Torstaisin meillä soi aamulla kello 5.45. Usein herään itse, mutta joskus Jere joutuu "tökkimään" mua hereille. Kun mä nousen Jere jää vielä nauttimaan unista. Mulle on kuitenkin luvassa toisenlainen nautinto. Ollaan sovittu äidin kanssa aamu-uinti aina torstaisin. Vuoden alusta lähtien uintikertoja on kertynyt kiitettävästi ja uinnista on kehittynyt meille yhteinen ruutini. Edellisenä iltana aikainen herätys kauhistuttaa, mutta kauhistus unohtuu heti ulko-oven avatessa. Puolen tunnin kävely uimahallille saa soluni rentoutumaan. Ulkona on hiljaista ja lumipeitto on vaimentanut autojen äänet. Tammikuusta maaliskuun puoleen väliin aamut olivat pimeitä, mutta sen jälkeen aurinko on ilahduttanut viimeistään altaaseen pulahtaessa. 

Äiti on yksi suurimmista kannustajistani ja tukipilareistani. Äitini sisukkuus ja halu auttaa muita on ihailtavaa. Luulen, että napanuora välillämme ei katkea koskaan, hyvä niin. Uinti on muutakin kuin liikuntasuoritus. Se on 30 minuuttia äiti-tytär aikaa, jolloin vaihdamme menneen viikon kuulumiset ja tulevan viikon suunnitelmat, jaamme murheemme ja toiveemme.  Altaasta noustessa jalat on hapoilla vesijuoksusta ja mieli virkeä. 

Meillä on vielä äidin kanssa yhteinen tavoite:  Uida/vesijuosta tunnin verran, joka tarkoittaa tupla määrää yhteistä aikaa. Palkinnoksi tietenkin yhteinen aamupala ja monta kuppia kahvia.  

Näin arkena nautin juuri tälläisistä pienistä hetkistä. Yleensä kiireen vastapainoksi on ihanaa, kun on aamulla aikaa ja saa vain ihmetellä ympärillä olevia asioita. Ihmetellä äitiä ja auringonvaloa <3

Ihanaa torstaita ja keväisiä aamuja!

- Heini