Olin marraskuun alussa äitini, isosiskoni ja tätini kanssa katsomassa Petteri Summasen ohjaaman Kaikki mieheni näytelmää Aleksanterin teatterissa. Näytelmä on jatkoa Kaikki äitini, kaikki tyttäreni teokselle.  Voit käydä lukemassa enemmän näytelmästä täältä: http://www.aleksanterinteatteri.fi/kaikki-mieheni

Teos on ennen kaikkea hauska, mutta niin ikään koskettava teos, jota suosittelen ehdottomasti myös miehille. Niin kuin arvata saattaakin heräsi minulle näytelmästä ajatuksia siitä mitä mies minulle merkitsee? Ketä ovat elämäni miehet?

Jokaisella meillä on jonkin verran kokemuksia miehistä ja on yksilöllistä mitä tämä testosteroni hormonia sisältävä otus merkitsee. Toisille mies tarkoittaa miestä isolla M:llä ja toisille se voi tarkoittaa, ei niin painokkaasti isoa ämmää.  On tekeviä miehiä, pelaavia miehiä, järjesteleviä miehiä, insinöörimiehiä, hiljaisia,äänekkäitä miehiä, urheilullisia miehiä, kokkaavia miehiä, ajattelevia miehiä.  Lista on loputon. Mielenkiinnosta kirjoitin googlen hakukenttään mies. Sain seuraavaa ”faktapohjaista” tietoa (Wikipedia) miehestä:

· Urospuolinen ihminen 

· Kasvuiässä nimitys poika (Mielestäni nimitys kaikille keskenkasvuisille miehille.)

· Sukupuolielimet määrittävät miehen biologisesti

· Lihakset

· Pituus (Onneksi..)

· Paino 

· Rasvan määrä pienempi ( Vittuu..)

· Matalampi ääni

· Kapeampi lantio

· Ihokarvoitus (Joka tapauksessa naisilla sheiveri laulaa, oli sitten vähemmän tai enemmän karvaa.)

·Ei rintoja

·Suuremmat seksuaaliset halut

· Aivokurkiainen suurempi, joka yhdistää aivojen vasemman ja oikean aivopuoliskon, näin mahdollistaa, että molemmat aivopuoliskot voivat vastaanottaa tietoa kummaltakin puolelta ruumista. (Itse voin omalla kohdallani todeta, että aivopuoliskoni keskustelevat puolin ja toisin välillä lian vähän. Selitys lienee aivokurkiaisen pienuudella.)

Yllämainitun faktapohjaisen tiedon perusteella pystyn siis toteamaan, että elämässäni ja arjessani olevan miehiä. Valehtelisin jos väittäisin, etteikö näillä urospuolisilla ja pienellä rasvaprosentilla varusteluilla oloilla olisi jonkinlainen merkitys elämässäni. Heillä on.

Merkityksellisiä miehiä, jotka sisältyvät Kaikki mieheni otsikon alle; veljeni, isäni ja oma avopuolisoni, siskoni mies, unohtamatta kummisetiä ja enoja. Töissä seitsemän hengen työryhmään kuuluu kaksi miestä, jotka (onneksi) tasapainottavat naishormonien määrää työyhteisössä.  Paljon miehiä yhdelle naiselle.  

Tahtoisin kuitenkin avata ketkä ovat ne muutamat miehet, joiden kanssa tulee kommunikoitua enemmän, joiden merkitys arjessa ja elämässä näkyy.

Työpaikkamme miehet. Onneksemme olette osa tiimiämme. Valitettavasti jouduttu altistumaan korkea äänisille, (kälättäville) ja tunteilla varustettuihin työkavereihin. Herkemmän miehen korvat helottaisivat punaisena kahvipöytä keskusteluissamme, joissa aihealue koskee 90% naisena olemista. Kunnioitus kaikille alallani työskenteleville miehille. Järkiperäisyytenne, organisointi ja mutkattomuus on ihailtavaa. ( Yhtään kuitenkaan vähättelemättä meitä naisia.)

Isä. Isäni koen saman aikaisesti läheisenä ja kaukaisena, mutta kuitenkin luottohenkilönä, joka loppujen lopuksi tarvittaessa saapuu paikalle. Isäni on myös todella karismaattinen. Isäni on hieno ja tasapuolinen isä kaikille perheemme kolmelle sisarukselle. Isäni on ajattelevainen. Tiedätkö sen tunteen, kun huomaat soittavasi isälle lian usein kun tarvitset jotain? Ystäväni kerran sanoi, ”Luulen kaikille isille olevan tärkeää tuntea itsensä tarpeelliseksi.” Toivon sen olevan ja niin uskonkin. Tarvitsevuutta ei tarvitse hävetä. Ja itse koen isäni kanssa hauskimmat ja syvimmät keskustelut automatkoilla kun hoidamme asioita.  Isäni on turvallinen, kaikista elämän kolhuista huolimatta. Usein ikävöin isääni. Välimatkamme on vain kolmen juna-aseman verran ja silti näemme liian harvoin. Kaipaan yhteisiä tortillahetkiä, shakin peluuta, yhteistä huumoriamme ja sohvalla röhnötystä. Kaikista miehistä, toivoisin näkeväni häntä enemmän. (Ehkä voisin tässä joulun alla sopia näkemisen, sillä tarvitsen isääni isänä, en asioiden hoitoa varten.)

Isoveli. Isoveljeni, joka on kasvattanut itseäni todella paljon. Veljeni on tehnyt elämästä rikkaampaa. Olen ollut isoveljelleni ajoittain vähän niinkuin isosisko, puolustanut, katsonut perään ja kannustanut. Vastaavasti veljeni on ollut hieno isoveli minulle ja hyvä pikkuveli isosiskollemme. Isoveljeni on tarjonnut apuaan ja lohdutusta. Veljeni on myös kasvattanut minut asumaan miespuolisuuden kanssa, miehille tyypillisen "yksinkertaisuuden" kanssa. Isoveljeni on ihminen, jota katson ylöspäin.  Isoveljeni on kasvattanut hermojeni pituutta, mutta hermojen pidentyminen on lisännyt rakkautta häntä kohtaa. Olet isoveljeni loistotyyppi!

Ennen kuin siirryn avaamaan ja kiittämään oman poikaystäväni täydellisyyttä, tarvitsen luvun entisille poikaystävilleni.  Haluan sanoa kiitos, että sinä entiseni olet jaksanut teini-ikäni. Olet näyttänyt minulle mitä parisuhteesta haluan ja mitä en halua. Kiitos kaikista kokemuksista ja hetkistä, ilman niitä en olisi ehkä se joka olen nyt.  Muistot ja hyvät hetket ovat aina mukana elämässäni.  Entiseni - iIman teitä en ehkä ymmärtäisi olevani nyt sellaisessa parisuhteessa, jossa haluan olla. Tuli vahingossa muisto puheen oloinen, mutta moni varmasti ymmärtää mitä tarkoitan. :D

Ja avopuolisoni, mieheni, poikaystäväni. Vaikka tavaroideni unohtaminen ja tiputtaminen aiheuttavat sinulle harmaita hiuksia, tiedän, että hyväksyt minut. Tiedän tuovani elämääsi kaivattua epätäydellisyyttä, joka tekee elämästä paljon mielenkiintoisempaa. Parasta on, huolimatta miehen ja naisen erilaisuudesta, että olemme tiimi.  Kiitos mieheni, että lohdutat minua, etkä miljoonien itkujeni jälkeenkään väheksy pahaa mieltäni. Kiitos kun hoidat asiat. Kiitos, että keittiö on siisti. Ja luojan kiitos piereskelet yhtä paljon kuin minä.

Ja mitä minä haluaisin miehiltä:

Minka Kuustosen sanoin: ”Toivosin, että voisin viettää päiväni mieheni aivoissa, sillä siellä on niin rauhallista ja yksinkertaista.”

-      

Heini

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Onnellisuus voi löytyä pienistä asioista, ajatuksista ja hetkistä. Heini Kaarina –blogia kirjoittaa 25-vuotias ikuinen luonnonlapsi ja kuukautisoireista ajoittain ”hulluksi” tuleva ihmisyksilö.  Ammatiltaan Heini on lähihoitaja  ja tekee töitä ihmisten parissa. 

Blogissa pohditaan elämää askarruttavia asioita kuukautisten ja kauppalistan välillä, mutta ennen kaikkea hyvän elämän eväitä. Blogissa tulee näkymään luontoon ja ruuanlaittoon liittyviä postauksia. Intohimo kohteena ovat pääsääntöisesti gluteenittomat kasvis- ja vegaani herkut. Elämää ilahduttaa Peppi-koira, jonka hännänpää ajoittain vilahtelee blogissa, unohtamatta perhettä ja ystäviä.

Tervetuloa seuraamaan!

miettinenheini@gmail.com

 

 

 

Hae blogista