Ainoastaan sydämellään näkee hyvin - Antoine Saint Exupéry

Aamuisin herään lintujen lauluun. Sinfonia yläilmoissa on väkevä. Trooppiset biitit määkimisineen täyttävät taivaan, käki ei kuku. Eri maa, eri linnunkieli.

 Minulta kysytään usein - onko ikävä kotiin?

Pitkä uljas neito ylittää tien. Tyttäreni kaltainen olemus. Rintaan kapuaa kaiho, kirpeä Ikävä.

Kaupan juustohyllyllä seisoo tyttö tukka ponnarilla. Haluan halata tytön ruttuun, mutta katson kauempaa- hellästi. Hän on kangastus, ei muuta.

Side lapsen ja vanhemman välissä ei katkea välimatkaan. Se on ikuinen.

Me äidit olemme lapsiamme varten. Meillä pitää silti olla oma elämä. Muuten lapset surevat elämätöntä elämäämme.

Puhuin tyttäreni kanssa whapissa, ystävä kuunteli vieressä.- Wau miltä suomi kuulostaa, hän nauroi.

Soitin kaverille suomalaisia biisejä. Jipun ja Samuli Edelmanin tulkitsema; Jos tahdot niin... Sanin Versoava juuri, Almaa, Haloo Helsinkiä, Chisua ja Juhamattia. 

Tajusin, että Ikävöin Suomen kieltä.

Miten voisin selittää englanniksi kuinka koskettavat sanat versoavassa juuressa on? Miten herkästi ja kauniisti Jos tahdot niin biisissä kuvataan rakkautta? Jos rakastuisin, haluaisin, että "sejoku" ymmärtää näiden biisien sanat.

Olen viettänyt täällä sosiaalisempaa aikaa kuin suomessa. Harmittaa tajuta se!

Pelottaa, että erakkomeno jatkuu kun palaan suomeen. Ystäviä on, mutta enimmäkseen paperilla, tapaamisia on harvemmin.  Kukaan ei lähde mukavuusalueestaan, kodin lämmöstä ja aikatauluistaan kahvin takia. Matkat koetaan pitkiksi...Itse lokeroiduin Itä-Helsinkiin. Tuntui ylivoimaiselta lähteä kuikuilemaan iltavuoron jälkeen, jos oli aamuvuoro, oli otettava päikkärit pysyäkseen hereillä illan. Jätin kulkemiset kesäksi. Ei tarvitse palella pysäkeillä, ei tutista onnibusseissa, ei raapia autonlaseja jäästä.

Alan sulautua tähän maahan. Kimaltavaa vedenpintaa katsellessa, auringon taivaalla killuessa, ei tunne ikävää.

Olin jo sosiaalinen erakko

Olen tuntenut yksinäisyyttä niin, että luihin on sattunut. Ympärilläni on aina ollut ihmisiä saatavilla. Sosiaalinen haurastuminen tapahtuu pikkuhiljaa. Pakkaset, työvuorot, väsymys surkastivat, halu rauhoittua yltyi palveluammatin myötä. Päivän tuotin helisevää kilisevää sanastoa, illalla muutuin hiivattomaksi taikinaksi, joka ei jaksanut nousta.-" Yksin olet sinä ihminen, kaiken keskellä yksin."- äitini lempirunoilijan V. A. Koskenniemen lausahdusta lainaten.

Rakkauteni sanoihin, kirjoittamiseen ja runoihin olen saanut äidiltäni. Äiti luki meille satuja ja runoja väsymättä. Kiitos äiti, siitä!

Ikävä on bluesmuudi ja tulee puskista.

Keitin riisiä. Maistelin sen kypsyysastetta ja maku oli outo.  Mutainen. Otin isomman lusikallisen ja pureskelin kunnolla.

-  En saa kiinni tästä mausta, selitin suu pursuten. Ystäväni kurkisti pussiin...siellä oli elämää. Pussi vilisi tyyppejä. Se on kuulemma tavanomaista. Pussit pitäisi sulkea huolella ja tarkistaa... koti-ikävä iski olan takaa. Suomessa tätä ei tapahtuisi. Riisipussi oli pari viikkoa vanha.

Ikävä iskee kun joudut tekemisiin mukavuusalueesi ylittävien asioiden kanssa, näet rotan ja kuolleen kanan. Ne eivät kuulu aarrekarttaasi ja hempeisiin unelmiisi. Voisit singahtaa kaarena kotiin kun löydät mönkijäyhteisön sandaaleistasi ja näet liskoperheen tulevan sohvan alta.

Mutta on aivan sama missä asut, ikävöit aina jotain.

Ikävöin nuoruutta. Nuoruudessa ikävöin sen ehdottomuutta ja luottavaisuutta.

Ikävöin rakkautta. Aikaa, jolloin olin valmis ottamaan rakastumisen riskin, tietämättä mitä rakkaus tuo tullessaan.

Ikävöin äitiyttä. Pesää, jossa sai häärätä, suojella ja omistautua.

 

Kun ilta pimenee ja trooppinen myrsky tempoo palmuja

Palmujen varjot tanssivat seinillä. Linnut hiljenevät unilleen. Taivaalla tuikkivat tähdet.  Toiset kuin meillä.

 Olen onnekas, että olen löytänyt täältä kaksi ystävää, perheen lisäksi. Kaksi ystävää on tarpeeksi, jos heihin pitää yhteyttä. Yhteys on se tärkein.

Distance doesnt separate people, but silence does. -Jeff Hood.

Australiasta tulen aikanaan ikävöimään monia asioita. Ikävää ei pääse karkuun. Sen pelossa ei kannata jättää matkustamatta. Se soittaa sisimmän kitaraa, hiljaa, asuinpaikastasi riippumatta. Ikävä on osa tunne-elämää, pysyvästi.

En oppinut laulamaan nuotinvierestä kurssilla. Siellä oli 40:ntä taitavaa osallistujaa. Sopraanoista bassoihin.  Ikääntyneitä naisia. Muutama harmaa köyry mies. He lukivat nuotteja ja lauloivat kuin enkelit ja demonit.

Biisejä vedettiin tiukkaan tahtiin, teki mieli huutaa, että Stoptykkänään, eikö tämä ollut laulutaidottomille? Vetäjän energia oli duracellpuputyyliä. Parin Celebrationin ja OvertheRainbownin jälkeen pyörrytti ja kurkku oli kuiva,Silmistä pursui kyyneleet. Laulaminen äkkiseltään on kovaa duunia. Päätin heilutella harteita ja lanteita, jotta näytän osallistuvalta. Jammaamista sekin.

Taivaanranta on häkellyttävän liila. Aurinko on simahtamassa mailleen. Miten kaunis on maailma ja saan olla osa sitä.

Bytheheart

iirispiiris

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit (5)

Vierailija

Laita blogiin kuvia itsestäsi, sekä sieltä missä asut. Siitähän tässä on kyse: sinusta siellä. Sinä olet tämän blogin tähti. <3

Maruzella
Liittynyt26.7.2018

Aivan ihana blogi! Jotain tällaista olen aina etsinyt. Voisiko tosiaan muutos olla mahdollista! Saat ajattelemaan. Kaikkea hyvää sinulle, jään odottamaan uusia tekstejäsi innolla:) ps. ensimmäinen kerta, kun kommentoin jtkin blogia:) Nyt vaan oli pakko!

Vierailija

Olis kiva nähdä riisipaketin sisältö, lisko sängyn alla ja muuta....hieman liikaa uneliasta tekstiä....mutta kaunista

JonnaKo

Minä taas luen mielelläni vain kuvaukset riisipaketista ja liskoista, todellisuuden voi jättää oman mielikuvituksen varaan ja kun osaat kirjoittaa niin hyvin niin on helppo kuvitella loput! :)

Ihana blogi sinulla, olen lukenut blogeja jo kymmenisen vuotta ja mukavaa kun blogissasi on vähän syvyyttä, mitä monessa blogissa ei ole, tykkään siitä ja kun se on upotettu elämän kauneuden (sisäisen ja ulkoisen) lomaan niin yhdistelmä toimii!

Itse olen nyt 4-kymppinen ja uuden edessä opiskelujen myötä, alan vaihto "omannäköisempään! ja sit parin kymmenen vuoden päästä voisin olla samassa tilanteessa kuin sinä, matkalla kohti tuntematonta, vaikka sinähän olet jo siellä eikä se niin tuntematonta enää ole!

Kaikkea hyvää Sinulle!

Seuraa 

Blogia kirjoittaa kuusikymppinen kosmetologi, joka ei lakkaa uskomasta muutoksen voimaan. Hän KonMarittaa kotinsa ja tekee virheen Aarrekarttaansa. Hänellä on laukussaan seitsemän kertaa suurentava peili ja päälakea koristaa silmälasien kirjo. Rakkaus muotiin, kauneuteen ja  hyvinvointiin ei ikääntymisestä huolimatta koskaan kuole, mutta sitä voi päivittää. Hän irtisanoo eläkevirkansa ja huomaa tulleensa Australiaan GrannyNannyksi. https://www.blogit.fi/blogit-200x80.png

https://www.blogit.fi/grannynanny/kuvalinkki