Kirjoitukset avainsanalla unelmat Eiffeltorni piirustukset elämä meri aallot

Uusi rakkauteni!

Soluni tamppaavat mattojaan  ja pöly lentää. Olen rakastunut mereen, sen tuoksuun ja pärskeeseen. Istun kivellä ja ihmettelen. Minulla on neljän tunnin tauko. Teen töitä viisi tuntia, kaksi aamusta ja kolme iltapäivästä. Tauolla lähden kävelylle,  ihailen metsää, sen satumaisia puita, jotka äiti maa on lihottanut yli äyräiden. Meri pauhaa ja surffarit kiitävät laineilla. Tuijotan lumoutuneena vaahtopäitä ja mietin.

Toisinaan Istun kahviloissa ja rupattelen ystävän kanssa kelloon vilkuilematta. Olen saanut ylennyksen, minut on vapautettu 20 minuutin ruokataukohotkinnoista ja kassakoneen kilkuttelusta. Vaikka teen arjen askareita perheelleni, ne eivät minua kuluta. Illat ovat omaa aikaa ja viikonloput vapaat. Sain kaiken tämän muuttamalla elämäni suuntaa. Tätä siirtoa en tule katumaan, siitä olen varma. Hytinät ovat hyvät.

Aikamatkalla ajatusten aalloilla

Mummoni lähti Pohjanmaalta Pohjoiseen puutarhaneuvojaksi. Hän ei koskaan palannut kotiinsa, eikä nähnyt omaisiaan ja koska puhelimia ei ollut ja kirjeetkin kulkivat harvoin, entinen elämä jäi taakse. Rakkaus tuli, vei ja ruuvasi hänet velvollisuuksien penkkiin. Sadan metrin säteessä oli hänen maailmansa, umpihangessa navetalle ja takasin. Rystyset jäisinä vesi vintattiin kaivosta ja pyykki pestiin lautaa vasten. Heinät tehtiin seipäisiin ja uunissa paistui Lapin rieskat. Sosiaalinen elämä oli olematon. Muutama ihminen pihapiirissä, mutta ei sydänystävää.Lapsia syntyi ja kuoli, elämä tuli vastaan raakana, ja eikä sitä voinut muuttaa. Se oli kohtalo.

Mummo rakasti kirjallisuutta, ikkunasta näkyi pelto ja kaukainen tie, kirjoissa  oli maailma, joihin sai sukeltaa kuin raikkaaseen veteen. Mummolla oli kristallinkirkas ajatus ja hopeiset hiukset.  Kirkasta mieltä ei ankara elämä tuhonnut, se säilyi terävänä loppuun asti. Mummon kertomat iltasadut ovat ihana muistoni. Hän kertoi elämästään aidosti ja rehellisesti, koristelematta.

Maailma on muuttunut mummon ajoista. Nykyihmiset tietävät, että heillä on valinnanvapaus ja he ovat oman onnensa seppiä.  Takovat mitä tahtovat. Kohtalon voi palauttaa ja ilmoittaa, että ikävä kyllä tämä ei sopinutkaan, oli liian suuri, vaativa tai mauton.

Ihminen on aikakauteensa sidottu. Mummon aikana hyväksyttiin kaikki mitä elämä antoi tai otti. Siihen aikaan se olikin viisasta, sillä navetassa ulvoi lehmät utareet täynnä ja tuvassa tempoi 5 lasta. Aika ei riittänyt taivaanrannanmaalailuun.

Oivalluksista jää lähtemätön jälki aivoihin

Pariisin matkalla oivalsin, että elämässä pitäisi olla piirustus, mahdollisimman yksityiskohtainen ja siihen olisi uskottava itse. Piru vie, miten hankalaa...Ihan itse pitäisi uskoa!  Missä sellaisia uskoja myydään?

Usein käy niin, että lahjakas piirustus heitetään roskiin, koska piirtäjä ei näe sen arvoa tai häneltä puuttuu tukijoukot, pahimmassa tapauksessa ympärillä on latistajia.

Eiffelin torni ei olisi toteutunut, jos herra Eiffel suunnittelijoineen  olisi ollut epävarma ja ympärillä olisi kauhisteltu - ei me nyt tuollaista härpäkkää voida Pariisiin laittaa, vertaa nyt vähän Louvreen, kummituskin kauhistuu, piirrä tyylikkäämpää, ollaan sentään muodin mekassa...

Emme ole nähtävyyksiä rakentamassa, mutta emme saisi  rutata piirustuksiamme roskakoriin, koska pidämme niitä huonoina tai ajattelemme, etteivät ne ole mahdollisia. 

Emme saisi mitätöidä itseämme ja ajatella, että hölynpölyä koko unelmoiti, kuka sellaista joutaa tekemään.

 

Mikä ero murehtimisella ja unelmoinnilla oikein on? 

Murehtiminen on sallittua. Se on tulevaisuuden kuvittamista epäonneen.

Unelmointi on huuhaata. Se on tulevaisuuden kuvittamista onneen.

Vuoden 2018 alussa minulla ei ollut hajuakaan, että olisin nyt Australiassa. Olin varannut matkan Kreikkaan ja ostanut sitä varten keltaiset bikinit. Joskus suunnitelmat muuttuvat. Unelmakarttani on toteutunut miltei kokonaan ja se johtuu parista oivalluksesta jotka tein. Jaan oivallukset myöhemmissä blogeissa. 

Unelmat toteutuvat. Siitä olen vakuuttunut. Jonkun verran vaivaa asian eteen joutuu näkemään, mutta se kannattaa.

Dream without a plan is only a wish.


Kurssi laulutaidottomille

Olen menossa kurssille jossa laulutaidottomat opetetaan laulamaan. Täällä Avalon Beachilla on sellainen. Varokaa vain, täältä tulee Voice of Finlandin uusin kivikasvo! Ulvasen Micke Monroelle  Haloo Helsingin  "Maailman toisella puolen"

-tytär olen täällä maaiman toisella puolen ja laulan pappadadupa pa dupa dapa

-äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen ja laulan pappadadupa pa dupa dapa..

Toivottavasti voitte kaikki hyvin. Ja kiitos ihanista palautteista! Ne antavat voimaa! Blogin kirjoittaminen on ollut isoin unelmani, piirustus johon piti itse uskoa  ja nyt se on todistettavasti toteutunut. Mä tein Sen! Yläviitoset itselle.

By the Heart

iirispiiris

 

 

 

 

Kommentit (7)

"murehtija"

Voi Iris...ihanaa tekstiä! Täällä maailman toisella laidalla alkaa olla jo ikävä Sinua.

Päiv

Nämä kirjoitukset joita Grannynanny kirjoittaa on uskomattoman ihania. Hienoa että olette löytäneet näin hyvän ja aikuisen naisen.

Vierailija

Sä oot mun uusi idoli :-) Sun blogi on harvinaisen hyvä. Tässä on jotain uutta. Nykyään melkein poikkeuksetta uudesta blogista käy ilmi, ketä toista bloggaajaa kirjoittaja fanittaa. Mutta ei tästä. Sun on omanlainen. Kirjoittajanlahjat on sulla upeat, mutta panosta vähän vielä kuviin <3

iris
Liittynyt27.9.2015

Hei kiitos, kuvat ovat todellakin ongelma, työstän asiaa, hyvä kun mainitsit:) Ilolla näitä väsään:)

Seuraa 

Blogia kirjoittaa kuusikymppinen kosmetologi, joka ei lakkaa uskomasta muutoksen voimaan. Hän KonMarittaa kotinsa ja tekee virheen Aarrekarttaansa. Hänellä on laukussaan seitsemän kertaa suurentava peili ja päälakea koristaa silmälasien kirjo. Rakkaus muotiin, kauneuteen ja  hyvinvointiin ei ikääntymisestä huolimatta koskaan kuole, mutta sitä voi päivittää. Hän irtisanoo eläkevirkansa ja huomaa tulleensa Australiaan GrannyNannyksi. https://www.blogit.fi/blogit-200x80.png

https://www.blogit.fi/grannynanny/kuvalinkki