Juh, pakko myöntää, että lipun korkealla pitäminen tässä pimeydessä on todellista työtä. Ilman paria kotityöpäivää viikossa en olisi jaksanut. Joskus toivon muuttuvani karhuksi, joka saisi mennä luolaansa nukkumaan ja herätä keväällä.

Kotityöpäivät ovat hyviä siksi, ettei sosiaalista naamaria tarvitse kiskoa kasvoille. Nimittäin mitä enemmän ikää tulee sosiaalisen naamarin pitäminen kasvoilla ystävällisine hymyine on vaikeampaa.

Sosiaalinen naamari on jo bussissa nojatessasi vierustoverin kehoon tahtomattasi. Se voimistuu, kun tallustat mustiin pukeutuneessa porukassa ulos junasta ja sovitat askeleet ryhmän tahtiin. Työpäivän ajan nassu kiikkuu positiivisilla lukemilla, että asiakkaat tykkäis ja työtoverit sietäis. Siksi kotityöpäivät voivat pelastaa ihmisen, ainakin marras/joulukuussa.

Saa olla miten on, kunhan tekee työnsä. Kotityöpäivinä ei laiskotella, sillä tietokonepohjaisessa ohjelmassa jolla työni teen, lasketaan jokainen silmän lepuutusminuutti passiiviseksi oleiluksi ja se raportoituu pääkallon paikalle reaaliajassa.

Olen introvertti ja minun on saatava olla silloin tällöin yksin. Olen myös erityisherkkä ja suuret äänekkäät ihmismassat tai teollisuuskoneiden ryskeet saavat minut kakofoniaan.  Kestän niitä muutaman tunnin, mutta sitten haluan karkuun. Yksi syy miksi en voinut hyvin apteekkien kassoilla johtui tästä piirteestä. Sadan ihmisen kohtaaminen päivässä riittää ja jos mennään sitä enempiin kontakteihin, tukehdun!

On surullista, etten syntynyt koneeksi. Tai supermaniksi. On surullista myös, että minulle annettiin ajatuksia. Ne oli  liikaa. Vähempikin olisi piisannut. Pari tai kolme, selvää ajatusta ja siinä ois ollut tarpeeksi. Mutta, että kaadettiin ämpärillä pää täyteen kirjaimia, sanoja ja muuta roinaa.

Tämän oivalsin jossain vaiheessa. Kaikki mitä omassa päässäni mietin ei ole välttämättä lainkaan totta. Ja omilla ajatuksilla ja uskomuksilla voi aiheuttaa itselleen pahimmat olot ikinä. Siksipä olisi viisasta kyseenalaistaa aina välillä omat uskomukset ja kysyä onko niissä lainkaan todenperäisyyttä. Ihminen uskoo mitä näkee... Sellaisia me olemme. Ihmisuhteissa tärkeintä on uskoa ihmisten tekoja, eikä sanoja. Voi kunpa olisin tiennyt senkin jo aiemmin... Niin monelta sydänsurulta olisin välttynyt. 
Tämä on joskus vaikeaa. Pyrin pitämään näpit pois näppäimistöltä, kun kunnolla höyryää. Helpommin sanottu kuin tehty. Jos taas ajatellaan meidän neljää arkkityyppiä, uhri taitaa olla aktiivisin ongelmien kirjoittelija...  Olen lukenut viime aikoina Carolina Myssin kirjaa, joskus kerron siitä varmaan tarkemmin. Hän on sitä mieltä, että meissä on neljä selviytymiseen tarvittavaa arkkityyppiä. Tunnistin tietenkin ne kaikki itsessäni. 1. Lapsi 2. Uhri 3. Prostituoitu 4. Sabotoija
Jos ihmiset uskoisivat kymmenen sekuntia itseensä ja omiin satumaisiin voimiinsa, maailma saattaisi olla parempi paikka. Monissa meissä asuu Sabotoija, se on yksi arkkityypeistämme, jonka tarvitsemme selviytymiseen.
Sabotoijan tunnistaa siitä, että se tulee suojelemaan sinua itsesi nolaamiselta, vähätellen taitojasi... Sabotoija istuu yleensä olkapäällä, estäen sinua toimimasta luovasti ja heittäytyen. Omani nimesin tappajaksi aikoinaan.  Oletko sinä tunnistanut sen miten Sabotoija toimii sinussa ja milloin?
Tämän opettelu on työlästä ja aiheuttaa syyllisyyttä. Huh, miten monta kertaa sitä jäisi, ettei tulisi loukattua ketään. Jos jää ikäviin tilanteisiin on Uhri tai Prostituoitu. Prostituoidusta ajattelemme kapeasti, pelkkänä seksin myymisenä. Mutta mitä enemmän asiaa pohtii huomaakin, että myymme itsemme moniin tilanteisiin, joissa emme viihdy. Myymme saadaksemme leipää tai kunnioitusta tai rakkautta... Huh.. siinä onkin mietittävää. Caroline Myss... 
 
 
Voi hitsin pimpulat. Tämäkin on niin totta, että... Se tuska sisällä, kun tietää että pitäisi ottaa uusi askel, eikä uskalla...
 
 

Näillä mietteillä painellaan viimiset viikot tätä vuotta.

Äiti tulee kylään jouluksi ja me kolme naista vietämme joulun keskenään, ellei yllärivieraita ilmaannu. Yleensä olemme olleet isolla porukalla, mutta tällä kertaa mennään näin.

Eniten toivon karhumaisia yöpukuhetkiä ja aikaa ottaa lehtiö ja kirja käteen, että voin luonnostella siihen tulevaa vuotta ja näitä miljoonia höyryäviä ajatuksia ja pohtia neljää arkkityyppiäni ja kaivaa niitä lisää 8 Caroline Myssin kirjasta.

Niille joita kiinnostaa silmieni kohtalo... Ei tuloksia vielä. Sain Glaukoma epäilys diagnoosin elokuussa ja samana päivänä lähetteen eteenpäin. Marraskuussa pääsin kuvauksiin. Kysyin kauanko kuvien tulkinta kestää ja minulle vastattiin, että ainakin kuukauden. Kuukauden kuluttua kaivelin Kanta.fi sivuilta tuloksia. Ei olleet vielä tulleet. Soitin ja tiedustelin... Sain vastauksen, ettei ole resusseja. Noh, laskun olen jo saanut.

Kyllä pidetään jännityksessä. Jokainen pisto silmässä tuntuu pelottavalta, koska glaukoomaa on kahta lajia... Toisessa paineet ovat silmän sisällä.

Pitäkääs huolta itsestänne ja kiitos, että olette seuranneet blogeja. Se on niin tärkeää<3<3<3 KIITOS, sillä ilman teitä Sabotoija olisi taatusti painanut minut alas.

ByTheHeart

iirispiiris

<3

Caroline Myssin kirjan nimi on Sielun Sopimus... Löysin sen kirpputorilta, mutta sitä löytyi joistakin verkkokaupoista. On todella mielenkiintoinen opus...

Kommentit (8)

ulkosuomalainen
1/8 | 

Hei, tosi kiva lukea blogiasi. Minäkin haluaisin olla karhu ja nukkua talven yli luolassa. :-)

Myös minulla on liikaa ajatuksia ja sabotoija estää elämästä rikkaampaa elämää. Aika paljon me ihmiset ollaan loppuviimeksi samanlaisia, vaikka itsestä tuntuu miltä.

Jatka mielenkiintoista kirjoitteluasi. Hyvää ja rentouttavaa joulun aikaa.

iiris
Liittynyt27.9.2015

Kiitos Rita, kiva kuulla, että samaistuit. Sabotoija on kyllä melkoinen kuiskija. Kun löysin sen ensimmäistä kertaa vuosia sitten, kutsuin sitä tappajaksi. Niin voimakkaasti se mitätöi kaikkea mitä edes uskalsin unelmoida. Nyt se syö pitkästyneenä kynsiään, kun en anna sille enää niin paljon hommia. Yrittää se kyllä aina...Me ollaan niin samanlaisia me ihmiset, alkuaineetkin meissä on samaa. Upeaa joulunaikaa sinulle Ja kiitos ihanasta kommentista<3

Käyttäjä28993
Liittynyt24.1.2019
2/8 | 

Kiva Blogi,tykkään lukea sinun juttuja ja ajatuksia.

Toivottavasti ensivuosi tuo taas kivaa luettavaa.Hyvää joulun aikaa ja  uusia tuulia uuteen vuoteen.

iiris
Liittynyt27.9.2015

Kiitos<3, ihana kuulla, että olet lukenut ja jopa pitänyt. Uskon, että juttuja riittää, koska niin kauan kuin hengitys pihisee, päässä kuhisee jutut ja niiden aiheet. Hyvää joulunaikaa sinullekin ja meille kaikille upeaa uuttavuotta, kyllä me jotain hauskaa keksitään;)

Hemmu
3/8 | 

Taitaa olla niin, että me naiset nimenomaan pohditaan ja analysoidaan päämme puhki kaikkea mahdollista.. Tässähän riittäisikin taas analysoitavaa..

iiris
Liittynyt27.9.2015

Totta, se on varmaan naisellinen piirre ja turhauttava myös, ainakin itselleni aika-ajoin...kiitos kommentista<3

Gillekakor
4/8 | 

Sosiaalinen erakko täällä... ihmiset ovat pieninä ja laadukkaina suupaloina ravitsevaa ja jopa nautittavaa, mutta jos annetaan kerralla kaloripitoinen jättiannos pikaruokaa, niin jo alkaa ahistaa ja tarve paeta yksinäisyyteen ampaisee ylös kuin Nokian kurssi hyvinä aikoina. Nytkin joulun aikana kuusen vaatiman tilaratkaisun vuoksi jouduin siirtämään valtaistuimeni olohuoneen nurkasta kodin valtaväylän ja tv:n äärelle, mikä on alkanut jo vähän ahdistaa. Tykkään istua nurkassani kutimen äärellä ja ajatella omiani. Mutta uusi vuosi on kohta, ja paluu vanhoihin vaikka osin uudistettuihin tapoihin koittaa. Nyt jo tuntuu hyvältä ajatella, että olemme jo menneet valoa kohti n. 10 minuuttia... ja suunta ei ole kuin eteenpäin ja ulospäin jahka säät ja kinttupolkujen kunto paranee. Voi hyvin Iiris - ja kiitos kun jaksat kirjoittaa.

iiris
Liittynyt27.9.2015

Täällä toinen sosiaalinen erakko, voimaantumassa luolassaan. Osaat kirjoittaa upeasti ja kutomisen taito on yksi parhaista - mielen järjestelijöistä - . Itse en osaa kutoa lainkaan, tulee outoa, leveää ja kapeaa... Kiitos ihanasta palautteesta - Upeaa uutta vuotta sinulle <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogia kirjoittaa kuuskymppinen kosmetologi, joka irtisanoo eläkevirkansa, pakkaa laukkunsa ja matkustaa Australiaan löytämään itsensä. Pohdintoja aikuisen naisen unelmista, ihmissuhteista, muodista ja kauneudesta, likinäköisten silmien läpi, suurentavan peilin avulla, mutta silmää iskien.

iris.ekman81@gmail.com

<a href="https://www.blogit.fi/grannynanny/seuraa" target="_blank">
  

 

 

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Instagram