Yllättävä luonnonilmiö

Istuin kirjoittamassa blogia. Olin yksin talossa ja ilta oli pimeä. Ajattelin lähteä  kävelylle vaikka tiet ovat kapeat ja katuvalot harvassa. Koko viikon oli satanut ja mieli kaipasi kävelylenkkiä. Olin juuri tallentamassa kirjoitustani, kun kirjoittaminen katkesi hurjaan rysähdykseen. Kuulosti siltä, että kattoon osui pommi.  Sylissäni olevasta läppäristä lensi pari kipinää ja se pimeni. Valot sammuivat.

Tämä kuva ei liity tapahtumailtaan, mutta näette puun koon ja auringonlaskut ovat kauniita, joskus keltaisia...

Puu päätti päivänsä

Lähdin ääntä kohti. Pimeys oli syvä. Avasin oven ja huojennuin.  Katu täyttyi ihmisistä. Ymmärsin, ettei ääni koskettanut taloa jossa asun, vaan pommimainen ääni tuli puusta joka oli lysähtänyt kadulle kuin pyörtynyt ihminen.

Onnea onnettomuudessa oli paljon. Kukaan ei jäänyt alle. Kenenkään ei sattunut. Netit meni poikki ja valot pimeni toviksi. Siinä kaikki. Puu oli väsynyt elämäänsä. Sen aika oli tullut.

Raivaustyöt alkoivat heti. 8 miestä sahasi puuta pienemmäksi yön pimeinä tunteina. Nukkumisesta ei meinannut tulla mitään sillä moottorisahojen laulu ei rentouttanut. Surin, etten saanut kuvaa puusta, vaikka ei se olisi mahtunut kameraan. Nämä puut eivät mahdu. Ne näyttävät laihemmilta, vaikka ovat massiivisia. Niin isoja, että niiden oksien haaraan voisi rakentaa talon.

Joku mainitsi, että  puita kutsutaan noitapuiksi, ne tappavat ihmisiä romahtamalla alas. Mutta tämä noita oli ystävällinen, valitessaan hetken jolloin alla ei ollut mitään eikä ketään.

Viimevuosina olen kokenut paljon " ei mennyt niin kuin Strömsössä elämää" , joten tunsin oloni hauraaksi, hieman pelokkaaksi. Puistatti ajatus siitä miten salamannopeasti kaikki voi muuttua. Tielle tulee "PARI MUUTTUJAA" ja se on siinä. Huomasin, että roosanauhapäivä on edessä ja se kirvoitti muiston.

 

 

 

Eräänä aamuna löysin kyhmyn 

Se oli iso ja selkeä. Mainitsin siitä työkaverilleni. Työkaverin ystävä oli kuollut rintasyöpään ja siksi hän pakotti minut lääkäriin.

Elin ruuhkavuosia, oli kiire aikatauluttaa perhe, lapsen menot ja oma työelämä. Ylimääräiset aikatauluun vaikuttavat asiat ahdistivat. Mutta työkaveri jankutti jankuttamistaan, ettei kyhmyä saa unohtaa  ja niin  varasin ajan terveyskeskukseen jotta mieleni rauhoittuisi ja voisin kertoa tehneeni asialle jotain.

Terveyskeskuslääkäri tunnusteli kyhmyä ja laittoi lähetteen syvempiin tutkimuksiin.

 Jo parin päivän päästä toinen lääkäri ultrasi kyhmyn ja teki mammografian.

 - rouva, ei ole tarkoitus kiduttaa teitä, mutta tarvitsen vielä paremmat kuvat, lääkäri sanoi ja teki mammografian toistamiseen.

Seuraavaksi vuorossa oli ohutneulanäyte. Kun ohutneula pujahti rintaani, tunsin itseni maailman yksinäisemmäksi olennoksi. Olisin antanut paljon siitä, että joku olisi pitänyt kädestä. Kyyneleet tunkivat luomien alta ja polttavina valuivat pitkin poskia. Ymmärsin lääkärin eleistä ja tavasta puhua minulle, että hän epäilee jotain.

Seuraavaksi vuorossa oli paksuneulanäyte.

 

Plastiikkakirurgin oven takana

Kyhmyn löytämisestä oli kulunut vain kaksi viikkoa ja istuin plastiikakirurgin oven takana. Koko juttu eteni sellaisella vauhdilla, että aivoni eivät olleet mukana.

Plastiikkakirurgi kertoi, että rintakuvani ovat olleet tutkittavana useammalla lääkärillä ja leikkaus on vääjäämätön.

Lääkäri halusi puhua suoraan. Hän katsoi silmiini ja  kertoi, että he epäilevät minulla olevan harvinaisen syöpälaadun, johon sairastuu vain muutama vuodessa ja sen ennuste on huono. Siitä ei parannuta, vaikka leikkaus tehtäisiin. Leikkauksella saisin vain lisäaikaa. Tämä syöpälaji tappaisi. 

 

Katselin tytärtäni ja itkin

  

Haluan, että hänellä on kaunis vanhojentanssipuku, ajattelin. Harmi, etten ehkä näe hänen konfirmaatiotaan, enkä häitään. Toivottavasti hän saa naisellista tukea silloin osakseen jostain.  En voi olla varmistamassa, että hän löytää kunnon miehen, joka kohtelee häntä oikein. Hän ei voi itkeä minulle rakkaushuoliaan, eikä hän voi jakaa suuria ilojaan, jos olen mennyt... Mennyt kauas pois.

Minun täytyy vain luottaa, että ne asiat hoituvat vaikka minua ei olisi. Haluan, että hänestä tulee itsenäinen. Hänen pitää osata elää ilman minua, koska hän ei ole syntynyt maailman minun tähteni, vaan maailmaa varten. Olen hänen multansa, jossa on hänen juurensa, en muuta. Mutta jos lähden, hän joutuu irrottamaan juurensa mullastani liian varhain ja sen kestäminen olisi rankkaa.

Sain lapseni vasta neljäkymmentä vuotiaana. Minut oli tuomittu lapsettomuuteen. Lääkäri totesi tylysti, ettei hedelmöittyminen omin keinoin ole mahdollista pahan endometrioosin ja sökön munasarjan takia. Ainoastaan lapsettomuushoidoilla voisin onnistua.

Tuomion saatuani poljin fillarilla kirjastoon. Lainasin lapsettomuutta käsittelevät kirjat.. Päätin tehdä kaikkeni, että lääkäri olisi väärässä.  Muutaman vuoden kuluttua tytär ilmoitti tulostaan.

Leikkausaamuna

Lääkäri kysyi voiko poistaa varmuuden vuoksi koko rinnan ja kainalon imusolmukkeet.

- EI, en anna lupaa, sanoin. Haluan odottaa patologin tulokset.

 Kyhmy leikattiin ja pääsin kotiin. Naureskelin, että olen saanut korjausleikkauksen. Kyhmyrinta oli aina suurempi ja nyt se on samankokoinen toisen rinnan kanssa. Muutaman viikon päästä sain lausunnon.

Patologin lausunnossa todettiin ,ettei minulla ole syöpää vain kalsiumkeräymiä ja muita muhkuroita pullollaan olevat rinnat. Muhkuroilla on oma nimensä, jota en tähän hätään muista. Paperit ovat suomessa.

Tämä kokemus opetti minua arvostamaan rintojani tälläisena kuin ne ovat. Opin kokemuksen myötä katsomaan syvemmälle silmiin niitä naisia jotka kertovat sairastuneensa rintasyöpään. Ymmärrän millin verran heidän polkuaan ja se milli riittää tuntemaan empatiaa heitä ja heidän kokemustaan kohtaan. 

Selvisin säikähdyksellä.

Terveyttä kaikille

BytheHeart

iirispiiris

PS. Blogini aihe muuttui puun kuolemisen takia ja rintasyöpään liittyvä muisto nousi pintaan. Tarkoitus on jatkaa nuorennusjuttuja, kuten olen luvannut...Ellei tule "paria muuttujaa" ennen sitä.

Biisi jota tällä viikolla olen kuunnellut RAG´N BONE MANin Iam only human after all...( ja sehän sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit (3)

Helenamaria
Liittynyt25.8.2017

Koskettava kertomus ja ihana kuulla, että kaikki on tällä hetkellä hyvin ❤. Itse elän sivusta seuraajana syöpää taistelevan läheiseni tukemana. Syöpä ei todella ole ihan pikku juttu.

Helena Peltokangas

Vierailija

Loppui hyvin ja kaikki hyvin, ulkomailla on ikavaa sairastua....tulee koti ikava! Hyvaa jatkoa, ja kiitos ihanasta bligistasi

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogia kirjoittaa kuusikymppinen kosmetologi, joka ei lakkaa uskomasta muutoksen voimaan. Hän KonMarittaa kotinsa ja tekee virheen aarrekarttaansa. Hänellä on laukussaan seitsemän kertaa suurentava peili ja päälakea koristaa silmälasien kirjo. Rakkaus muotiin, kosmetiikkaan ja hyvinvointiin ei koskaan kuole, mutta sitä pitää päivittää. 

<a href="https://www.blogit.fi/grannynanny/seuraa" target="_blank">
  

 

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018

Instagram