Tämä kirjoitus oli minulle hankala ja itseasiassa yksi ensimmäisistä teksteistä, jonka olen julkaisut. Päädyin kuitenkin poistamaan tekstin ja jätin tämän odottamaan parempaa hetkeä. Haluaisin, että tekstistäni välittyy ajatus kuvien takaa ja itsensä hyväksyminen. Rehellisesti voin sanoa onnistuneeni julkaisussa olevissa kuvissa, sillä olen niihin tyytyväinen. Tyytyväinen kuviin joiden takana on ainakin 50 (itseni mielestä) epäonnistunutta, mutta luonnostaan kaunista kuvaa. 

Olen niitä ihmisiä, joka ei tunne oloaan kotoisaksi kameran linssin edessä. Harvemmin mielestäni onnistun kuvissa. Naamani on mielestäni pyöreä ja kulmikas vääristä kohdista. Omaan peilikuvaani olen tyytyväinen, kunhan en tuijota itseäni liian kauan tai tarkasti peilistä. Kivinen tie itsensä kanssa. Pystyttekö samaistumaan? 

Ulkopuolisin silmin voidaan ajatella, että tuo on varmasti tyytyväinen itseensä ja tunteen olonsa hyväksi nahoissaan. Onko kuitenkaan näin? 

Valokuvaus hetkessä "pääsin" mukavuusalueeni ulkopuolelle. Alkuperäinen idea oli kuvata pelkästään ystäväni treenejä, kunnes huomasin itse istuvani puunkannolla ja pyörimässä auringonvalon molemmin puolin siinä toivossa, että olisin tyytyväinen kuvaan. Naurua riitti, kun molemmat, ystäväni ja minä, vuorotellen olimme ”casuaalisti” heilumassa kameran edessä ja poseeraamassa puunrungon päällä. Harjoittelu tekee mestarin, niin ehkä myös kuvattavana olemisen ja mikä tärkeintä oppii hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.

 
" Unohtamatta sitä tärkeintä: Kauneutta, mikä on ulkokuoren sisällä."

Päivän lopputuloksena oli kaksi ja puoli tuntia ulkoilua, ystävän seuraa, kuvaamista ja hämästykseni pari onnistunutta kuvaa. Kuvista havahduin siihen, että meillä jokaisella on monta ilmettä ja kulmaa, niitä kasvon kohtia joista pitää ja joista ei pidä. Jokaisella meistä on kuitenkin  niitä piirteitä, joka tekee jokaisesta luonnostaan kauniin, unohtamatta sitä tärkeintä: Kauneutta mitä on ulkokuoren sisällä. 

Voin suositella kameran linssin eteen menemistä kenelle vain. Kameran edessä tuli tottua omaan naamaan. Tärkeää on, että mukanasi on kamera ja hyvä ystävä, jonka edessä pystyt rentoutumaan täysin. Plussaa on, jos ystävälläsi on silmää ja rohkeutta ohjata kuvattavaa. Kokeilemalla voikin löytyä ne omat kuvakulmat, jotka kelpaavat itsellesi ja imartelevat kasvojesi piirteitä. 

Rohkeasti pois kameran takaa ja kohti epämukavuus aluetta!

Kiitos kuvista ja vieläkin ihanammasta päivästä ystävälleni 

-Heini 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Onnellisuus voi löytyä pienistä asioista, ajatuksista ja hetkistä. Heini Kaarina –blogia kirjoittaa 25-vuotias ikuinen luonnonlapsi ja kuukautisoireista ajoittain ”hulluksi” tuleva ihmisyksilö.  Ammatiltaan Heini on lähihoitaja  ja tekee töitä ihmisten parissa. 

Blogissa pohditaan elämää askarruttavia asioita kuukautisten ja kauppalistan välillä, mutta ennen kaikkea hyvän elämän eväitä. Blogissa tulee näkymään luontoon ja ruuanlaittoon liittyviä postauksia. Intohimo kohteena ovat pääsääntöisesti gluteenittomat kasvis- ja vegaani herkut. Elämää ilahduttaa Peppi-koira, jonka hännänpää ajoittain vilahtelee blogissa, unohtamatta perhettä ja ystäviä.

Tervetuloa seuraamaan!

miettinenheini@gmail.com

 

 

 

Hae blogista