Kirjoitukset avainsanalla #elämä #muutos #hyvinvointi #muoti #kauneus #terveys

Cockatoo Australialainen papukaija

Tiedän olevani koirakuiskaaja, ainakin omille koirilleni. Olen myös kissakuiskaaja, etenkin omalle kissalleni. Eläimet rakastavat minua ja minä niitä. Tulin lenkiltä  ja havahduin outoon näkyyn. Neljä kanaa tepasteli pihalla rinnat rottingilla. Tiesin, että perheellä on kanoja ja  ajattelin, että koska on perjantai, niillä saattaa olla thankgoditsfridaykävely meneillään, mutta kekkasin, että karkuteillä ovat, sillä häkin ovi oli auki.

Ryntäsin pihalle avojaloin ja kotkotin, että menkääs nyt häkkiinne, mutta kanat vain pörhistelivät  pyrstöhöyheniään minuun päin. Yritin biitboxata ja vedin jopa räppiä, mutta ne vain vilkaisivat minua ja jatkoivat maan nokkimista.

Avojalkoihin katsoessani muistin, että pihassa oli nähty  Timanttikäärme. Loikkasin sisälle, sillä käärmetuttavuutta en kaipaisi. Päätin huijata kanoja ruoalla. Löysin jääkaapista puuron. Työnsin jalat sandaaleihin ja tepastelin puurolautasen kera portille.

 Musta ärhäkkä kana lensi päälleni puuron nähtyään. Säikähdin ja puuro lensi kaaressa nurmikolle, onneksi portin toiselle puolelle. Kanat kipittivät puuron kimppuun. Annoin niiden syödä rauhassa, sillä hyvä ruoka, parempi mieli.

Kun puuro oli nokittu, ohjasin karkulaiset leivän avulla häkkiin ja suljin sen. Kokeilin vielä, että kiinni on ja pysyy.  Tyytyväisenä astelin suihkuun. Puhtaana ja onnellisena päätin rentoutua ja kuunnella musiikkia. Silmäluomeni olivat melkein painumassa kiinni, kun jokin outo näky ikkunasta häiritsi rentoutumistani...  Pomppasin pystyyn. Kanat talsivat pihalla jälleen ja häkin ovi oli selkosen selällään. Seurasin niitä sivummalta ja huomasin, että musta ärhäkkä kana oli  the Boss. Se pomotti. Huokasin, että onneksi en ole samassa häkissä tuon tyrannin kanssa. Kävi sääliksi niitä kolmea kilttiä kanaa.

 Pari päivää myöhemmin, menin ruokkimaan kanat. Musta kana kärkkyi etunenässä ja muut odottelivat perässä. Astuin häkkiin sisälle . Se on tilava ja tyylikäs, mahdun siellä seisomaan. Kloks, ovi rysähti kiinni perässäni. Yritin avata sitä, mutta ei se hievahtanutkaan. Paniikki iski. Miten pääsen ulos? Sormeni olivat  liian paksut. Yritin pujottaa niitä raosta, mutta ne jäivät rystysistä kiinni. Musta ärhäkkä kana katseli minua halveksuen. Jaloissani oli tyttäreltäni joululahjaksi saamat pinkit karvaiset aamutossut ja kana mittaili niitä hymynkare silmissään.  Sisuunnuin, jos kanat karkailevat häkistä, on minunkin päästävä ulos. Kopeloin taskuja, mutta kännykkä oli jäänyt sisälle ja perhe oli poissa vielä pari tuntia. Pimeys ehtisi laskeutua ennen kuin he saapuisivat ja timanttikäärmekin saattaisi jossain väijyä..

 Lopulta keksin. Keltainen naru huojui häkin seinämää vasten. Vedin narusta ja ovi aukesi. Ruuat olivat mustalla korkealla alustalla, eli tehtävä oli suoritettu. Pohdin, että olikohan ruuassa jotain vikaa, kun kanat eivät käyneet sen kimppuun. Parin päivän kuluttua kuulin, että olin laittanut ruuat kanojen vessaan. En tiennyt, että ne kakkaavat korkealle, mutta nyt tiedän.

Minua varoteltiin etukäteen hämähäkeistä jotka jahtaavat vessanpöntöissä uhrejaan. Joku laji on myrkyllinen.  Aamulla menin vessaan ja istuin silmät sikkuralla pöntöllä ja  huomasin hämähäkin jalkojeni vieressä. Kerroin sille, että jaan tästä edes sen kanssa  vessan. Pyysin, että se pysyy paikoillaan, jottei meidän tarvitse tapella. Olenhan suurempi kuin se. Se tökötti liikkumattomana, ihan kuin olisi ymmärtänyt. Seuraavan kerran kun menin vessaan se oli hävinnyt. Diili siis syntyi, vessavuorot hämähäkin kanssa.

Tapasin vielä papukaijan Cockatoon. Se oli valkoinen ja sillä oli keltainen harja. Muodikas irokeesi, jota se esitteli ylpeänä, aivan kuin olisi juuri tullut kampaajalta. Meillä synkkasi heti. Molemmat olemme valkoisia vartaloiltamme ja tukatkin muistuttavat toisiaan.

Tuntuu niin kivalta tämä Australia. Ihmiset ovat rentoja ja ystävällisiä, joka puolella kysytään Hi, How are u doing...en tajua kiittää... vaan sanon Im Fine, enkä tajua kysyä, että miten ne voi... jotenkin tuntuisi niin nololta udella vieraan ihmisen vointia  ja se pitäisi tehdä nopeasti, eikä vastaukselta tarvitse odottaa elämänkertaa...Ilmat ovat olleet talvisia. Siis aurinkoisia. No pakko myöntää myös sateisia ja koleita...Sunnuntaina menen katsomaan jotain bändiä uuden Sveitsiläisen ystäväni Sonjan kanssa. Tapasimme uimarannalla ja päätimme tutustua paikkaan yhdessä.

Pyykkiä naruille levittäessäni sieluni lepää. Niitä viikatessani ajatukseni järjestyvät. Ajatuksilla on paineeton olo, saavat tulla ja mennä, eivät ole kiinnittyneet kaavoihin, vaan ne leijuvat Australian tuulessa, puhdistuen ja virkistyen.

By Heart

Iiris

 

 

 

Kommentit (1)

Seuraa 

Blogia kirjoittaa kuusikymppinen kosmetologi, joka ei lakkaa uskomasta muutoksen voimaan. Hän KonMarittaa kotinsa ja tekee virheen Aarrekarttaansa. Hänellä on laukussaan seitsemän kertaa suurentava peili ja päälakea koristaa silmälasien kirjo. Rakkaus muotiin, kauneuteen ja  hyvinvointiin ei ikääntymisestä huolimatta koskaan kuole, mutta sitä voi päivittää. Hän irtisanoo eläkevirkansa ja huomaa tulleensa Australiaan GrannyNannyksi. https://www.blogit.fi/blogit-200x80.png

https://www.blogit.fi/grannynanny/kuvalinkki