Luojalla taisi olla darra minua muovailessaan

v. 1958

Olen vitsaillut, että luojalla taisi olla darra minua muovailessaan. Darrassaan hän istui luomispöydän ääressä ja muovasi tyttöä Lappiin. Sitten kuului rysähdys. Säikky palvelusenkeli oli tuomassa luojalle aamupalaa, mutta jäi siivistään kiinni oviaukkoon ja tarjotin tipahti maahan. Luoja käännähti ja venäytti muovailemansa tytön piiiitkäääksi.

-  Priimaa pyrin tekemään ja sutta ja sekundaa pukkaa, luoja ärähti enkelille. Hän viskasi tekeleen valmiiden koriin ja tarttui aamupalaan.

- Onko tuo tyttö...kauhistui enkeli. Kori on menossa Lappiin, siellä on lyhyttä kansaa, eikö noin pitkä tyttö joudu silmätikuksi?

- Ei voi korjata, se on kertalaakista mitä on! Erilaisuutta pitää oppia sietämään, tuhahti luoja päätään pidellen. 

 

Hongankolistaja, kirahvi, torni, noita-akka, pattipolvi, katsokaa nyt tuota hahahahaa...

 

Näin minua kutsuttiin. Toisina päivinä kestin nimitykset paremmin, toisina huonommin. Aina ne sattui.

En tiennyt olinko hyvä vai huono? Minussa oli jotain, jota sai haukkua ja jolle sai nauraa.

Kasvoin 14 centtiä vuodessa, kaikkien kauhistellessa kasvuani. Siihen aikaan muita pitkiä ei juuri ollut.

Selailin kasvuhormoneista tietoja ja äidin kanssa kipaisimmekin terveysasemalle kysymään niistä, mutta viisas hoitaja sanoi, että tyttöhän on upea, älkää edes ajatelko moisia... Löysin kirjoja, joissa kerrottiin lyhennysleikkauksista. Haaveilin, että jaloistani sahattaisiin palat pois. Jos leikkauksia ja hormooneja on olemassa, pituuden täytyy olla paha juttu, pähkäilin.

 

 

Kuva Avalon Beachin skeittipuistosta. Nuorena ihminen muokkautuu, mutta kasvua tapahtuu koko elämä. 
 

Pari tyttöä kaatoi minut maahan ja kuristi

.

Kiusaajat kaatoivat minut lumihankeen ja kuristivat. Silmissä pimeni, enkä saanut henkeä. Ohikulkeva mies repi tytöt kurkultani ja selviydyin. Kaulassani oli mustelmat pitkään ja kurkku oli arka. Sisarkin juoksi avukseni,  Sisko muistaa miehen nimenkin, itse näin vain mustia pisteitä, enkä tajunnut tilannetta.

Kerran istuin luokkahuoneessa ja opettaja piirsi taululle laskukaavoja. Oli kevät ja ikkuna auki. Tytöt tulivat ikkunalle ja pilkkasivat minua koko luokan kuullen. Opettaja ei tehnyt elettäkään lopettaakseen nöyryytystä. Hän jatkoi taululle piirtämistä, mutisten kaavojaan. 

Koko luokan edessä tapahtunut haukkuminen loukkasi ja vielä enemmän loukkasi se, että kaikki olivat hiljaa ja tuijottivat minua. 

Oli onni, ettei silloin ollut SOMEA. Siihen aikaan asiasta puhuttiin kotona, todettiin teko vääräksi ja elämä jatkui. Niin olikin parempi. Tapahtuma ei tehnyt minusta arkaa, elin kuten ennenkin. Siitä ei nostettu showta, neuvottiin vain vaihtamaan kadun puolta, jos tytöt tulevat vastaan.

 

Lyhennysdieettejä ei ole

 

Suutuin kerran yhdelle kiusaajalleni ja täräytin... En voi lyhentyä mieliksesi, mutta sinä voit laihtua. Mies oli pilkannut minua jo pitkään. Hän viihdytti miesporukkaansa baarissa minua haukkumalla. Olin silloin jo kaksikymppinen.

Vuosi myöhemmin, eteeni tupsahti hoikka mies. Hän pyysi anteeksi haukkumistaan ja kertoi laihtuneensa, koska olin sanonut hänen voivan.  Olin siis vahingossa motivoinut häntä. Hän kiitti minua, että olin kannustanut hänet terveellisempään elämään ja kertoi ymmärtävänsä millainen moukka on ollut.

Erona meissä oli se, etten voinut lyhentyä, siihen ei ole dieettejä . Kehoni pysyisi pitkänä, kunnes vanhuus kuluttaisi siitä muutaman sentin.

Tässä oli vain muutama kohokohta minuun kohdistuneesta kiusaamisesta. Niitä on vino pino lisää, myös työpaikoilla koettuja, mutta kaikista niistä on selvitty- hengissä, vieläpä omissa kengissä.

 

 

Grafiitti samasta puistosta Avalaon Beachilta. Nuoret ilmaisevat itseään aina. On hyvä muistaa, että kiusaajatkin kasvavat ja kehittyvät. Emme voi täysin tuomita heitä, ovat lapsia itsekin ja hakevat huomiota, ehkä omaa kompleksiaan peitellen. Kun oivallus tulee, se muuttaa myös kiusaajan maailmankuvan. Mutta aina tarvitaan oivallus.
 
 

Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet!

 

Koulukiusaamista on tapahtunut aina. Laji rusikoida, elää ja kukoistaa. Kiusaaminen ei jättänyt minuun traumoja, mutta toki muistoja. Uskalsin lopulta sanoa vastaan ja silloin kiusaajat hiljenivät. Huomasin oman voimani. Suosittelen vastaan sanomista. Oman reviirin puolustamista. Jopa kiusaajan nolaamista, vaikka se on samalle tasolle menoa. Asialle pitää saada loppu ja sillä siisti.

 

  • Millaista palautetta sinä olet saanut ulkonäöstäsi?  
  • Uskotko sinä helpommin negatiivista palautetta kuin positiivista?
  • Ethän tee kiusaajien sanomasta totuutta itsellesi? 
  • Puolustaudu siinä hetkessä, älä jää asian vangiksi.

 

Ehkä luojalla on suunnitelmansa. Suvaitsevaisuutta lisätäkseen hän lähettää maahan niin monenlaisia muotoja kuin mahdollista. Erilaisia ihmisiä tarvitaan!

 

Älä kävele ohi, jos näet jotain mollattavan, puutu asiaan!

  • Minut pelasti lumihangesta ulkopuolinen
  • Myöhemmin opin pitämään itse puoleni

 

Maailmassa on enemmistö hyviä tyyppejä. Kiusaajatkin kasvavat ja ehkä häpeävät käytöstään, mutta ensin se pitää oivaltaa!

Hei, ihanaa kevättä Teille kaikenkokoiset ja näköiset ihanuudet!

Bytheheart

iirispiiris, 187 cm

 

 

 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (14)

Vierailija
2/14 | 

Kiusaaminen ei riipu kiusattavan ominaisuuksista. Kiusaaminen riippuu kiusaajan päässä olevasta viasta. Syitä kiusaajat keksivät vaikka siitä, että kiusatulla on väärän värinen takki, tai että kiusattu osaa ulko sellaisen laulun, jota kiusaaja ei osaa, tai että kiusatulla on välipalana sellainen eväs, jonka kiusaajakin haluaisi evääksi.

Kysymys ei siis ole koskaan ollut pituudestasi lainkaan, vaan viasta kiusaajan päässä.

iris
Liittynyt27.9.2015

Totta puhut, kaikista asioista kiusataan, hampaista, silmistä, tukasta, nenästä ja vaikka vaatteista. Kiitti kommentista ja kaikkea hyvää:)

Anonyymi
3/14 | 

Voi kuinka samaistuin sinuun! Ilmeisesti sinulla on ollut koti, josta olet ammentanut itseluottamusta. Minulla ei ollut. Olin ainoa pitkä koko suvussa. Pitempi kuin miehet esim. isäni ja veljeni ja sisariakin 15 cm . Sukujuhlissa tuli aina joku "kiltti" setä viereeni ja kokeili kumpi meistä on pitempi. Kaikilla oli hauskaa ja kuinka nöyryyttävää 15-vuotiaalle. Tansseissa ei juuri kukaan hakenut, kun olin poikia päätä pitempi. Lopulta tarrauduin ensimmäiseen mieheen, joka halusi olla kanssani. Perustettiin perhe ja kestin vaikka mitä hänen taholtaan, että hän vaan oli kanssani. Voi kun minulla olisi ollut itseluottamusta silloin, olisin potkaissut hänet pellolle. Pelkäsin, ettei ketään muu minua sitten enää huoli. Aina kun näin jonkun ylipainoisen, ajattelin, että hän saa kilonsa pois laihduttamalla, mutta minä en saa millään senttiäkään. Kiusatuksi en kyllä tullut koulussa, mutta herkästi kuulin kommentteja: hyvä, kun minusta ei tullut pitkää tai olen aina halunnut olla pieni.
Tyttärestäni tuli pitkä ja lähetin hänet - omista kokemuksista johtuen- lääkärille, mutta kasvu olisi pitänyt pysäyttää jo aikaisemmin. Hän ei kyllä tunnu kärsivän pituudestaan,koska veljet ovat pitkiä.
Kunpa me kaikki saisimme tuntea itsemme hyväksytyksi ja hyväksyisimme toisemmekin!
Ihanaa, kun avauduit!

iris
Liittynyt27.9.2015

Muistan myös nuo sukujuhlat- kauhea ko sie olet kasunnu...ja tanssiinhaut oli painajaisia, kiersin aina salin näyttävästi, että varmasti joka tyyppi on nähnyt kuinka pitkä olen, eikä kiusallista tilannetta tule. Me ollaan hyviä, usko pois ja sentit ovat ok! Kaikkea hyvää sinulle:)

Vierailija
4/14 | 

Voi, en vain voi ymmärtää mistä kiusaaminen kumpuaa🤔 hyvin koskettava kirjoitus. Jotenkin aistin,että olet kaiken kokemasi onnistunut kääntämään vahvuudeksi☀🌷 -Arja Hannele

iris
Liittynyt27.9.2015

Se mikä ei tapa, vahvistaa...Ja tietoisuus siitä, ettei kiusaaminen ole oikein, auttaa. Ei syyllisty. Kiitos kommentistasi.)

Vierailija
5/14 | 

Olipa ihana lukea avautumisestasi täsät aiheesta! Itselläni NIIN samoja kokemuksia. Eipä niitä yli 180-senttisiä naisia täällä Etelä-Suomessakaan 70-luvulla paljoa näkynyt.

Ja nyt toivepostaus: mistä hankit vaatteesi? Itsellä on ongelma löytää tarpeeksi pitkiä housuja. Farkkuja nykyään löytää, mutta muut housut ovat kiven takana.

Kiva, että kirjoitat!

iris
Liittynyt27.9.2015

Kerronpa heti: Eka löytöni oli LongTallsally.uk, sieltä olen ostanut housuni. Suomesta ei ikävä kyllä löydy 36 tuumaisia lahkeita, enkä enää laiskuuttani kysele. Toinen suosikkini on Eque.De, Tallgirl.uk, Allabouteve.nl. Kaikki ostokset ovat sujuneet vaivatta noista kaupoista ja voih sitä onnea, kun saa tarpeeksi pitkiä hihoja ja lahkeita. Kiitos, että kommentoit:) Ovat siis nettikauppoja.

Vierailija
6/14 | 

Voi onpa kurjaa, että olet joskus miettinyt hormoneja ja leikkauksia. Minä olen jostain syystä aina ollut pikälti iloinen pituudestani (185cm), johtuu varmaan siitä, että siitä oli lentopalloa pelatessa paljon hyötyä. Ja suvusta löytyy muutamia minua pitempia miehiä, joten en ole ihan ainoa pitkä. Vaikka isääni pitempi kyllä. Nyt tuli mieleen muisto, jota en olekaan muistanut pitkään aikaan! Pohjoisessa mummolassa käydessä pitkä isoisäni aina ylpeänä kaupassa käydessä esitteli tutuilleen pitkää tyttärentytärtään :)

Olen myös nykyään sitä mieltä, että se mikä ei tapa vahvistaa! Kokemuksia kiusaamisesta on.

Ihanaa kevättä!

iris
Liittynyt27.9.2015

Olen vähän sen tyyppinen, että otan aina selvää kaikesta. Olin tässä mitassa jo 13 v ja silloin uneksin, etten enää kasvaisi... Olen kyllä iloinen senteistäni, mutta heikkoja hetkiä on ollut. Kiitos kommentista:)

Pygmi
7/14 | 

Aiheena ajankohtainen tuo kirjoittamasi, ehdottomasti. Kunpa me "pygmit" (pikkuihmiset) täällä pohjoisessa oppisimme joskus suvaitsemaan erilaisuutta ihan enemmissäkin määrin. Itse olen pieni ja poikkeus, nimittäin olen aina ihannoinut pitkiä ihmisiä aina. Ihanan pitkiä jalkoja ja käsiä mitkä koskaan ei näytä loppuvan. Sen takia kai minulla on kumppani, joka on minua pidempi 35cm. Ihanan pitkä ihminen vierelläni joka päivä! Voi sitä onnea että tällainen natiainen on saanut sellaisen pitkänhuiskean puolison 😆

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogia kirjoittaa kuuskymppinen kosmetologi, joka irtisanoo eläkevirkansa, pakkaa laukkunsa ja matkustaa Australiaan löytämään itsensä. Pohdintoja aikuisen naisen unelmista, ihmissuhteista, muodista ja kauneudesta, likinäköisten silmien läpi, suurentavan peilin avulla, mutta silmää iskien.

iris.ekman81@gmail.com

<a href="https://www.blogit.fi/grannynanny/seuraa" target="_blank">
  

 

 

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018