Aattoa edeltävänä perjantai-iltana muutimme kaikki minun makuuhuoneeseeni. Lasten kammarista raahattiin patja ja tehtiin oikeudenmukainen vuorolista, kuka saisi nukkua minäkin yönä äidin vieressä ennen kuin joulu tulee. 

.................

Kirjoitimme myös joululistan. Tällä kertaa ei kirjattu lahjatoiveita, vaan kirjoitettiin ylös ne jouluasiat, mitä haluttaisiin yhdessä tehdä ennen aatonaattoa. Syödä karkkia ja katsoa elokuvaa, leipoa ja koristella vielä kerran pipareita, istua sohvalla ja jutella, keittää spaghettia ja syödä lihapullia. Kuunnella yhdessä joulumusiikkia kynttilänvalossa, ja jutella, kun äiti silittää selkää.

.................

Lauantaina veimme vähävaraiselle perheelle joululahjoja, jotka olimme yhdessä valinneet ja paketoineet. Yksi- ja kaksivuotiaille Duploja, kolmen vanhalle palomiesasu. Ensin kerrostalokodin postilaatikko narahti ja sieltä kurkistivat pienet silmät, hetken päästä aukesi ovi. Lahjat otettiin innostuneella tohinalla vastaan. Kotimatkalla autossa tuli kollektiivinen itku; mitä pienempi ihminen, sitä suurempi joulu tulee, ja se tulee joka tapauksessa - oli tämän hetkinen todellisuus millainen tahansa. 

................

Aikaisin aatonaattona saatoin lapset isän matkaan. Pieni pala oli kurkussa, vaikka erossaolopäiviä ei ole kuin muutama ja mukavaa ohjelmaa on itselläkin yllin kyllin. Yksi eron vaikeimpia paloja on edelleen se jäytävä pelko, ettei näe, koe ja pääse jakamaan kaikkea, joka on lapsille merkityksellistä. Pelottaa, että jotakin ehtii mennä ohi, vaikka lähettää viestejä ja valokuvia sekä soittaa tärkeissä kohdissa. Kun menettää arjen jatkumon, joutuu olla enemmän hereillä. Pienien hetkien merkityksellisyys moninkertaistuu. Yhteiset hetket ja viikot tuntuvat hyvällä tavalla sydänjuurissa. Lautasella spaghettia ja lihapullia sekä viimeinen ilta yhdessä ennen aattoa. 

.................

Ennen kuin nukahdan, tyttö kipuaa alakertaan ja kertoo ikävöivänsä jo nyt, sanon; ”niin minäkin”. Joulu tulee joka tapauksessa, oli ympärillä sitten millainen todellisuus tahansa. 

 

Levollista joulua toverit, ollaan lempeitä maailmalle sekä toisillemme.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Heli Thorén on 38-vuotias kaupunkilaisdaami, joka kertoo blogissaan sisustavasta elämästä, onnellisista illoista ja kaikenkokoisista unelmista.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat