Pitkä lento askarrutti GrannyNannya. Kestävätkö korvani? Iskeekö veritulppa? Saanko nukuttua? Onko laukuissa ylipainoa? Esiinnynkö Australian tulliohjelmassa leipineni, tukka pystyssä, tinkaamassa, etten tiennyt ruokasäännöistä?

Käsimatkatavaroissa oli unimaski, niskatyyny, iso huivi, korvatulpat ja Aki Hintsan Voittamisen Anatomia, sitä en ehtinyt selata, sillä siirryin silmänräpäyksessä Singaporeen. Suljin silmäni ilta-aterian jälkeen ja avasin ne, kun aamukahvin tuoksu kiiri nenääni. Viivähdin Singaporen kentällä muutaman tunnin ja sitten lensin Sydneyhyn. Yhteensä lento kesti  22 h.

Minua oli peloteltu Australian tullin tiukkuudesta, mutta kaikki sujui, eikä kukaan vilkaissut laukkujeni sisältöä, sillä täytin maahantulokaavakkeen huolella ja se riitti.

Minua oltiin vastassa ja kodikas tunnelma tuli heti sydämeen. Australian ilmaa oli helppoa hengittää ja korkealla keikkuva taivas häikäisi kultaisella aurallaan, jonka sisältä aurinko puhkesi esiin.

Täällä ei rollaattorimummot mäen päällä pysyisi, vaan kierisivät vauhdilla alas, sillä rinteissä löytyy korkeutta ja jyrkkyyttä. Meri kimalteli kuin foliopaperi ja valkoiset paatit kelluivat hopean keskellä. Lumouduin. Perhe joiden luo tulin on miellyttävä ja iloinen. Tulen viihtymään heidän kanssaan. Makuuhuoneeni henkii rauhaa ja olenkin nukkunut täällä paremmin kuin aikoihin missään.

Tehtäviä aloittaessani tunnen itseni tumpeloksi. En osaa mitään ja jopa porttien avaaminen tuntuu Rubrikin kuution ratkaisemiselta, pyykkitelineen levitys matemaattiselta yhtälöltä ja pesukoneiden käyttö, imurista puhumattakaan on Hepreaa. Vaikka puhun sujuvaa englantia ( omasta mielestäni) en mukamas ymmärrä Australian murretta. Silti juuri se, että pääsee omasta turvallisesta ja tutusta ympäristöstä täysin uudenlaisten asioiden sekaan, tekee hyvää aivotoiminnalle. Ne virkistyvät. Minä kasvan sisäisesti.

Vasemmanpuoleinen liikenne on oma lukunsa. Sitä harjoittelin niskahiukset hikisinä ja muutaman kerran otin vanhasta muistista oikean kaistan, onneksi apukuskini oli hereillä. 

Tulin Australian talveen. Päivisin tarkenee hyvin, ilma on kuin Suomen kesällä, mutta illat ovat koleita ja villavaatteille on käyttöä. Ilta tulee kuin napista painaen. Aurinko laskee jo kello 18 aikaan ja samantien on pimeää.

Aki Hintsan Voittamisen Anatomia on iltalukemisena. Kirja tuli eteen moneen kertaan. Tiedättehän, että jotkut kirjat jahtaavat lukijaa ja Hintsan kirja jahtasi minua, kunnes ostin sen. Pidän siitä. Ihailen ihmisiä, jotka ovat opetelleet ammattinsa By The Book, mutta toimivat ammatissaan By the Heart, kuten hän teki. Ahmin kirjaa ja kokeilen Akin jumppaohjeita jotta jaksan kiipeillä noita mäkiä. Vielä on pakko pysähdellä mäkeä noustessa, katsella alas ja antaa sydämen rauhoittua tykytyksestä. On myös pyyhittävä hikeä ja juotava vettä.

Mäkiä kiikkuessani tunnen iloa siitä, että voin tehdä niin. Olen kiitollinen jaloistani, jotka ovat kulkeneet kanssani nämä vuosikymmenet. Tyttäreni soitti,  hänen äänensä tuli korvaani,  kuin hän olisi istunut vieressäni. Elämä, some, whappi ja maailma on ihmeellinen. Me Happy!

 

By heart

Iris

 

 

 

Kommentit (2)

Vierailija

Kiva ”kuulla” tarinoitasi ja että paikka ja ilmasto on hyvä, jatkoja ja kuulumisiasi odotellen...reccu

Hiljan äiti

Kuulostaa että olet tullut oikeaan paikkaan. Voitko kertoa perheestä enemmän vai kuuluuko se ”tietosuojan” piiriin? ;)

Seuraa 

Blogia kirjoittaa kuusikymppinen kosmetologi, joka ei lakkaa uskomasta muutoksen voimaan. Hän KonMarittaa kotinsa ja tekee virheen Aarrekarttaansa. Hänellä on laukussaan seitsemän kertaa suurentava peili ja päälakea koristaa silmälasien kirjo. Rakkaus muotiin, kauneuteen ja  hyvinvointiin ei ikääntymisestä huolimatta koskaan kuole, mutta sitä voi päivittää. Hän irtisanoo eläkevirkansa ja huomaa tulleensa Australiaan GrannyNannyksi. https://www.blogit.fi/blogit-200x80.png

https://www.blogit.fi/grannynanny/kuvalinkki