Kuva on asuntoni seinältä. Liitän sen tähän blogiin kuvaamaan ihmistä ja sitä miten moneen hän taipuu
Ikäni alkaa pahalla numerolla

 

Ikäni alkaa pahalla numerolla (6), mutta jos sen kääntää toisin päin se alkaa vielä pahemmalla (9). Silloin makaan Tenoissa, vellipilli huulillani, odotellen joko henkilökohtaista avustajaa tai lähihoitajaa seurakseni. Molemmat heistä maksavat, joten laskuja on tiedossa ysikymppisenäkin, siksi töitä olisi mukavaa vielä tehdä. 

Kun palasin reissultani, olin ihan varma, että työllistyn. Olen aina saanut töitä, jopa 55- vuotiaana tunsin olevani haluttu työntekijä ja työllistyin helposti. Silloin en huomannut ikärasismi- ilmiötä lainkaan.

Toiveikkaana ja innoissani aloitin työnhaun.

Läppäri höyrysi sylissä, kun lähetin hakemuksia. Yllätyin, koska minua ei kutsuttu edes haastatteluihin ja aavistin asian johtuvan jostakin. Hitto soikoon, voiko se johtua iästäni, vai onko Cv:ni epäkelpo?

 

 
Ikärasismi on kuin sikainfluenssa
 

Sikainfluenssa pelotti koko suomea aikoinaan. Siitä meuhkattiin niin, että jokainen luuli sen saavansa. Ikärasismi tekee samaa. Se riehuu ilmassa ja se on helppo omaksua kohtalokseen.

Paljon minua nuoremmat ystäväni kertoivat työllistymisen muuttuneen hankalaksi jo nelikymppisenä. Monet heistä olivat päässeet haastatteluihin, mutta hävinneet kisan nuoremmalle. Kuunneltuani näitä juttuja hikeennyin... Suorastaan kiehuin. Aloin miettiä ikärasismikäsitettä ja siihen uskomisen vaaroja.

 

Tunnen naisia, jotka joustavat joustamistaan. Heitä on kaikkialla. Nainen kantaa kortensa kekoon, vaatimatta paljon vastinetta. Näissä naisissa on niin paljon voimaa, ettei mitään rajaa. Tiedän mitä kaikkea he ovat läpikäyneet, mutta silti jaksavat hoitaa tehtävänsä, hymyssä suin, iästä huolimatta.
 

Epäonnistumisen ennuste on kuin saaste

Uskon ajatusenergian voimaan ja siihen, että omat ajatuksemme toteutuvat. Luomme olosuhteemme uskomuksillamme. Jos itse uskon työllistymiseni mahdottomaksi, se on varmasti mahdotonta.

Hain kaikenlaisia paikkoja, mm. lentokoneen yösiivoojan paikkaa. Otti hirmuisesti päähän, että en kelvannut edes sinne... Eräs ystäväni sanoi, että rekrytoijat ajattelevat sinun olevan liian hidas ja sairastuvan kohta. Mutta sama asia voi kohdata nuorta työntekijää. Kaiken ikäiset voivat sairastua.

Hain kaikkea mihin ihminen kävisi...Kosmetiikka-alan haastatteluihin en päässyt, vaikka kokemusta riittää. Pääsin yhteen ryhmähaastatteluun parikymppisten tyttöjen kanssa, mutta jäin vaille työtä. 

 Toinen ystäväni mainitsi, että rekrytoijat olettivat minun olevan kalliimpi ja palkkasivat halvemman.

 

Työnhakuruljanssi tulee uudistaa

 

On turhauttavaa täyttää hakemus hakemuksen jälkeen ja jäädä vaille vastauksia. 

Yrityksille pitäisi säätää sääntö jossa he ilmoittavat minkä ikäiset heille kelpaavat!  Se olisi reilua hakijaa kohtaan ja säästäisi yrityksenkin voimavaroja ja iäkäs hakija voisi suunnata energiansa yrityksiin, jotka saattaisivat palkata vanhemman osaajan. 

Työnhakukulttuurissa on muutakin mätää. Tiedän paikat joissa vaanii miina. Sanat kiirivät.

Nuo paikat hakevat nonstoppina työntekijöitä, koska siellä on jotain pielessä, eikä kukaan jää.

Säälittää jo etukäteen niihin paikkoihin menijät. Sieltä tullaan itkukurkussa pois. 

On harmillista, ettei tähän ilmiöön kiinnitetä huomiota. Näille jatkuvasti työntekijöitä rekrytoiville firmoille kannattaisi lähettää Gordon Ramsayn tyyppinen heppu, joka pistäisi paikan ruotuun ja ne tervehtyisivät.

TE- toimistossa pitäisi olla joku, joka vaatisi firmalta selityksen, miksi kukaan ei pysy näissä paikoissa. Työntekijä joutuu  maksumieheksi, kolmen kuukauden karenssilla, irtisanoutuessaan huonoista oloista. 

 

Tunnen naisia, jotka saavat pienen korvauksen suuresta stressistään. He ottavat kantaakseen enemmän kuin jaksaisivat, sillä kiltin tytön kuuluu totella ja taipua ja sanoa kyllä. 
 

Olen saanut 5 työpaikkaa tänä vuonna

 

Päätin jahdata jokaista työpaikkaa, piittaamatta mitä ne ovat. Työllistyin tammikuussa henkilökohtaiseksi avustajaksi. Innoissani lähdin viipottamaan kohteita kohti. Työkeikat olivat 2 - 5 tunnin pituisia ja tein töitä joka viikonloppukin. Asiakkaat olivat ihania, mutta ensimmäinen tilinauhani sai minut purskahtamaan itkuun. Otin laskimen käteen ja miinustin matkakuluni. Olin matkustanut 39 tuntia kohteisiin ja käteen jäävä tuntipalkka kutistui 6  e/h. 

Työllistyminen siis onnistuu, mutta viivan alle jää pelkkää tyhjyyttä.

Jatkoin matkaa. Etsivä löytää, sanotaan. Työllistyin jälleen. Psyykkasin itseäni ja kokosin voimani. Päätin katsoa uudessa työpaikassa vain positiivisia puolia, negaatioilta suljin silmäni. Se kantoikin melko pitkälle, mutta muutaman kuukauden kuluttua irtisanouduin, koska minun olisi pitänyt muuttua toiseksi ihmiseksi voidakseni jatkaa. 

Sain kutsun haastatteluun. Haastattelussa kaikki meni hyvin, kunnes tuli puhe palkasta. Ekana kuuna tienaisin 1200 e miinus verot. Tokana oltaisiin menty pelkällä provikalla. Sain paikan, tottakai, mutta kieltäydyin kohteliaasti, googlattuani yrityksen maineen.

 Olin työtön neljä päivää. Pistin tuulemaan. Kone höyrysi sylissäni. Lennätin hakemuksia ja sitten aloin soitella. Kävin kahdessa haastattelussa ja sain kaksi työpaikkaa.. Minun ei tarvinnut heittää kruunaa eikä klaavaa, otin sen jossa oli hitusen parempi palkka ja työilmapiirissä henki puhtaus.

Työpaikoilta odotan reilua meininkiä ja toinen toistaan kunnioittavaa asennetta. Ei kai sen pitäisi olla kohtuuton toivomus?

 

Tunnen naisia, jotka ovat lahjakkaita ja idearikkaita. He aikovat toteuttaa haaveensa sitten eläkkeellä. Jotkut kysyvät lupaa unelmilleen ympäristöltään ja jäävät jumiin.  Ympäristölle on hyödyllisempää pitää nainen ruodussa, joten kannustus voi olla tiukassa.
 
Uudistuksia tarvitaan

Toivon sydämestäni, että työnhakuun tulee muutoksia. Syrjintä iän, sukupuolen, rodun, nimen tms. takia ei saa olla sallittua tässä ajassa.

Luin jostain tekstin, jossa joku mietti maahanmuuttajataustaisten bussikuskien ystävällisyyttä... Olin huomannut saman ilmiön. He hymyilevät asiakkailleen ja kohtelevat kauniisti.

Tunnistin tilanteen sydämessäni. Ihmiset joille työnsaanti ei ole itsestään selvää, iloitsevat saadessaan töitä. Jokainen haluaa olla pala rutiineja ja yhteiskuntaa.

Toivoa ei saa menettää koskaan ja suunta on uskallettava kääntää missä iässä tahansa. 

Bytheheart <3

iirispiiris

Alla viikon fiiliskuvia

 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 | 

Nyt kyllä on hyvää tekstiä, toi pitäis viedä kansanedustajille , asia on tosiaan huomioitava, kun pelätään että työntekijät loppuvat.

iris
Liittynyt27.9.2015

Niin on ihan hullua, että ihmisiä lokeroidaan iän tms vuoksi. Jos yritykset ilmoittaisivat reilusti minkä ikäiset heille kelpaa, aikaa säästyisi ja ikäihminen voisi kirmaista vaikka lenkille, kehoaan huoltamaan.

HannaVee
2/6 | 

Hain 38-vuotiaana erääseen miestenvaateputiikkiin. Minun cv:ssä ei lue ikää, eikä siinä ole kuvaa vaikka mielestäni olen ihan ok:näköinen. Kun he soittivat ja kysyivät ikääni, alkoi kummalliset kysymykset 'ymmärräthän sinä että tää on raskasta työtä ja joudut olemaan jaloillasi paljon?' 'Luuletko että jaksat sitä ja tätä' 'tää on monesti nuoremmillekkin raskasta' jne. Olin ihmeissäni. Vakuutin olevani hyvässä kunnossa, nuorekas ja motivoitunut. Pääsin kasvokkain haastatteluunkin, mutta samanlaiset oudot 'jaksatko sinä'-kysymykset jatkuivat, enkä saanut paikkaa. Kokemuksesta se ei voinut johtua, taustalla 10 vuotta alan esimieshommia Englannissa ja 4 vuotta Suomessa.  Olen hoikka, nuorekas, ja minulta kysytään paperit viikottain kaupassa, mutta heille olin liian vanha. 

iris
Liittynyt27.9.2015

Todella törkeää. Nuori voi olla jaksamaton myös. Ei ole juurikaan kyse iästä jaksamisessa, vaan asenteesta. Toivon töitä myös nuorille, emme ole heiltä niitä viemässä, mutta työpaikat hyötyvät kaiken ikäisistä enemmän kuin arvaavatkaan, sillä kokemus on melkoinen valttikortti. Kiva, kun kommentoit:)

Vierailija
3/6 | 

Niinpä, yritä tässä sitten pidentää työuraa. On tullut fiilis, että kun tietty ikä tulee täyteen ja YT-rumban päätteeksi joutuu työttömäksi niin pitäisi jäädä kotisohvalle makaamaan ja odottamaan kunnes kuolo korjaa. Jotain todellakin pitäisi tehdä, ainakin yhteiskunnan asenteissa olisi korjaamisen paikka.

iris
Liittynyt27.9.2015

Kyllä, asenteessa on korjaamista. Suomessa on paljon masentuneita ihmisiä, jotka kokevat ulkopuolisuutta ja nämä syrjinnät lisäävät sitä. Meidän tulisi olla ylpeitä kaikista ikäluokista ja hyöyntää niitä tietoja ja taitoja, joita on kartutettu vuosien varrella.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogia kirjoittaa kuusikymppinen kosmetologi, joka uskoo muutoksen voimaan. Hän KonMarittaa kotinsa ja tekee virheen aarrekarttaansa. Hänellä on laukussaan seitsemän kertaa suurentava peili ja päälakea koristaa silmälasien kirjo. Rakkaus muotiin, kosmetiikkaan ja hyvinvointiin ei koskaan kuole, mutta sitä pitää päivittää. 

iris.ekman81@gmail.com

<a href="https://www.blogit.fi/grannynanny/seuraa" target="_blank">
  

 

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat