Yksi syy mun hymyyn

Olen hymyillyt koko päivän, sillä odotan tapaamista. Näen mielessäni kuudet pienet jalat. Neljät vähän pitemmät ja kahdet pienet. Mietin miltä nuo jalat näyttävät Suomen maan kamaralla?  Viimeksi näin ne viipottamassa Avalon Beachin maisemissa Australiassa. Siitä on aikaa yhdeksän kuukautta. Sydän ilosta pamppaillen lähden Ruttopuistoa kohti, missä meillä on tapaaminen Australian perheeni kanssa. 

Hymyilen yhä vaikka olen jo sängyssä ja menossa nukkumaan.  Olen niin onnellinen siitä, että sain tutustua perheeseen ja tavata heidät tänään. Lapset kasvavat hurjaa vauhtia ja 9 kuukaudessa heille oli tullut mittaa lisää.  Oli jännittävää kuulla vaarallisista hämähäkeistä ja kuristajakäärmeestä, joka oli eksynyt kanalaan. Jestas, miten olisin säikähtänyt jos olisin vielä paikalla ollut. 

Australian kokemus on yksi elämäni parhaimmista. Kunpa maa olisi hitusen lähempänä, vierailisin siellä useammin. En voi vieläkään uskoa, että hyppäsin oravanpyörästä ja läksin Grannyilemään... Olihan se tempaus, pakko myöntää. 

Toinen syy mun hymyyn 

Sain kutsun häihin jo alkukesästä. Oli kunnia todistaa kaunista vihkiseremoniaa, jossa naispappi lauloi hurmaavalla äänellään. Neverhööd before. Oli myös kivaa tavata pari ex- työkaveria ja muistella menneitä. 

Juhliin on hauskaa valmistautua. Yleensä mietin kaiken etukäteen, mutta muutin suunnitelmia lennossa ja sitä ei kannattaisi tehdä. 

Päätin liimata irtoripset. En näe hyvin, joten se oli söhertämistä. Leikkelin ripsiä, kun ne olivat silmässä ja sakset haukkasivat palan luomea...Ensiapuhommiin meni jääpaloineen hiukan aikaa...

En googlannut kirkon sijaintia. Luotin, että sen  löydän, koska reittiopas näytti paria kilometriä kotoani. En miettinyt, että mihin suuntaan ne pari kilsaa ovat?

Olin miettinyt asun, mutta se ei tuntunut oikealta joten pujottauduin vuosia sitten ostamani mekon sisään. Sen väri tuntui siihen hetkeen hyvältä. Lakkasin kynnet oviaukossa ja  suuntasin bussipysäkille... Onneksi tuli puhetta pysäkillä olijoiden kanssa ja olin väärällä tiellä ja väärään suuntaan menossa.

Oikean tien löydettyäni Bussi suhahti edestäni ja kallistuin apostolin kyytiin... Kampaus hajosi tuulessa ja ripset lepattivat kuin suomen liput. Kantapäähän pisti joku terävä. Onnuin. Vilkasin kelloon ja juoksin kivusta huolimatta. Mekko heilahteli tuulessa, mutta kaula-aukko paljastui holtittomaksi. Se aukesi isoksi ja esitteli t-paita liivejäni ohi kulkijoille. En ole paljastelija ja panikoiduin. Kyselin hakaneuloja ohikulkijoilta ja he katsoivat minua kummeksuen. Sitten käsitin, ettei minua kuuskymppistä, kukaan vilkaise kahta kertaa, joten so what... Halusin nähdä seremonian ja juoksin kuin Paavo Nurmi kaula-aukko, ripset ja tukka hulmuten.

Herranhuoneeseen astuin sisäisesti ärräpäitä ladellen, mutta ajoissa ehtien.

Häät olivat varsin onnistuneet ja morsian hehkui kauniina. Kaikki oli täydellistä.  Seuraavana päivänä oli päänsärkyä. Se ei naurattanut ja buranaa kului.

Viikko oli täynnä tapaamisia

Jännittävä tapaaminen oli silmälääkärin kanssa. Halusin tietää mikä on näköni romahtamisen syynä.

Epäilty diagnoosi oli potku keuhkoihin. En ollut valmistautunut lainkaan. Oletin, että silmissäni on harmaakaihit, jotka nipsitään pois ja saan uudet mykiöt vanhojen tilalle.Mutta ei, kaihit eivät riitä nimeksikään...

Silmissäni väijyi pahempi peikko: glaukooma.

Kun lääkäri  lausui sanan glaukooma, muistin mummoni  glaukooman sokeuttaman silmän... Se oli muuttunut väriltään oudoksi ja kuivanut kuoppaansa.Sellainenko on tulevaisuuteni?

Lopullinen tutkimus on marraskuussa, jonojen takia. Silmänpaineeni eivät olleet  koholla, mutta Glaukoomaa on kahta lajia. Toisessa paine ei kohoa. Näköhermoissani oli  muutoksia, ja siksi glaukoomaa epäillään. 

Kävin alkutalvesta optikolla ja sain helvetinmoiset pullonpohjalinssit. Silmät kuvattiin, mutta kuvissa kaikki näytti hyvältä. Vaistoni  ilmoitti, että on tehtävä laajempi tutkimus ja siihen kaipasin lääkäriä. Näön samentuminen haittaa minua melkoisesti.

 

Kehoitan kaikkia yli neljäkymppisiä lukijoitani menemään silmälääkärille, sillä pelkkä optikkokäynti ei riitä takaamaan silmille turvallista tulevaisuutta. Lääkärissä pitäisi käydä kolmen vuoden välein.

Yhdestä olen iloinen... Olen aina käyttänyt silmiäni. Olen kalastanut niihin kauneutta. Olen ihaillut luontoa, havahtunut auringon nousuun, laskuun, yksinäiseen päivänkakkaraan. On ollut ihanaa omistaa näkökyky ja visuaalisena olentona olen nauttinut siitä täysin siemauksin.

Tieto itketti minua kovasti.  Tunsin itseni yksinäiseksi ja olisin antanut paljon, jos olisin voinut jakaa murheeni heti.

 Kaikissa asioissa on hyvät puolensa. Tauti saattaa edetä hitaasti. Tämä kokemus opettaa uskaltamaan enemmän. Se kehottaa tarttumaan kaikkiin mahdollisuuksiin ja nauttimaan elämästä. Lopullinen tulos tulee siis marraskuussa, siihen asti mieli käy ties missä asian suhteen.

 

Onko sattumaa?... Alkutalven hoidin kahta glaukoomapotilasta, jotka olivat menettäneet näkökyvyn.

Olen alkanut jälleen piirtää, kuten kuvista huomaatte...

 

ByTheHeart

iirispiiris <3

 

 

 


 

 

 

 

 

Kommentit (6)

Hemmumummu
1/6 | 

Tulin oikein surulliseksi lukiessani tuota..uskon ja toivon,että kaikki kääntyy hyväksi mutta tiedon odottaminen raskasta.Muistutit myös tärkeästä asiasta,optikkokäynnit eivät riitä.Halauksia..

iiris
Liittynyt27.9.2015

Kiitos myötätunnosta, nyt just pitää nauttia kaikesta, väreistä, sävyistä ja elosta...ei muu auta- jukolauta!

Vierailija
2/6 | 

No nyt viimeistään siveltimet esiin ja maalaamaan, taiteellisia piirteitähän löytyy. Anna palaa nyt ja sitten näyttely pystyyn. Marraskuuhun on vielä aikaa ja sähän oot aikaansaava nainen!316

Vierailija
3/6 | 

Jaan tunteesi, minulla todettiin kohonnut silmänpaine reilu vuosi sitten (64 v). Isälläni oli glaukooma, joten osasin varautua sen tuloon jotenkin. Mutta kyllä se pysähdyttää, näkö on niin tärkeä. Rakastan kaikkea kaunista kuten sinäkin. Olen nyt ollut vuoden silmätippalääkityksellä ja odotan juuri vuosittaisen tarkastuksen tuloksia. Jännittää!
Tsemppiä sinulle, on meitä muitakin👩‍❤️‍💋‍👩

iiris
Liittynyt27.9.2015

Kiitos vertaistuesta! Mulla paineet olivat loistavat, näköhermoissa näkyi muutoksia... Näköhermoja on voinut vaurioittaa myös kokemani järisyttävät päänsäryt, joita koin yhteen aikaan... Selviää sitten myöhemmin...

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogia kirjoittaa kuuskymppinen kosmetologi, joka irtisanoo eläkevirkansa, pakkaa laukkunsa ja matkustaa Australiaan löytämään itsensä. Pohdintoja aikuisen naisen unelmista, ihmissuhteista, muodista ja kauneudesta, likinäköisten silmien läpi, suurentavan peilin avulla, mutta silmää iskien.

iris.ekman81@gmail.com

<a href="https://www.blogit.fi/grannynanny/seuraa" target="_blank">
  

 

 

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018