Tuokio nro 1

Lumihiutaleet tanssivat lyhtypylvään ympärillä. Ne liitävät tuulessa kimaltaen ja pylväälle keimaillen. Junat ja bussit on peruttu. Pyyhin lunta penkiltä ja istun siihen. Kengät ovat märät ja varpaita polttaa. Reppu on tyhjä ja takki vielä tyhjempi. Nostan katseen lyhtypylvään valoon. 

Sisälläni on märkä pyyhe, kunpa joku vääntäisi sen.

Toinen kengännauha rasahti poikki. Solmin sen ja kuiskaan- jaksaa, jaksaa...Älä luovuta. 

Elämä hajoaa joskus. Savimaja liukenee tulvaveteen. Silloin kuulen käskyn - SOUDA!

En osaa, vaikerran.

OPETTELE - on vastaus.

 

Tuokio nro 2

Tutustuin naiseen. Toisessa silmässä hänellä kimaltaa muovi ja toisella hän näkee varjoja. Hän kokkaa. Katson suurta veistä jolla hän pilkkoo valkosipulit ja viipaloi lihan. Pelkään vieressä, turhaan. Katson suurennuslasia, jonka avulla hän tavaa reseptin.

Ja mitäkö minä valitan? Kengännauhoja, savimajaa, airoja.

Kumpi haluan olla

- Tanssiva lumihiutale vai seisova lyhtypylväs?

Helmikuun 2019 

Tutustun mieheen. Hän on ikäiseni ja sidottu pyörätuoliin.  Hänellä liikkuu toinen käsi ja pää. Muisti ei toimi ajassa. Hän rakastaa ruokaa. Kehuu jokaisen suupalan. Minun pitäisi saada yhteys häneen. Mietin pääni puhki keinoja. Sitten tajuan.

Musiikki. Hän on taatusti kuunnellut samoja biisejä kuin minä. Käynyt keikoilla. Kaivan kännykän ja laitan Hectorin Lumi Teki Enkelin eteiseen. Näen välähdyksen miehen silmissä. Sellaisen terävän Ahaan. Hän laulaa innoissaan.

Muistisairaan mieli on kerännyt Hectorin kirjoittamat sanat aikanaan. Selvä rokkari, ajattelen. Nyt hän heräsi. Mies katsoo minua kostein silmin ja hymyilee.

Nyt pidetäänkin jamit. Hei muistatko tätä, innostun - Hurriganes, Rauli Badding- Somerjoki, Eini, Muska, Lea Laven, Danny, Scorpions, Queen, CCR, Tom Waits?

Ja mies muistaa. Kaiken, sanat sävelet nuotit ja riimit ja pää vispaa innoissaan.

Illalla keitän teetä kotona ja tunnen itseni niin kevyeksi, etten aikoihin. Löysin tien.

Sanoessani heit päivän jälkeen, mies yllätti... Viittoili. Sitten haki sanoja kuin louhisi suuria kiviä... Odotin hiljaa ja lopulta sieltä tuli verkalleen... Sitä vain, että... ööö...tulethan takaisin.

 Kotona katson ikkunaa. Joku piirsi siihen kuurankukat. Niin kauniit.

 

Huhtikuu 2019 afterworkit

Tutustuin naiseen. Kaunis ihminen. Pieni ja hento ja ihanat hiukset. Selvä keiju. Meistä tuli ystävät heti. Kaikki tapahtuu sattumalta, jota ei edes ole.

-Onkohan tämä vain joku Jumalten hauska leikki, hän sanoi ihmetellessä miten ystävyydet alkaa.

Paria viikkoa myöhemmin sanonta sai syvemmän sävyn. Naisella todettiin rintasyöpä. Päästelin ärräpäitä kotona ja murisin jumalille. En tiennyt mitä sanoa, miten lohduttaa, olla läsnä, koska suuttumus vyöryi yli.

Olen kehno, kehno ja kehno kestämään kenenkään ongelmia, kun tulvavesi vei kaiken ja pää pysyy juuri ja juuri pinnalla. Kerään tukkeja ja lautoja tehdäkseni uuden majan, enkä halua kuulla mitään mikä horjuttaa uskoa huomiseen. Haluan harhaluulon elämän vakaudesta takaisin.

Marraskuussa tapasimme jälleen. Tukaton keiju. Silti edelleen kaunis ja urhea. Todellinen soturi. 

Toukokuu 2019 muutto

Jollain on silmissä sairastunut katse. Siinä on outous. Sairauden näkee muustakin. Vartalon kielestä. Siinä on jännä kankeus. Jos katse yltyy vihaan ja nyrkki heiluu edessä, minä lähden.

En kestä mitään joka loukkaa vähäistä turvaa. 

Se soittaa ovikelloa jo kolmattakymmentä kertaa. Olen kirjannut soitot ylös ohjeiden mukaan. Ihmiset antavat ohjeita... Soita taloyhtiöön, soita poliisille, mutta todellisuudessa niillä ohjeilla ei saa turvaa, sillä ne ovat soittoja seinille.

Mitäkö olen tehnyt? Asunut. Ilman koiraa ja palloa, joista mies minua syyttää.

Yhtään muuttoa en jaksaisi. 

Kehtasin kirjoittaa vielä iloissani blogin aiheesta... Koditon sai kodin. Niin sain, mutta en kotirauhaa.Kotirauhan turvaamiseen tarvitaan vain minut. Siksi muutan, vielä kerran.

 

Komsiikomsaa joissain hetkissä kasvaa

Vuosi 2019 on ollut repaleinen. Luovun siitä mielelläni ja ensi vuodelta odotan paljon parempaa. Elämä on aaltoliikettä ja on niin varmaa, että nousukiito odottaa! Silloin tällöin käydään hakemassa vauhtia alempaa.

Vuonna 2019 olen tavannut valtavan määrän uusia ihmisiä ja mennyt moniin tilanteisiin joihin en olisi koskaan ennen mennyt. Aion tästedes sanoa JOO-- kaikelle kivalle ja tiukan EI:n kaikelle joka ei tunnu hyvältä.

ByTheHeart

iirispiriis

<3

Ps.Kuten huomaatte, elän jo ensi vuotta. Vielä on pari viikkoa aikaa kokea käänteen tekeviä hetkiä. Kerron jos niitä tulee...

Elämä ilman suunnitelmaa on sama kuin menisi avomerelle kellumaan ja odottamaan mitä tulee vastaan. Kompassi pitää virittää. Aarrekartasta 2020 tulee paras, ever. 

 

Kerro mikä hetki muutti sinut vuonna 2019?

 

 

 

 

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogia kirjoittaa kuuskymppinen kosmetologi, joka irtisanoo eläkevirkansa, pakkaa laukkunsa ja matkustaa Australiaan löytämään itsensä. Pohdintoja aikuisen naisen unelmista, ihmissuhteista, muodista ja kauneudesta, likinäköisten silmien läpi, suurentavan peilin avulla, mutta silmää iskien.

iris.ekman81@gmail.com

<a href="https://www.blogit.fi/grannynanny/seuraa" target="_blank">
  

 

 

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Instagram