Hei kaikille

Minua hävettää...

Olen laiminlyönyt jo pitkään tärkeän asian.Olen työntänyt ajatusta pois ja vältellyt koko juttua.

Nyt rohkaistuin. Kiduttava ja kalvava epätieto pitää eliminoida. Kolesteroli on mitattava. 

Kolesterolilääkkeitä olen kokeillut kolmea sorttia. Pari ekaa ei toiminut ja lihaksisto kipeytyi... Kolmas lääke toimi.

Mutta, mutta...resepti loppui jo ennen Australiaa. Pari vuotta olen suksinut menemään ilman lääkettä ja ottamatta selvää miten tämä sytytyslankaa vailla oleva pommi minussa kehittyy. 

 

Asenteeni lääkkeisiin on ollut vääränlainen

Olen ollut lääkekielteinen...

Menin jopa synnyttämään ajatuksella - Ei kivunlievityksiä minulle. Voi helkkarin helkkari... Mikä idiootti. Kipujen ylittäessä sietokyvyn, otin mielelläni vastaan ilokaasun. 

Juu, synnytystä jakkaralla puolustan edelleen, mutta jääräpäisyyttä kivunlievitystä kohtaan en.

Ambulanssikyyti on koettu kaksi kertaa yhden vuoden sisällä

Minut on kiidätetty 2 kertaa ambulanssilla sairaalaan. Toinen sairaalareissu oli niin karmiva kokemus, että se puistattaa yhä. Olin 40 asteen kuumeessa ja hurjissa kivuissa. Ambulanssia tarvittiin.

Ambulanssihoitajat kartoittivat tilani, työnsivät minut rullatuoliin ja pakkasivat kyytiin. Kyyti oli epämukava. Olin kuvitellut sen toisenlaiseksi. Oletin, että atleetti Brad Pittin näköinen hoitaja pitää kädestä ja lohduttaa, sensijaan kehoni heittelehti ambulanssin kyydissä kuin kottikärryissä konsanaan ja tunsin jokaisen kivenmurikan jonka yli ajoimme. 

Sairaalassa hurahti viikko.

Romahdin, kun en saanut ruokaa. Ravinto tiputettiin suoneen ja suutani kasteltiin puikoilla. Lääkäri lupasi, että seuraavana aamuna saan mehua. Heräsin hyvissä ajoin odottamaan aamupalaa. Kaikille muille jaettiin, muttei minulle. Purskahdin itkuun kuin lapsi, tuntui lohduttomalta, että annokseni oli unohdettu.

Asia korjattiin ja sain desilitran ananasmehua. Oi sitä onnea...

Syy sairaalassa oloon oli suolen hirttäytyminen kiinni. Syyksi epäiltiin endometrioosileikkauksen jälkikasvuja, kiinnikkeitä tai rihmoja... Täytyy myöntää, että tuo oli aikamoinen kokemus(:

Kumpi on tärkeämpi työ vai terveys?

Olin saanut uuden työn, jossa päätin olla eläkeikään. Se oli lottovoitto 58-vuotiaalle naiselle. Ensimmäinen työpäivä koitti. Päätä särki edeltävän yön. Painoin sitä käsien väliin kippurassa maaten, sillä siinä kipu oli lievimmillään. Nukkumisesta ei tullut mitään ja yö meni kituen.

En voinut/kehdannut ilmoittaa uuteen työhön, että päätä särkee... Miltä se olisi uuden työntekijän suusta kuulostanut?

Oli perjantai ja viikonloppuna oli aikaa sairastaa, joten painelin töihin.

Lauantai-aamuna, toinen käteni puutui ja poski valahti alas. Hetkeksi... Se oli silmänräpäys. Samassa tytär avasi oven ja kerroin tapahtuman. Hän soitti isälleen, joka oli vielä pihalla, että odota...- Vie heti äiti päivystykseen. Ajattelin, että nooh... piipahdetaan nyt siellä, varmuuden vuoksi.

Kerroin oireeni päivystyksessä ja se oli menoa. Minut vangittiin sänkyyn. En saanut enää nousta edes pissalle. Sitten minut kiidätettiin ambulanssilla parempiin tutkimuksiin.

Hävettää kertoa, mutta suurin huoleni ei ollut se, mikä minua vaivaa, vaan se miten kertoa uuteen työpaikkaan etten tulisi maanantaina.

Itkin taukoamatta. En ääneen, vaan kyyneliä puski silmistä kuin joku vesiputki olisi sisältäni haljennut. Selitin lääkäreille, että olen juuri saanut elintärkeän työn...  En voi jäädä tänne...

Lääkäri näpäytti takaisin, että laita nyt asiat tärkeysjärjestykseen. Mutta hänellä ei ollut aavistustakaan siitä mitä olin kokenut ennen sitä ja miksi tämä työ oli erityisen tärkeä.

Itkin putkissa joissa aivojani kuvattiin. Itkin ja itkin. Itkin eristyshuoneessa, jossa kuntoa seurattiin. Jossain vaiheessa sain koottua itseni, että pystyin laittamaan tekstarin työkaverille... Kerrotko, että olen sairaalassa, enkä pääse ainakaan viikkoon. Häpeän tunne oli mahtava. Työn menettämisen pelko hirvittävä.

Tuosta reissusta jäi verenohennuslääke... Ja hävettää... Resepti on loppunut jo vuosi sitten... Joten vaarallisilla vesillä tässä hiivitään.

Kun laiminlyö itsensä ja vaatii keholtaan mahdottomia, ei rakasta itseään. Silloin pitää itseään roskana.

Ja jos pitää itseään roskana, sitä tekevät muutkin.

Olen päättänyt korjata tilanteen ja vapisevin käsin avasin hetki sitten koneen katsoakseni mitä kolesterolille kuuluu...

No sille kuuluu kouluarvosanana välttävää. Seiska ja puoli tällä kertaa. 7,5

Tieto lisää tuskaa... Ensi viikolla vaadin lääkkeet. Tämä on melkoinen muutos minussa. VAADIN lääkkeet.

Niitä on tyrkytetty ja niiden syömiseen on painostettu, enkä ole uskonut. Nyt on toisin. Miksikö?

Olen herännyt unesta. En ole ikuinen. Kehoni kuluu, kuten mikä tahansa BMW.  Sitä pitää katsastaa, öljytä ja huoltaa.

Terveydentilan tarkistaminen on tärkeää... Älä epäröi ottaa selvää vaikka pelottaisi, ethän?

ByTheHeart

iirispiiris

<3

Ps. Jaan täst edes asuntoni Intialaisen tytön kanssa.  Hän on ekaa kertaa pois kotoa ja vanhemmat ovat itkeneet valtoimenaan, kun lapsi lähti niin kauas. Tapasin vanhemmat facetimen kautta ja näyttivät oikein kivoilta ja hyväksyivät minut tyttärensä seuraan. Yks mistä olen innoissani, on Intialainen ruoka ja mausteiden käyttö, niihin pääsen nyt tutustumaan ja meillä tulee olemaan paljon keskusteltavaa. Taas on jännää, tämä elo:)

 

 

 

 

Kommentit (6)

Hemmumummu
1/6 | 

Mullakin oli melkein vuoden tauko kolesterolilääkkeestä, lähinnä reissaamisen takia. Seliseli.Arvot pomppas takaisin ylös. Otin opikseni. Nyt silloin tällöin kohonneita verenpainearvoja. Silmälääkärillä "pitäis joskus käydä.." Hävettää kans. Ja vielä hoitajaihminen.

iiris
Liittynyt27.9.2015

Hyvä, että on kanssasisaria:) Olen nyt viisastunut ja aion ottaa lääkkeet elämääni mukaan. Sillä pelottavia esimerkkejä on liikaa ja miksi uhmata ehdoin tahdoin omaa terveyttä. En enää hyväksy lääkekielteisyyttäni, olen muuttunut niille avoimeksi. Kiitos kommentista.) Ja menehän silmälääkäriin, kannattaa se!

Kikka L.
2/6 | 

Kamalia kokemuksia sinulla, voisikuvitella, että noiden  jälkeen ottaisit kiltisti kaikki tarjotut lääkkeet. Minä otan silloin, kun aihetta lääkkeen nielemiseen on.

Juuri viime viikolla juttelin erään liki 70-vuotiaan kanssa, jolla on hurjia nivelrikkosärkyjä. Rikoille ei voi tehdä mitään. Hän oli saanut särkylääkereseptin, muttei ota lääkkeitä, kun periaatteessa on lääkevastainen. Laskin mielessäni kymmeneen, hillitysti vastasin, että eikö helpottaisi nauttia muutaman tunnin yöunesta jonkin särkylääkkeen avulla, kuin valvoa kivusta kiukutellen. Lääkkeen on tarkoitus olla apu.

Kolesterolista ja verenpaineista on montaa mielipidettä ja mielipiteen muodostajaa. Itse taannoin luovutin tappelun ja nappaan lääkkeeni ohjeen mukaan. suosittelisin kyllä sinullekin ja keskustelua lääkärisi kanssa.

iiris
Liittynyt27.9.2015

Niinpä, olen ottamassa opikseni ja huomenna on lääkäri. On pakko hyväksyä tosiasiat ja lähteä parantamaan niitä. Tuo lääkekielteisyys oli sokeutta, sillä lääkkeet on kehitetty parantumista varten, ainakin niillä voi lievittää oireita. Ja kyllä se kolesteroli vaivaa mieltä, alitajunnassa risteilee huutomerkkejä ja pelkoja... Olen taipunut vihdoin miettimään asiaan "oman edun" kannalta. Kiitos palautteesta, se oli viisaasti muotoiltu:)

Vierailija
3/6 | 

Iris suosittelen lukemaan Kotilieden no 20/2019 artikkelin vahvuus on suomalaiselle naiselle karmea taakka. Kirjoittaja on Kaarina Hazard. Nauroin hillittömästi lukiessani, ennen olisin itkenyt.

-Anu

iiris
Liittynyt27.9.2015

Hei, pitääpä kaivaa tuo teksti esiin. Kiitos vinkistä, luen sen taatusti ja toivottavasti etenen naurun tasolle jo... se merkitsisi kasvua tuosta järkyttävästä vahvuus taakasta, joka meillä eittämättä on. On taas ollut kiireitä, enkä olen heti ehtinyt etsiä tekstiä esiin

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogia kirjoittaa kuuskymppinen kosmetologi, joka irtisanoo eläkevirkansa, pakkaa laukkunsa ja matkustaa Australiaan löytämään itsensä. Pohdintoja aikuisen naisen unelmista, ihmissuhteista, muodista ja kauneudesta, likinäköisten silmien läpi, suurentavan peilin avulla, mutta silmää iskien.

iris.ekman81@gmail.com

<a href="https://www.blogit.fi/grannynanny/seuraa" target="_blank">
  

 

 

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018