Kirjoitukset avainsanalla Sydney Avalon Beach Auckland New Zealand Päiväysvanha Yli-ikäinen Hashishhammas

Kiehtova Sydney

Olen tutustunut Sydneyn sydämeen ja esikaupunkialueisiin, mutta Australia on paljon, paljon muutakin. Se on autiota maata, jossa voit ajaa kolme päivää nähden vain renkaistasi nousevan oranssin hiekkapilven. Se on kenguruita, krokotiileja, koaloja ja delfiinejä. Sydney taas on yli neljän miljoonan ihmisen kaupunki. Hämmennyn sen edessä. En osaa verrata sitä yhteenkään tuntemistani kaupungeista.

Haluaisin kertoa Oopperatalosta  ja Habour Brigdestä, mutta en tiedä miten... Habour Brigden jättimäiset pultit porautuvat silmiini, kuka ne ruuvasi ja miten ... maali joka sairastutti siltaa rakentaneet miehet. Onko kaikesta maksettava hinta?  Oopperatalo kuin lumpeenkukka, veden yllä... Olen sanaton...

Sydney hengittää nopeasti. Melkeinpä huohottaen. Energiat sinkoilevat ympäriinsä. Taloja on päällekkäin, sivuttain, sylittäin ja silmikkäin. Ilmapiiri on ystävällinen, rento, porskuttavan tiheä. Tyyliä ja sekamelskaa. Olen tabularasa. Valkoinen paperi. Sydney kerro kuka olet, minä kuuntelen.

Myöhäinen reppureissaaja

Mietin missä majoittuisin New Zealandin matkallani, sen pitäisi olla edullista ja hyvällä etäisyydellä. Ystäväni tunsi Aucklandin. Hän suositteli minulle backpakersmajoitusta. Hintoja katsellessani innostuin...jee miten edullista ja en ole ennen tiennytkään, varaanpa heti. Homma selvä, majoitukset klaarattu. Sitten unohdin koko jutun.  Paria päivää ennen matkaa, lueskelin pientäprinttiä majoituspaikkojen vahvistuksista ja pumppu löi tyhjää

 We are not allowed to take visitors over 40 years old... Ei ole todellista! Wau.

Ystäväni kertoilee menneisyyteen liittyviä juttuja kaiho silmäkulmassaan, tuntuu kuin ne olisivat tapahtuneet eilen, mutta jos kysyy, paljastuu, että asia on tapahtunut Urikellerin aikoihin.

Soitin hänelle varmistaakseni epäilyni:

- hei, tuli mieleen...koska sä olet viimeksi ollut backpackerseissa yötä?

- maybe it was 80´s...or early 90´s..

oujee, huokasin... taidan olla pikkuisessa pulassa 

 

Rohkea rokan syö

Oli liian myöhäistä tehdä asialle mitään. Matka oli edessä ja siinä oli  uusi jännitysmomentti.Olin varannut ekan yöpymisen kuuluisalta ilotyttökadulta Sydneyn sydämestä. Varatessani en kadun mainetta tiennyt. Halusin vain lähemmäksi lentokenttää, etten stressaisi edellistä yötä. Katu on nykyään hyvämaineinen, eikä enää alamaailman keskiö.

 Muistoissani kelasin aikaa jolloin jonotin alaikäisenä Sorsanpesälle.  Aina silloin tällöin pääsin sisään. Nyt olin tyyräämässä itseäni yli-ikäisenä nuorisohostellehin. Kukapa olisi uskonut.

 

Ensimmäinen majoitus punaisten lyhtyjen kadulla

Ehdin viimetipassa Kings Cross streetille ennen vastaanoton sulkemista. Virkailijalla oli kiire kotiin. Passiani ei vilkaistu ja ikääni ei kiinnitetty huomiota. 

Huoneeni edessä oli rivi  rakennusmiesten kypäriä ja turvakenkiä. Wau mitähän ne täällä tekevät, ajattelin. Yleisestä Kylppäristä käveli nuorukaisia pyyhkeet lanteillaan, saippuavedet selistä valuen. Käänsin avainta lukossa. Edessä oli kapea huone, jossa oli sinivalkoinen väritys. Kaksi kaappia ja ikkuna. Kerrossänkyjä 4 kappaletta.

 Ilmastointi pörisi katossa. Diskomusiikki soi täysillä, jossakin. Kurkkasin ikkunasta ja näin punaisten lyhtyjen talon edessäni... 

 Istuin sängylle, huokaisten. Ihminen on vaikka aidan seipäänä tietyn ajan, jos tarvitaan.  Kyllä sinä kestät. Lattialla lojui rakennusmiehen kengät ja kypärä.Luin tarkemmin varausta ja siinä luki Unisex huone... Laittauduin yöpuulle. Mitä muutakaan tekisin. Kadulla oli pimeää ja jossain oli nukuttava.

Avain kierähti lukossa. Säpsähdin. Rakennusmies tuli sisään. Hän kertoi olevansa englannista. Vaihdoimme nicetomeetyout.  Seuraavaksi sisään astui espanjalainen tyttö ja hänen poikaystävänsä. Kaikki mukavia ihmisiä, tottuneita tämän tyyppiseen asumiseen.

Nukuin kuin lapsi, korvatulpissa, aamu viiteen. Ota vuoteesi ja käy vilahti mielessäni kun otin petivaatteeni ja vein ne pyykkikoriin ohjeiden mukaan. Hipsin metrolle ja kohti lentokenttää. 

New zealandin tullihirmu

Aucklandin lento meni hyvin. Korvatkin pysyivät auki. Aloin epäillä, että olenko kolmoissurmaaja Nikita Fouganthinen kaksoisolento, koska maahantuloviranomainen hiillosti minua kuin Atrian Helapäätä.Tunsin olevani jalkapuussa, valheenpaljastustestissä tai jopa piilokamerassa.
Lopulta pääsin naisen hampaista... Uusi Seelanti.. Historian kirjojen mukaan ihmissyöjien maa... en yhtään ihmettele, maahantuloviranomainen pitää mainetta yllä, järsimällä hermoja.

 Jännitti, pääsenkö sisään backpackersiin vai nukunko kadulla kaksi seuraavaa yötä.

 

 

Ikärajamme on 35 vuotta

Respan mies tervehti,  Welcome, olet varmaan tulossa meille. Ojensin passin. Hän perehtyi siihen ja totesi. Olen pahoillani, meillä on tiukka sääntö, ikärajamme on 35 vuotta ja sinä ylität sen hieman.... Sääntö on nettisivuillamme selkeästi mainittu.

Ou jee...kas kun en huomannut, lähinäkö mennyt tiedätkös, teki mieli sanoa, mutta kysyin vain, että mitä haittaa vanhemmasta ihmisestä olisi?

- Tee olosi mukavaksi, käyn johtajan juttusilla. Katsotaan mitä voidaan tehdä, ystävällinen mies totesi.

Istun papukeittoa syövän pojan pöytään ja katselen ympärilleni. Saksalaisia tyttöjä, espanjalaisia poikia. Kiva sisustus,nuorekas siis.


Vastaanottovirkailijai saapui muutaman minuutin päästä iloisesti hymyillen.

- teemme sinun kohdallasi poikkeuksen, olet tervetullut.

En laittanut silmälaseja päähän. (ne vanhentaa). Yritin pitää silmiä rentona, etten siristelisi. Allekirjoitin  paperin, jossa lupasin olla käyttämättä huumeita, tupakoimatta ja juomatta alkoholia SISÄTILOISSA. Sain kuulemma käyttää niitä ULKOTILOISSA.


Paikka oli rauhallinen. Ujuttauduin verhoilla eristettyyn sänkyyni. Oma huoneeni, tilaa on riittämiin, yövalo ja kaikki. Nukkumatti heitti hiekat ja nukun reilut 12 tuntia.

Aamulla menin vessaan. Onnellisena siitä, että vatsani toimi. Se on matkoilla harvinaista. Vessaan ryntäsi nuori mies, jolla oli hashishpeikon syömät hampaat..

- Älä mene tuohon vessaan, komensin. Siellä tuoksuu

Hashishpeikkohammas tuijotti minua pupillit roikkuen. Pällistelimme toisiamme  kuin sumopainijat. Hiljaisuus katkesi kun peikkohampi kysyi ääni vapisten: 

- saanko käyttää tuota toista vessaa ?

Nyökkäsin nolona, en huomannut toista vessaa lainkaan. Kumarruin pesemään kasvoja. Hashishpeikkohammas ryntäsi ohitseni, päätään pudistaen. Vessaan tuli toinen  laiha kummajainen, miehen alku hänkin ja kohtasin vielä kolmannen huojuvan myssypään. Nuorten miesten tyyli näytti olevan yksimielinen, aurinkolasit, PelleMiljoonamyssyt ja lökät housut. Hampaiden säihke oli kadonnut, mutta life smiles.

Sulatusuuni päässäni käy

Kolme kuukautta on ollut täynnä uusia asioita, joten aivot työstävät näkemäänsä. Viisumi on taattu 90 neksi päiväksi Australiaan ja sitten on jälleen lähdettävä johonkin. Tulen suomeen. Mietin nyt mitä alan suomessa tekemään ja missä. Jos on ehdotuksia, kertokaa... Työluvista puheenollen Australiaan saa tulla töihin vain ALLE 35 vuotiaat, joten olen päiväysvanha työntekijäksi tähän maahan. Kevät on tulossa, odotan sitä kovasti. Haluan rusketuksen jalkoihin. Australian alkuasukkaita ei juurikaan näy, mutta olen innostunut heidän taiteestaan. Seuraava tähtäin on tutustua aboriginaalien taiteeseen. Se on värikästä ja kiehtovaa.

Pestään hampaat, jottei hammaspeikot yllätä ja mukavaa viikonloppua

Bytheheart

iirispiiris

 

 

 

 

 

 

Kommentit (6)

Vierailija

Taas mahtavaa tarinointia,kuin oisin ollut mukana:)Oisko Suomessa valitettu ikäsyrjinnästä.?Pointsit Sorsanpesämuisteloille:)

iris
Liittynyt27.9.2015

Sorsanpesä on meissä, jotka siellä aikoinaan olimme...ei unohdu. Kiitos:)  en tiedä, miten suomessa suhtaudutaan backpackersmatkustamiseen, täällä noita pisteitä on joka puolella...uusi kokemus jälleen

Vierailija

Ihanasti matka tarinointi tempaisi mukaansa aamukahvia nauttiessa. Kiitos :)

-arjahannele

Vierailija

Mukavaa taas lukea, kuin pääsisi itsekkin matkalle mukaan! Syystuulen riepotellessa jään odottelemaan keväisiä tuulahduksia sieltä.

iris
Liittynyt27.9.2015

Kevättä odotellessa, en osaa edes kuvitella miltä se tuntuu, mutta kohta se virallisesti alkaa...kiitos sinulle:)

Seuraa 

Blogia kirjoittaa kuusikymppinen kosmetologi, joka ei lakkaa uskomasta muutoksen voimaan. Hän KonMarittaa kotinsa ja tekee virheen Aarrekarttaansa. Hänellä on laukussaan seitsemän kertaa suurentava peili ja päälakea koristaa silmälasien kirjo. Rakkaus muotiin, kauneuteen ja  hyvinvointiin ei ikääntymisestä huolimatta koskaan kuole, mutta sitä voi päivittää. Hän irtisanoo eläkevirkansa ja huomaa tulleensa Australiaan GrannyNannyksi. https://www.blogit.fi/blogit-200x80.png

https://www.blogit.fi/grannynanny/kuvalinkki