Me Naisissa on alkanut tänä viikkona häpeäviikko ja muutama bloggaaja Me Naisisssa onkin jo tähän aiheeseen tarttunut. Niin minäkin. Aihe sai luonolisesti pohtimaan mitä on häpeä, mitä minä häpeän ja miten siitä voi vapautua. Yksinkertaisesti häpeä on tunne, joka itselläni syntyy ajatuksissani. Häpeä sanasta tulee ajatus jostakin negatiivisesta.

Häpeää miettiessä ensimmäisenä ajatuksiini tulee teini-iät, jolloin häpeää ei oikeastaan tuntenut tai jos tunsin, ovat ne hävetyt asiat jo unohtunut. Nyt nuoremman minun elämästä nousee häpeästä hauskoja muistoja, jotka ehkä ”aikuisen minän” mielestä hävettävät.

Häpeänkö sitten muuta kuin teininä kännissä lavuaariin pissaamista tai ensitreffeillä pieraisemista? Voi kyllä…Pari vuotta taaksepäin häpesin syömistäni ja vartaloani. Sitä miten olen syönyt tai jättänyt syömättä. Olen syönyt viisi päivää putkeen pelkkiä herkkuja toistuvasti, kunnes olen tajunnut, että molempiin reisiin oli tullut 20cm alueelle punaisia raskausarpia nopeasta painonnoususta. Niitä häpesin. Häpesin syömistäni ja turvonnutta naamaani. Häpesin, että ahmin. Häpesin niin, että kotoa oli vaikea lähteä. Häpesin, että olen ihminen, jolla ei ole hallintaa syömisestä. Häpeäminen lisäsi epäonnistumisen tunnetta ja epäonnistumisen tunne sai syömään enemmän.

MITENKÖ SITTEN VAPAUDUIN HÄPEÄSTÄ?

Keino oli yllätävän yksinkertainen, joka vaati paljon ajattelua ja itsetutkistelua. Puhuminen oli asia, joka auttoi. Puhuminen ystäville ja perheelle. Yksi tärkeimmästä asioista oli kuitenkin itselleen puhuminen. Itselleen puhuminen positiivisesti. Aloitin sanomaan väkisin itselleni, että "olen kaunis ja hyvä". Kirjoitin myös paperille asioita joista en itsestäni pidä, sitten muutin lauseet positiivisiksi. Esimerkiksi: Reiteni ovat isot --> reitin ovat naiselliset.  Otin myös tavaksi nukkua alasti. Koin sen helpottaneen omaan kehon hyväksymistä. 

Liikunnan suhteen otin erilaisen asenteen kuin koskaan aikaisemmin. Päätin, että tavoitteeni on vain käydä, salilla ei muuta. Joka kerta kun lähdin kävelemään salille, en ikinä kääntynyt takaisin. Tein pienen jumpan ja olin tyytyväinen. Harjoittelin myös olemaan tyytyväinen arkiseen aherrukseen ja hyötyliikuntaan. Kun uskaltauduin päästämään vääristyneestä liikunnan ajattelusta, en enää ahdistunut syömisestä ja unohdin miltä näytin. Korjasin myös syömisen. Aloin kuuntelemaan nälkääni ja miettimään mikä on parasta minun keholleni ja erityisesti aivoille, jotka vastaavat ajattelustamme. 

Painon vaihtelut alipainosta ja turvonneeseen olomuotoon hävetti. Painon vaihtelusta myös keho kuvani vääristy. Vapauduin kun hyväksyin kehoni sekä opin arvostamaan sen jokaista kohtaa. Myös raskausarvet reisissäni hälvenivät ja ovat enää muisto siitä, että pääsin  normaaliin kehon kuvaan unohtamalla häpeän.

Edessä on toivottavasti vielä elämää ja todennäköisesti tulee päiviä jolloin häpeän. Luulen kuitenkin häpeän katoavan ajan kanssa ja liiasta häpeästä on mahdollista vapautua tavoitteellisen positiivisen (minäkuvan) ajattelun avulla.  Ehkä myös ikääntyessä häpeämisen määrä vähenee ja opimme olemaan inhimillisiä itsellemme. Olisikohan niin, että häpeä ja oman arvontunne kävelevät käsikädessä? Mitä parempi on omanarvon tunne, sitä vähemmän pienet omat jutut hävettävät, nimittäin tiedät olevasi riittävän hyvä juuri tuollaisena.

Nyt taakse päin miettiessä, toivoisin, että olisin hävennyt vähemmän ja ollut armollisempi itselleni. Olenhan ihminen. Joskus hävettää, mutta se menee ohi. Ihminen on inhimillinen. Virheellinen ja erehtyväinen. Epätäydellisen täydellinen. 

Ihanaa keskiviikkoa, hävetään vähemmän XOXO!

- Heini

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Onnellisuus voi löytyä pienistä asioista, ajatuksista ja hetkistä. Heini Kaarina –blogia kirjoittaa 25-vuotias ikuinen luonnonlapsi ja kuukautisoireista ajoittain ”hulluksi” tuleva ihmisyksilö.  Ammatiltaan Heini on lähihoitaja  ja tekee töitä ihmisten parissa. 

Blogissa pohditaan elämää askarruttavia asioita kuukautisten ja kauppalistan välillä, mutta ennen kaikkea hyvän elämän eväitä. Blogissa tulee näkymään luontoon ja ruuanlaittoon liittyviä postauksia. Intohimo kohteena ovat pääsääntöisesti gluteenittomat kasvis- ja vegaani herkut. Elämää ilahduttaa Peppi-koira, jonka hännänpää ajoittain vilahtelee blogissa, unohtamatta perhettä ja ystäviä.

Tervetuloa seuraamaan!

miettinenheini@gmail.com

 

 

 

Hae blogista