kaikki kuvat pixabaysta

Toivon, ettei kukaan pahoita mieltään parisuhdepohdinnoistani. Ne ovat tunteita minussa, eikä niillä ole mitään tekemistä muiden ihmisten suhteiden kanssa. 

 

Harkitseminen alkaa ajatuksesta ja ajatus kasvaa teoksi

Harkitsin viisi vuotta avioeroa.  Eräänä surullisena hetkenä päähäni pilkahti huojentava ajatus... - Entä jos eroan?  Ajatus helpotti, mutta se myös säikäytti. 

Kysyin itseltäni... Olinko varmasti yrittänyt riittävästi? 

Ollut tarpeeksi? 

Mukautunut, joustanut ja muuttunut?

Tahtonut?

Ajatus erosta piipahti ja katosi samantien.  Hullujako mietin, mitä sitä enää...

Mutta ajatus tuli uudelleen ja tiheämmin ja joka kerta tulleessaan se helpotti, mutta samalla myös pelotti.

Ajatus oli siemen, joka iti itämistään ja lopulta versoi toiminnaksi. Taustalla oli riittäviä syitä. Tuskin kukaan lähtee eroprosessiin huvikseen. Se on voimia vaativa ponnistus. 

Eroaisin toistekin, jos löytäisin itseni samasta tilanteesta, mutta tekisin sen PALJON aikaisemmin. Tekisin sen siten, että turvaisin oman selustani ja ottaisin mukaan muutakin kuin pari nyyttiä... Tarkoitan tällä perusturvaa... Sen menetin täydellisesti. En halunnut riidellä, ainoastaan lähteä ja saada takaisin itseni. 

Olen mustavalkoinen. Apuja en anellut, enkä ongelmiani laajoille levitellyt. Harva tiesi mitä kävin läpi.

Toiste en olisi niin typerä! Kertoisin ongelmistani heti ja niin suureen ääneen, että se selkenisi itsellekin nopeammin. 

Olen kuin eläimet... Omaa pesää ei liata, siksi en avautunut elämästäni, katselin kadun aurinkoista puolta, joka jokaisessa asiassa on.

Kun lopulta avauduin, moni ei uskonut minua. Se oli yksinäinen hetki.

 

Eroajat ovat voittajia...

 

 Näin ajattelen. Tiedän miten vaikea prosessi eroon ryhtyminen on. Helpompaa olisi jäädä.

  • On vakuutettava oma mieli, se on vaikeaa, koska mieli tahtoisi uskoa vannottuun valaan 
  • On raskasta tehdä päätös
  • On mietittävä miten asian esittää ja varauduttava vastapuolen yllättäviin reaktioihin
  • On järjestettävä käytännön asioita, hankittava asunto yms...

Kun rutiinit ja perusturva menevät rikki, on selvää, että ihminen on hukassa. Kaikki on särkynyt. Entistä kotia, pihaa, rutiineja, elämää ei ole. 

Eron jälkeen istuin tyhjän kodin lattialla ja keräsin voimia sähköyhtiölle soittamiseen, jotta saisin edes valot. Ensimmäinen asia, jonka hankin kotiin oli valaisimet... Sitten tuijotin niitä lattialla istuskellen, nukkuen ja syöden. Lampuissa oli valoa, jota tarvitsin, kaiken muun hankkisin myöhemmin. 

 

Toipumisvaiheeseen menee samat viisi vuotta

 

Eräs uusi ystäväni sanoi, että vaikeudet ovat tehneet minusta empaattisemman... Havahduin... Ei, tässä ei ikävä kyllä käynyt niin. Olin empaattisempi aiemmin. Ennen laitoin muut itseni edelle... Nyt empaattisuus on terveempää itseäni kohtaan... Saatan laittaa omat tarpeeni toisten edelle.

Ero on hyvä juttu. En ole katunut sitä hetkeäkään. Helppoa se ei ole, sitä en lupaa. Mutta onneksi vaikeuden huomaa vasta paljon myöhemmin.

Onni ei ole koskaan toisen ihmisen varassa.

Ero on molemmin puolinen korkeakoulu jossa kehitytään ihmisenä ja eron hedelmistä hyötyvät uudet puoliskot... Kierrätystalous toimii ihmissuhteissakin... Toisen romu on toisen aarre:)

 

Et ole velkaa kärsimystä kenellekään

 

Sinun ei tarvitse nähdä koko portaikkoa. Ota  ensimmäinen askelma. Kun päätät kävellä jotain tietä, se tulee ilmestymään eteesi. -RUMI

Kaikki ihmiset eivät hyväksyneet eroani, mutta tärkeimmät hyväksyivät. Jopa läheiset kuiskivat, että olenkohan tullut hulluksi... Sellainen satuttaa... Tärkein ihminen jota asiassa kuulin oli tyttäreni.

Halusin hänen ymmärtävän, että itseään tulee kunnioittaa ja pitää osata kävellä pois tilanteista, jotka tuottavat pahaa mieltä. Kohtalo on jokaisen oma valinta ja kohtaloaan saa ja voi muuttaa. Emme ole kärsimystä velkaa kenellekkään.

Eronnut nainen nähdään yhä syöjättärenä, joka on valmis mihin vain saadakseen itselleen jälleen miehen. Se on karmiva ja puistattava ajatus. Eronneen naisen miessuhteet nähdään Tuhmien linssien läpi, vaikka kyseessä olisi puhdas ystävyys. Olen lakannut selittelemästä ja antanut ihmisten kuvitella kuvitelmansa.

 Olen käynyt Tindertreffeillä ja tapaillut muutamia miehiä, mutta en ole löytänyt sitä jonka kanssa haluaisin jakaa elämäni. Rakkaus on herkkä instrumentti ja sen soittajalta vaaditaan tekniikan lisäksi ymmärrystä.

En suostu kenenkään rämpyteltäväksi... Siitä voitte olla varmoja! 

Mieli ja keho, yhteinen vyyhti

Akupunktio etenee jo mielen tasolla... Aloin ihmetellä outoja fiiliksiä. Vanhat jutut nousivat pintaan ja närkästyttivät. Viime kerralla silmistäni tippui lammikollinen vettä lattialle, enkä edes tiennyt itkeväni. Kiinalainen hoitajani sanoi sen olevan normaalia... Keho on kerännyt kaiken sisälleen...

Glaukooma selviää marraskuussa. Se on taas asia, jota työnnän taka-alalle... Pahin vikani on sulloa ikävyydet sisälleni ja vaieta niistä.

Siskot, kehoitan teitä pysymään avoimina ja kertomaan ongelmistanne heti. Nariskaa niin, että saranat kirskuvat. Paiskokaa ovia ja lähtekää jos siltä tuntuu. Ongelmat eivät ole koskaan häpeä, ne ovat aina ratkaistavissa. Älkää jättäytykö niiden kanssa yksin. Siitä ei hyvää seuraa...

ByTheHeart

iirispiiris<3

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (12)

Arja Hannele 60
1/12 | 

Hyvä kirjoitus jälleen. Samaistuin täysin kirjoitukseen🙏 Olen kaksi ja puoli vuotta elänyt omaa elämääni, nyt kun vuoden sisällä pitkäaikaiset lemmikkini ovat siirtyneet sateenkaari sillalle liityin ystävän kehotuksesta yhteen deitti sovellukseen...nyt kun 60v ei oikein nappaa tarjonta, joten suuremmalla mielen luonnolla olen katsellut kodittomien kissojen ilmoituksia. Lapsia minulla kaksi ja kaksi viikkoa sitten syntyi neljäs lapsenlapseni. Yksinäinen en ole ,nyt vain uuden edessä kuinka rakennan oman elämäni...enkä laske sitä kenenkään miehen varaan. Ihana elämä,ihana elokuu. Hyvä me aikuiset naiset!!

iiris
Liittynyt27.9.2015

Onnea uudesta perhepiirin tulokkaasta. Asenteestasi paistaa jokin joka varmasti vetää aikanaan puoleensa rakkautta. Hakea ei kannata mitään, kun aika on oikea, kaikki tapahtuu kuin itsestään. Hyvä sinä aikuinen nainen<3

Vierailija
2/12 | 

Uskomattoman upea, hieno analyysi tunteista ja eron mietteistä. Itse olen yhden eron käynyt läpi kun lapset oli pieniä. Nyt olisi varmaan aika myös erota mutta en enään uskalla vanhenhemma iällä enkä työttömänä. Kaikki kunnioitus sinulle rohkeudesta erota!

iiris
Liittynyt27.9.2015

Kiitos palautteesta. Kun päätös syntyy se toteutuu itsestään. Työttömyys on iso rajoite ja varmasti pelottava, koska meidän pitäisi pysyä jotenkin hengissä, eronneinakin. Ihanaa syksyä sinulle ja rohkea olet sinäkin, erosit lasten ollessa pieniä. Hatunnosto sinnekkin.

Kikka
4/12 | 

Kirjoitin aiemmin pitkähkön kommentin, se ei varmaan tullut näkyviin, ??

Kokeilen lyhyesti uudestaan.

Jos onnistun, niin kiitos blogistasi, luen sitä ja pidän siitä , innolla odotan uutta tarinaa.

iiris
Liittynyt27.9.2015

Ei tainnut tulla näkyviin. Kiitos ihanasta palautteesta, me bloggarit tarvitsemme näitä, uskaltaaksemme taas tarttua kynään<3

Vierailija
5/12 | 

Hyvä kirjoitus, kiitokset siitä.

Tunnistin itseni monesta kohtaa, muistan kuinka eroajatukset alkoivat juuri noin. Se helpotuksen ja järkytyksen tunne, jonka ensimmäiset ajatukset aiheuttivat.

Miksi avoimuus onkin niin vaikeaa ja erityisesti ongelmistaan puhuminen. Sitä olen joutunut opettelemaan ja opettelen yhä.

Hyvää syksyä kaikille naisille!

iiris
Liittynyt27.9.2015

Ongelmistaan ei puhu kaiketi siksi, ettei halua pilata niitä harvoja hetkiä, kun tapaa ystäviään, valittamisella.

Siksi vaikenee. Lopulta kukaan ei tajua sinulla ongelmia olleenkaan ja ei edes usko niitä jälkikäteen. Siten tekee itselleen vain hallaa. Eli syy on jälleen oma. Hyvää syksyä sinulle ja kiitos kommentista.<3

Hemmumummu
6/12 | 

Tosi hyvä kirjoitus.Niinhän se on,että kun itse on tilanteessa,sitä on vaikea "läheltä"nähdä..vaikka itse olisi alan ammattilainen..mutta Sysäys yleensä tulee ennen pitkää ja äkkiarvaamatta,kun olet sitä ensin hiljaa mielessäsi kypsytellyt..

iiris
Liittynyt27.9.2015

Juuri näin, oikeastaan kaikkea ei  halua nähdä, koska silloin olisi pakko toimia nopeammin. Sysäys on oikea sana, se tulee ja äkkiarvaamatta, kuten sanoit.  Ja mielestä versoaa kaikki, kunhan ei jää märehtimään vaan tekee siirtoja. Kiitos kommentista ja ihanaa syksyä:)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogia kirjoittaa kuuskymppinen kosmetologi, joka irtisanoo eläkevirkansa, pakkaa laukkunsa ja matkustaa Australiaan löytämään itsensä. Pohdintoja aikuisen naisen unelmista, ihmissuhteista, muodista ja kauneudesta, likinäköisten silmien läpi, suurentavan peilin avulla, mutta silmää iskien.

iris.ekman81@gmail.com

<a href="https://www.blogit.fi/grannynanny/seuraa" target="_blank">
  

 

 

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018