitä oli maanantaina (ei kai se niin nopeasti voi edetä, syvän syksyn tulo?). Kun hämy valkenee, olen jo lenkkipolulla, ensimmäiset kilometrit ovat vähän unisia, mutta kun siitä herää, tuntuu aivan erityisellä tavalla elävänsä. 

Myös kotona aamun tunnelma on aivan erityinen niin varhain. Liikennettä on kaupungissa harvakseltaan, raitiovaunu ikkunan alla tuntuu matelevan. Aamun valo on herkkä, kokeileva ja jotenkin myös odotusta täynnä. Kaikki tuntuu uudelta ja mahdolliselta,

(Parin viikon päästä minulla on erityinen sisustusdeadline ja nyt on alettava tapahtua. Remonttimiestä ja sähkömiestä hätyytelty, entä tarvittaisiinko verhot? Kerron pian lisää!)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Heli Thorén on 37-vuotias kaupunkilaisdaami, joka kertoo blogissaan sisustavasta elämästä, onnellisista illoista ja kaikenkokoisista unelmista.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat