kuva pixabay

Lupa olla upea

Kuuluuko upeus vain elokuvatähdille, malleille ja kuuluisuuksille, tiettyjen piirteiden omaaville?

Eikö se ole vähän tylsää ja kapeakatseista?

Entäs jos istuu pyörätuolissa?

Kromosomi on villiintynyt?

Linkuttaa kävellessään? Tai ei omaa lainkaan jalkoja tai käsiä? Voiko silloin samaistua median luomaan upeuskäsitteeseen?

Onko ihmisen erilaisuus miinus vai saadaanko siitä myös plussia aikaiseksi?

Mitä jos alkaisimme kaikki upeiksi? Mittaan ja muotoon katsomatta, ikään ja ihoon vilkaisematta.

Mitä silloin tapahtuisi? Hymyilisimmekö leveämmin, säteilisimmekö valoa ympärillemme? Syttyisikö suomen pimeyteen pysyvät valot?

Hei, eiköhän tehdä niin!

Mennään ainakin katsomaan LUPA OLLA UPEA kampanjan linkit ja avaudutaan asialle. Itse innostuin aiheesta ja siksipä siitä syntyi blogi.

www.aspa.fi/fi/ajankohtaista/jokaisella-lupa-olla-upea

pinghelsinki.fi/arvopohjainen-yhteistyo-uhana-design

 

kuva pixabay
 

Sana vammaisuus joutaa roskakoriin?

 

En ole koskaan pitänyt sanasta vammainen. Mielestäni se on negatiivissävyinen. Olen sanaihminen ja jotkut sanat vain tökkivät. Esimerkiksi sana vaivaistalo... ei ole ihme, että tietty ikäpolvi pelkää mennä hoivakoteihin, kun nimi on ollut tuollainen. Mustia ihmisiä ei saa enää kutsua heitä alentavalla nimityksellä ja se on edistystä.

Raskaana olevien suurin murhe on lapsen terveys, entä jos lapsi onkin vammainen... Lähtökohtaisesti asiaa mietitään häpeän ja pelon kautta ja jo ennen syntymää asialla on negatiivissävytteinen paino. 

Vaatii sisukkuutta elää erilaisessa kehossa, joten toimintarajoitteisuus tai erityisyys, joksi vammaisuutta mielummin kutsun, on todellinen sisukkuuslaji. Muistan jo aikoinaan ihastuneeni siihen, että Spede Pasanen toi paraolympialaisvoittajia ohjelmiinsa. Se lämmitti katsojan mieltä. Kaikki asiat edistyvät pikkuhiljaa, mutta keskustelua tarvitaan. 

Eräs luokkakaverini kauppiksesta kertoi kärsivänsä siitä, että hänen vammainen siskonsa piilotettiin vieraiden tullessa. Sisko ei saanut syödä arkenakaan muiden kanssa, vaan ruoka laitettiin pöydän alle... Kuulemani juttu tapahtui -79 ja satutti pelkästään kuultuna... Miten alhaisia voivat ihmiset olla häpeässään!

Kaikki ihmiset pitäisi löytyä kauneusihanteista, työpaikoilta ja mediasta, koska ne vanhemmat jotka synnyttävät seuraavaksi toimintarajoitteisen lapsen, tietäisivät lapsella olevan tulevaisuus suvaittuna yhteiskunnan jäsenenä.

kuva pixabay

Älä kysy lupaa olla upea, ota se! 

 

Upeus ei liity ulkoiseen täydellisyyteen. Upeus on rohkeutta olla se kuka on puutteineen päivineen ja upeus on sydämen sivistystä.

Upeuteen ei tulla saamaan lupaa näilläkään vuosikymmenillä, ellei asian puolesta kampanjoida. Työpaikoilla upeus voi olla virhe, josta joutuu maksamaan... Aina on niitä joita upeus häiritsee. Siksi lupa upeuteen pitää ottaa itse! 

kuva pixabay

Haluan nähdä enemmän toimintarajoitteisia ja erityisnuoria muotikuvissa, haluan nähdä heitä kiitämässä Catwalkeilla pyörätuoleissaan. Haluan nähdä heitä esittelemässä kosmetiikkaa, haluan nähdä heidät iltapuvuissa ja syysmuodissa...Haluan kuulla heidän tarinoitaan, sitä miten he ovat tulleet sinuiksi erilaisuutensa kanssa ja miten heitä on kohdeltu. Ja ennenkaikkea haluan nähdä heitä medioissa, joka on kaikille suunnattu.

Jokainen varmaan jo tietää Maija Mantilan down mallimme. Hänkin on hieno esimerkki siitä, että unelmat voivat toteutua ja upeus kuuluu kaikille

kuva MeNaisten Maijaa käsittelevästä jutusta.
 

Iloista viikkoa lukijani... Tiedäthän, että olet upea. Ellet, kirjoita se ranteeseesi lunttilapuksi ja lue niin monta kertaa, että se uppoaa päähäsi. Ellei kukaan sano sinulle, että olet upea, sano se itse itsellesi... Se on velvollisuutesi itseäsi kohtaan, sillä ensin tulee ajatus... ajatuksesta kaikki lähtee ja lopulta ajatus syntyy näkyväksi.

Sisäinen puheesi on motivaattorisi, kuuntele mitä se puhuu ja pistä kuriin, jos se alentaa sinua.

Bytheheart

iirispiiris<3

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Hemmumummu
1/4 | 

Se,että toivoo tervettä lasta,voi olla myös sitä,että miettii omia voimavarojaan ja toivoo lapsilleen mahdollisimman helppoa elämää,siis positiivisessa mielessä..no,tiedät mitä tarkoitan

iiris
Liittynyt27.9.2015

Näin on varmasti ja kaikki me toivomme tervettä tulokasta ja juuri omien voimavarojen riittävyyttä miettii jokainen, onhan ne koetuksella terveenkin lapsen kanssa. Mutta toivoisin, etteivät ne jotka saavat erityislapsen kokisi itsään huonoksi tai epäonnistuneeksi siksi, että lapsi ei ole ns. normien mukainen.

Vierailija
2/4 | 

Kauniisti kirjoitettu, mutta ihmisen itsetunto, itseluottamus ja omanarvontunto rakentuu vuorovaikutuksessa maailman kanssa. Minä olin ruma ankanpoikanen, ja minusta kasvoi joutsen. Tiedän siis, miltä tuntuu, kun maailma vahvistaa kumpaakin. Positiivinen palaute aikuisena ei riitä kumoamaan sitä tunnetta itsestä, mikä syntyi lapsena. Valitettavasti tämä kuori vain peittää sen huonon omanarvontunnon. Tämä onneksi tiedostetaan nykyään hyvin. Päiväkodissa lapsen puutteista ei puhuta lapsen aikana, koska silloin lapsen itsetunto rakentuisi sen päälle, mitä hän ei osaa. Puhutaan siitä, mitä hän osaa, jotta hän saa kokea itsevarmuutta. Mutta sitten on vielä muu maailma, vanhanaikaiset ihmiset, jotka noteeraavat pienen ihmisen puutteet. Ja toiset lapset, jotka kiusaavat. Olen valinnut olla upea, mutta sitä tunnetta voi pitää yllä vain hetkellisesti. Syvällä sisimmässä on totuus, ja se ei ole kaunis.

iiris
Liittynyt27.9.2015

Hei, tiedän mitä tarkoitat... Itsenikin on vaikeaa uskoa positiivista palautetta, koska olen ollut molempaa...ulkoisesti koulussa moitittu ja toisaalla kehuttu. Se luo ikuisen ristiriidan, eikä tiedä ketä uskoa. Heikkona hetkenä uskoo moitteita... Toi on hienoa, että kiinnitetään osaamiseen huomiota, koska siitä se itsevarmuus rakentuu. Ihanaa, että olet valinnut olla upea, koska sinä olet. Se paistaa jo läpi sanojesi.  Sisimmän totuus voi olla vain uskomus, jonka voi muttaa tai jättää omaan arvoonsa. Iloista syksyä <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogia kirjoittaa kuuskymppinen kosmetologi, joka irtisanoo eläkevirkansa, pakkaa laukkunsa ja matkustaa Australiaan löytämään itsensä. Pohdintoja aikuisen naisen unelmista, ihmissuhteista, muodista ja kauneudesta, likinäköisten silmien läpi, suurentavan peilin avulla, mutta silmää iskien.

iris.ekman81@gmail.com

<a href="https://www.blogit.fi/grannynanny/seuraa" target="_blank">
  

 

 

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018