Kirjoitukset avainsanalla treffit

sielunkumppanuus on monien unelma.

Ohjeita aikuiselle naiselle ennen treffejä:

Älä syö papukeittoa edellisenä päivänä, se kostautuu. Eliminoi kasvokarvat suurentavan peilin avulla. Tarkista, että kaula-aukko yltää leukaan. Kaula on aikuisen naisen heikoin lenkki. Satsaa kenkiin ja opettele kävelemään niillä.  Tarkista päälakesi, onko siellä silmä- ja aurinkolaseja rivissä? Poista ylimääräiset. Puhdista hammasvälit, sillä mikään ei ole epämiellyttävämpää kuin ruuan tähteet hampaiden välissä. Ole aito ja katso silmiin jos pystyt. Ole utelias, kerrankin voit kysyä kaiken.

 Jos hän ei ole hän, niele pettymys, mutta älä näytä sitä, hän saattaa kantaa murhetta, josta et  tiedä. Jos hän on täydellinen, tuuleta vasta kotona, ettet vaikuta epätoivoiselta ja googlaa hänet.

 Nettideittitilastot sanovat, että noin 40:net kahvit juotuasi, löydät täydellisen matchin. Sinulla on siis aikaa!

Netti on hyvä tapa tavata ihmisiä, mutta ole tarkka.Huijarit tarttuvat profiilisi ensimmäiseksi. He tekevät sitä päätyökseen ja heidän tarkoitus on lypsää rahaa. Älä anna sähköpostiosoitettasi, äläkä anna liehittelyn imarrella. Kun kirjoitat ihmisten kanssa, voit päätellä paljon heidän tavastaan puhua sinulle. Saat monenlaisia ehdotuksia joten muista, ettet suostu kenenkään ohjailtavaksi.

Yleinen toimintamalli

Deittaajat tapaavat kahvin merkeissä. Se on kuin työpaikkahaastattelu. Kahvittelun aikana jutellaan, sovitaan uusi tapaaminen tai jos seura ei miellytä, kiitetään ja hyvästellään tyyppi. Reilua, eikö totta? 

Parasta nettideittailussa on, että  voit selailla profiileja, lempikalsareissa, tukka takussa ja nenä kiiltävänä. Valikoimaa on. Aussien profiilit eivät eroa suomalaisista, mutta he joogaavat ja puhuvat esoteerisista asioista vapautuneesti.

Kuvagalleria on surullista katsottavaa. Vain harva panostaa kuvaansa. On kaljalasin takana kurkkijaa, mammanpoikaa, sliipattua, paidatonta pullistelijaa, nenä lähikuvassa, pukumiestä ja automiestä, lemmikkiä jne...

Miten itse toimin?

Kriteerini on yksinkertainen; miehen pitäisi olla normaalin oloinen, mutta pitkä. Noin 3% täyttää kriteerini. Vanhusten kuvat vilahtelevat ruudulla, sillä siltä ikäiseni miehet näyttävät. Jokaisella on lumivalkeat hiukset tai osa/puoli tai kokokalju. Se on masentavaa,sillä se muistuttaa siitä miltä itse näytän.

Jos matcheja tulee, jään odottamaan, että mies kirjoittaa ensin. Se kuuluu tyyliini. Miehellä pitää olla rohkeutta ottaa yhteyttä ensin. Vastailen ja katson miltä tyyppi vaikuttaa. Ihmissuhteissani en kiirehdi.

Treffeille mennessäni en mieti kelpaanko minä, sen jätän vastapuolen huoleksi. En  muokkaa itseäni kenenkään mieliksi, vaikka deittini olisi Saaban Kuningas... Minä olen oman elämäni Kunigatar ja se on parasta!

Muistattehan kirjeenvaihtoystävät 70-80 luvulta? Nettideittailu on sama asia, mutta tapahtuu reaaliajassa.

Siskollani oli kirjeenvaihtokaveri Udo Timmerman Saksasta. Udon kuva on porautunut mieliimme. Jylhä saksalaisnuorukainen armejan puvussaan.

Keskipäivän treffit, aukealla paikalla.

Jännittyneenä lähdin Avalon Beachin parkkipaikalle tapaamaan Tinderdeittiäni. Seisoin rannalla hiekkavallin takana, nautin ajatuksesta, että vielä voin karata... Katsoin taivaalle ja unelmoin, että Johnny Depp/Sean Connery tyylinen habitus nousee autosta ja siinä me kohtaamme ja klic kuuluu niin, että ukkonen jyrähtää.  Vavahduin todellisuuteen, autosta nousi Udo Timmermanin reinkarnaatio, hän juoksi yleiseen käymälään. Meni autolleen, lukitsi sen ja lähti rantaa kohti ympärilleen katsellen. Hän tunnisti minut, olin hiekkadyynien ainut pitkä hujoppi.

Udo oli ajanut 2 tuntia ruuhkassa  ja golfannut aamupäivän. Oli voittanut Golfvedon  ja halusi tarjota ruuat. Join peltimukista vettä ja pölötin elämäni highlightit ja hän viänsi australiaa. Piru, kun ne viäntää...ymmärrän tasan puolet.

Kiva mies, mutta vain kaukosäätimen päässä. Silmäni takertuivat t-paidan kauluksesta ryömiviin valkoisiin karvoihin, hurja villoitus, kuin lampaalla. Hän kertoikin hikoilevansa koko kesän. Hän on hyvä ihminen, mutta ei ikävä kyllä minun sielunpuolikkaani.

Pitäisi löytää ihminen, joka saa sydämen lyömään nopeammin ja jonka seurassa tuntuisi olevan taikaa.. 

Haikeana kävelin kotiin. Haikeana siksi, että ilta oli pimenemässä ja monet elämän vaiheet oli jo eletty, oli menty naimisiin, asuttu omakotitaloissa, kokattu perheelle ja nyt kuuskymppisenä kävelet yksin ylös mäkeä, vieraassa maassa, etkä tiedä mitä tulevaisuus tuo. Haikeus sisältää myös kiitollisuutta. Mahtavaa, että saan kävellä tässä ja sieluni on näin itsenäinen ja vapaa. Ei nuorenakaan tiedä mitä tulevaisuus tuo, mutta sitä luulee tietävänsä.

 

 

Pitäkää huolta itsestänne ja rakkaistanne.

 

By the heart

iirispiiris

 

 

 

 

 

 

Kommentit (2)

Pauline

Onpas ihanan raikas uusi tuttavuus sinun blogisi! Luin heti kaikki juttusi. Toivottavasti jaksat kirjoitella paljon. Mukavaa aikaa Australiassa!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogia kirjoittaa kuusikymppinen kosmetologi, joka ei lakkaa uskomasta muutoksen voimaan. Hän KonMarittaa kotinsa ja tekee virheen Aarrekarttaansa. Hänellä on laukussaan seitsemän kertaa suurentava peili ja päälakea koristaa silmälasien kirjo. Rakkaus muotiin, kauneuteen ja  hyvinvointiin ei ikääntymisestä huolimatta koskaan kuole, mutta sitä voi päivittää. Hän irtisanoo eläkevirkansa ja huomaa tulleensa Australiaan GrannyNannyksi. https://www.blogit.fi/blogit-200x80.png

https://www.blogit.fi/grannynanny/kuvalinkki