Kirjoitukset avainsanalla #mimmitliikkuu

” Oloni on sumuinen. Silmäni eivät aukea kunnolla. Ympäristön lähettämiä informaatioita on vaikea ymmärtää, puolet menevät ohi. Väsyttää, mutta nukahtaminen on hankalaa. Käyn urheilemassa, mutta yhdenkin hikipisaran tuleminen ihon pinnalle kestää. Ahdistaa ja vatsa ei toimi. Tulen kotiin ja itken. Mietin mikä minua vaivaa? Kaikki on hyvin, mutta silti olen aivan loppu, taas yksi vaikea päivä.”

Sellainen oli oloni, joka vaihteli usein. Sumuisia päiviä oli ja meni. Tahdonvoimalla jaksoin käydä töissä ja urheilla. Monet asiat tuntuivat hankalilta ja työläiltä. Itkin ja raivosin. Tuntui kuin aivoni ja koko elimistöni olisivat olleet jatkuvassa loading -tilassa. Työhöntulotarkastuksessa kuitenkin selvisi, etten ollut ailahteleva luonteeltani vaan kilpirauhasarvoni olivat alarajoilla. Sain diagnoosin kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Vuosi lääkityksen aloittamisen jälkeen oloni alkaa olla pienin askelin tasapainossa. 

Niin kuin missä tahansa sairaudessa oireet eivät ole mitään mieltä ylentäviä, siksi haluankin välittää positiivisia ja toivoa herättäviä ajatuksia vajaatoimintaan sairastuneille.

Lyhyesti kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Vajaatoiminnassa kilpirauhanen ei vapauta tarpeeksi kilpirauhashormoneita (T3- ja T4-hormoneita). Hormonien tuotannolla on suuri vaikutus koko elimistön toimintaa mm. aineenvaihduntaan, kehon lämmönsäätelyyn, yleiseen vireystilaan ja mielialaan. Vajaatoiminnan oireita ovat usein väsymys, lihasheikkous, palelu, selittämätön painonnousu, hikoilemattomuus, kuiva ja karkea iho, alavireisyys, aloitekyvyttömyys ja silmäluomien turvotus. Olo on siis ollut ajoittain toivoton! 

Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan antaa tietoähkyä kilpirauhasen vajaatoiminnasta, vaan kertoa miten liikunnasta nauttiva ihminen on  sopeutunut elämään vajaatoiminnan kanssa. Enemmän kilpirauhasen vajaatoiminnasta voit lukea täältä:  http://kilpirauhasliitto.fi

MITEN SITTEN LIIKUNTA ON KULKENUT MUKANANI VAJAATOIMINNASTA HUOLIMATTA?

Olen aina ollut liikunnallinen, joten vajaatoiminnan ”iskiessä” on ollut todella vaikea hyväksyä oman kehon ja mielen rajat. Vasta vuoden diagnoosin jälkeen olen alkanut ymmärtämään mitä tulisi tehdä, jotta voin hyvin. Ajattelin aluksi, että tulen liikkumaan samalla tavalla vajaatoiminnasta huolimatta, olihan minulla lääkitys. Asiat eivät kuitenkaan menneet niin mustavalkoisesti kuin ajattelin. Oli opittava olemaan itselleen OIKEASTI armollisempi. 

En halua vajaatoiminnan jarruttavan elämääni, siksi on opittava elämää sen kanssa. Kuunneltava kehoaan ja mieltään, syötävä ja nukuttava riittävästi. Yksinkertaisesti kilpirauhasen vajaatoiminta ei ole liikunnan loppu, vaikka olo voikin olla toivoton ennen hoitotasapainon löytämistä.

Tällä hetkellä liikun 3-4 kertaa viikossa. Tavoitteena liikkua ensisijaisesti hyvän olon vuoksi. Liikunta on liikkeellä oloa ja jokainen kävelty porras askel on jo saavutus. Pääasiassa liikunta ei tällä hetkellä ole tavoitteellista, vaikka salaa toivoisin sen olevan. Satunnaisesti pyrin alittamaan 5km juoksu aikani, mutta vain silloin kuin kehoni siihen pystyy. Lasken itseni monipuoliseksi liikkujaksi, juoksen, kävelen, uin, käyn salilla, pidän pallopeleistä ja näin kevään korvalla odotan pyöräilykauden avaamista. 

Ensimmäinen pyörälenkki tulee olemaan joka tapauksessa tuskallinen, mutta aion silti nauttia jokaisesta kehoani liikuttavasta hetkestä!

Teksti on jokaiselle kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa "kamppailevalle", mutta myös itselleni muistutus siitä mikä on avain hyvään ja toimivaan kehoon.  Onko siellä ketään saman asian kanssa kamppailevia?

Postaukseni on osa #mimmitliikkuu haastetta, jossa tarkoituksena on kannustaa liikkumaan ilman paineita painosta tai ympärysmitasta. Erityisesti liikkumaan juuri sellaisena kuin olet. #Mimmitliikkuu kannustaa liikkumaan yhdessä ystävän kanssa ja jakamaan liikunnan tuomaa iloa. 

Vielä lopuksi...

Olen blogissani julkaisut peräjälkeen häpeästä, stressistä ja hiljaisuuden tärkeydestä sekä ironisen tekstin kuukautista. Huomaan talven tehneen tehtävänsä, sillä mieleni ajelehtii ”synkissä” ajatuksissa ja huomaamatta olen koneen avatessani alkanut kirjoittaa ”synkkyyttä” helpottavista asioista. On aika mennä kohti kevättä ja virkeämpää mieltä. Luvassa onkin muutto ja uuden kodin sisustamista! 

<3: Heini

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Onnellisuus voi löytyä pienistä asioista, ajatuksista ja hetkistä. Heini Kaarina –blogia kirjoittaa 25-vuotias ikuinen luonnonlapsi ja kuukautisoireista ajoittain ”hulluksi” tuleva ihmisyksilö.  Ammatiltaan Heini on lähihoitaja  ja tekee töitä ihmisten parissa. 

Blogissa pohditaan elämää askarruttavia asioita kuukautisten ja kauppalistan välillä, mutta ennen kaikkea hyvän elämän eväitä. Blogissa tulee näkymään luontoon ja ruuanlaittoon liittyviä postauksia. Intohimo kohteena ovat pääsääntöisesti gluteenittomat kasvis- ja vegaani herkut. Elämää ilahduttaa Peppi-koira, jonka hännänpää ajoittain vilahtelee blogissa, unohtamatta perhettä ja ystäviä.

Tervetuloa seuraamaan!

miettinenheini@gmail.com