*Vastikkeeton yhteistyö*

Ensiksi haluan toivottaa iloista ystävänpäivää kaikille Fitness Führerin lukijoille! Juhlistetaan sitä lahjuksella!

Kaverini Laura Takala opiskelee parhaillaan personal traineriksi. Laura on koulutukseltaan sairaanhoitaja, jonka lisäksi plakkarista löytyy jo hyvinvointi- ja kuntosalivalmentajan pätevyydet sekä ravintoneuvonnan opintoja. PT-opintojen tässä vaiheessa hän etsii kahta harjoitusvalmennettavaa, ja kysyi minulta, että josko etsittäisin heidät blogini kautta. No toki!

Mitä valmennus sisältää?

Tarjolla olisi alku- ja lopputestaukset sisältäen venyvyyden, lihaskunnon ja aerobisen kunnon testauksen; kaksi harjoitusohjelmaa näiden testien ja omien tavoitteiden pohjalta sekä henkilökohtainen opastus ohjelmiin; harjoittelua tukeva ruokavalioneuvonta; sekä sähköpostituki. Tämä kaikki kolmen kuukauden jakson ajaksi sinulle ja kaverillesi.

Jos haluaisit saada tämän paketin itsellesi ja ystävällesi, kerro kommenttikentässä miksi! Laura valitsee mielestään parhaan perustelun kirjoittaneen kavereineen valmennukseen. Ja mikäli sinua itseäsi ei nyt nappaa, voit toki kertoa miksi kaksi ystävääsi ansaitsisi tämän paketin! Osallistua saa mistä päin Suomea tahansa, mutta testit ja ohjelmien neuvonta toteutetaan pääkaupunkiseudulla. Aloitusajan voi sopia Lauran kanssa, mutta toiveissa olisi, että melko pian ryhdyttäisiin tuumasta toimeen. Että jos kesäkunto on tavoitteena, niin tartu ihmeessä tilaisuuteen!

Aikaa osallistua on torstaihin 20.2. klo 24.00 asti. Jos et ole Lilyn rekisteröitynyt käyttäjä, muistathan jättää sähköpostiosoitteesi kommenttikenttään.

Lauran nettisivuihin voit tutustua täällä.

Kommentit (35)

Cula

Oi mikä mahtava mahdollisuus!

Olen aktiivinen showtanssin harrastaja, useimmiten viikossa kertyy tanssitunteja 12-13 h. Tanssijana ainainen tavoitteeni on tietysti venyvyyden ja lihasvoiman kestävyyden kehittäminen. Tanssiharrastus toki kehittää sekä aerobista kuntoa että lihaskuntoa, mutta uskoisin, että ainakaan itselläni nämä kaksi eivät ole tasapainossa. Olisi hyvä päästä testaamaan lähtötasot näille, ja saada harjoitusohjelmat niiden kehittämiseksi tasapainoon kehon hyvinvoinnin edistämiseksi. Lisäksi kaipaisin ammattilaisen neuvoja syvien lihasten kehittämiseen, sillä olen kärsinyt vuosi sitten alaselän välilevyn pullistumasta.

Koska treenimääräni ovat niin korkeita, kasvisruokailijana olisi aivan ihanaa saada ammattimaista apua myös ruokavalion kehittämisessä yleisen jaksamistason edistämiseksi. Tavoitteena ei siis ole kesäkunto (vaikka se tietysti tulisi kivana bonuksena), vaan kropan kehittäminen jotta voisin tulla entistä paremmaksi tanssijaksi.

Kaverin tähän ohjaukseen löytäisin varmasti omasta puolisostani, joka vuoden takaisesta leikkauksesta toivuttuaan on pääsemässä takaisin liikunnan makuun. Harjoitusohjelma kunnon palauttamiseksi leikkausta edeltävälle tasolle tekisi varmasti hyvää.

Todella toivon, että pääsisimme mukaan ohjelmaan! Aivan älyttömän hieno tilaisuus!

Susku

Hehee, oma PT kolmeksi kuukaudeksi olisi kyllä mahtavaa!

Olen varmaan aina ollut kohtuullisen liikunnallinen, mutta kuitenkin luokkaa perusjumppaaja: liikunta on aina ollut ennemmin kunnon ylläpitoa ja hyvän olon hakemista eikä näkyvien lihasten etsimistä. Viime vuosina tutuimpia lajeja on lenkkeilyn lisäksi ollut lähinnä ryhmäliikuntatunnit (bodympump, kuntopiirit) ja kahvakuulailu kotona. Viime vuodesta suurin osa kului raskaana ollessa, ja juhannukseen saakka pystyin vielä käymään kevyillä lenkeillä. Syksy kului lähinnä peruskuntoa kävelylenkeillä ylläpitäessä ja nyt olen noin kaksi kuukautta alkanut taas lisäämään liikuntaa näin aluksi lenkkeillen ja kotijumppailen mm kahvakuulalla. Urheilu on tuntunut hyvältä, joten rasittavuutta voisi varmasti lisätä.

Tavoitteena olisi tietenkin saada hyvä aerobinen kunto ja timmiyttää kroppaa. Raskauskiloja on muutama hassu jäljellä, mutta kuten jo ennen raskautta, kilojen määrä ei ole ikinä ollut ongelma; muutaman kilon rasvaa voisi toki muuttaa lihakseksi. Haasteita tietenkin riittää raskauden, synnytyksen ja äitiyden lisäksi ravintopuolella: liha ei kuulu ruokavaliooni.

Mukaan treeniin ottaisin tietenkin mieheni, joka on klassisesti saanut muutaman raskauskilon hänkin.

Nyt kaivattaisiin vähän tsemppiä ja ohjeistusta täällä!

Kika

Olen itse käynyt nyt kuntosalilla monipuolisten jumppien ohella kolmisen vuotta. Kaipaisin uutta twistiä treeniini, mutta olen myös sellaista laatua, että vaikka uskollisesti käyn salilla ja jumpissa ja treenaan mielelläni, en osaa (järkevästi) kokeilla uutta ja saada lisää treenitehoja.

Ystäväni puolestaan on vihdoin löytänyt oman lajinsa, tanssin. En ole varma, uskaltaisiko hän epävarmana ja ujona ihmisenä ilman ammattilaisen tukea kuntosalille. Hänellä on kuitenkin menossa myös elämäntapamuutos ja hän haluaisi pudottaa painoa sen myötä. Uskon, että PT-valmennus lisäisi hänen liikunnallista itsetuntoaan sekä auttaisi häntä elämäntapamuutoksessaan. Hän on ihminen, joka tarvitsee paljon myönteistä tsemppiä ja kannustusta. :)

Naks

Ooh, mikä mahis!

Elämäni ensimmäinen (ja ehkä myös viimeinen) maraton häämöttää reilun kymmenen viikon päässä, ja juoksuharjoittelu ei marraskuussa iskeneen rasitusvamman vuoksi ole ollut lainkaan niin runsasta, kuin olisin toivonut. Nyt jalka tuntuu vihdoin olevan kunnossa, mutta usko omaan treenisuunnitelmaan horjuu - pääsenkö enää maratonkuntoon, miten varmistan ettei uusia rasitusvammoja tule? Miten motivoin itseni juoksun ohella voimaharjoitteluun, ja millainen voimaharjoittelu tukisi tavoitettani parhaiten? Se on kuitenkin whole big marathon, vaikken ole ikinä juossut edes puolikasta! Pisin pitkä lenkki tähän mennessä on 20 km, mitä minä oikein kuvittelen itsestäni! Syytän tätä blogia, joka sai minut uskomaan, että ihan tavallinen ihminen voi mukamas juosta maratonin. Kokonaisen. Huh.

Kaveriksi ottaisin joko kollegan tai puolison (riippuen siitä, kumpi tästä tilaisuudesta enemmän innostuisi). Kollega on pitkä ja hoikka nainen, jonka intressinä on lihasmassan ja voiman kasvattaminen. Käy omatoimisesti salilla, pitää aerobista treeniä tappavan tylsänä. Puoliso taas pitäisi saada monen vuoden tauon jälkeen uudestaan liikkeelle ja pudottamaan painoaan - on aiemmin harrastanut itsepuolustuslajeja ja käynyt salilla, tällä hetkellä totaalinen sohvaperuna.

zvonne

Ai että! Tähän on nyt pakko osallistua!

Meikäläinen on nykyään aika perusliikunnallinen tyyppi: harrastan työmatkapyöräilyä, nykytanssia ja satunnaista seinäkiipeilyä. Olen löytänyt liikunnan ilon vasta aikuisena tanssin myötä ja nyt haluaisinkin kehittyä lajissani kovasti. Mikä estää?

Minulla ei ole lihasvoimaa. Missään. Olen joskus käynyt kuntosalilla, mutta en oikeastaan tiedä mitä siellä pitäisi tehdä. PT olisi tähän ongelmaan juuri oikea ratkaisu, mutta opiskelijakukkarolla ei ole varaa maksaa kalliista kuntosalin lisäpalvelusta.

Kaverikseni ottaisin oman äitini, kahdesta syystä. Ensinnäkin olisi mahtavaa löytää yhteistä kivaa tekemistä äipän kanssa, nykyään kun nähdään aika harvoin ja yhteisiä kiinnostuksen kohteita on harvassa. Toisekseen olen huolissani äidin terveydestä, hän liikkuu nykyään vähän ja on kerännyt ylipainoa. Yhteinen projekti voisi motivoida häntä enemmän kuin yksin puurtaminen salilla. Tiedän, että häntä häiritsee oma painonsa, mutta laihtuminen ei oikein näytä onnistuvan.

Laura saisi meistä keskenään täysin erillaiset valmennettavat, kaksikymppisen normaalipainoisen voimaa kaipaavan ja viisikymppisen äitiyden takia passivoituneen. Olemme yleisesti aika positiivisia tyyppejä, emmekä pelkää haasteita. Jihuu!

Tia

Koska olemme sen arvoisia ? ? ? Kahden lapsen köyhä opiskelijaäiti joka kaipaa potkua persuksille... Ja ystäväni j oka palasi juuri hoitovapaalta takaisin työelämään :) t. TIA tia.lonnbeck@suomi24.fi

finnladytiger

Minä haluaisin pistää ehdolle mun vanhemmat. Iskä on lopettanut tupakanpolton kun täytti 55 ja pakkasi sen jälkeen kiloja keskivartaloonsa aika topakasti. Lisää tuli viime vuonna säikäyttäneen sydämen oireilun kurissa pitävän lääkityksen myötä. Iskä haluaisi kovasti kiloistaan eroon, mutta keinot ja ruokavalio on rempallaan. Minä taas itsekkäästi haluan pitää iskäni vielä pitkään maisemissa, mutta tanakka keskivartalon lihavuus ei lupaile hyvää sydän- ja verenpaine ongelmista kärsivälle. Äiti on kovasti lopettamassa tupakanpolttoa ja on samalla tavalla keskivartalossa ylimääräiset kilonsa kantava. Lisäksi äiti kaipaa kipeästi potkua hanuriin ruokavalionsa kanssa, syö nimittäin vain pari kertaa päivässä ja mussuttaa liikaa leipää. Ylikilot ja tupakointi tuovat mukanaan taloa järisyttävän kuorsauksen, joka on ajanut vanhemmat eri makuuhuoneisiin.. Kaikista omista kannustus yrityksistä huolimatta en ole onnistunut pääsemään läpi ja uskon että ulkopuolisen topakka sana ja neuvonta tehoavat paremmin. Murehdin tätä asiaa täältä kaukaa ulkomailta käsin melkein päivittäin..Toivoisin kovasti vanhemmille ns. New lease on life. Nyt kun molemmat on kohta eläkkeellä, olisi aikaa touhuta ja mennä yhdessä, jos vaan kunto sen soisi vielä useaksi vuodeksi eteenpäin. <3

harni

Ääh harmittaa ihan älyttömästi kun on pk-seudulla! Olis kyllä mahtava tilaisuus. No, menee nyt kyllä sivu suun :(

Jennii

Niin uskomaton mahdollisuus, että pakko kokeilla!

Haluaisin todella kovasti edes hetkeksi oman PT:n auttamaan elämänmuutoksessa. Olen tällä hetkellä perusterve 23-vuotias opiskelijatyttö Helsingistä. Tankotanssin harrastamisen aloitin reilu puoli vuotta sitten selvittyäni vaikeasta vaiheesta elämässäni. Lisäksi käyn kuntosalilla ja lenkkeilen, mutta näitä treenausmuotoja en osaa kunnolla hyödyntää parantaakseni elämääni. Olen hoikka hyväkuntoisen näköinen, mutta pinnan alta löytyykin muuta.

3 vuotta sitten sairastuin krooniseen sairauteen, jonka takia syvät selkä-, vatsa- ja lantiopohjanlihakset surkastuivat lähes täysin. Tästä olen melkein täysin toipunut, mutta kunto ei kohene samaa tahtia. Tankotanssi ja harjoittelu kuntosalilla on tuskaa, koska syvät lihakset ovat niin huonossa kunnossa, ettei muut lihakset pysty kehittymään ja saa tukea. Vaikka lihasmassaa löytyy, ei vartalo ole enää normaalissa kunnossa. Nykyisin treenaan ahkerasti, mutta tuloksia ei synny huonon pohjatilanteen takia. Lisäksi syön todella epäterveellisesti, mikä takia kaipaisinkin tukea kunnon elämäntapamuutokseen. Olen ymmärtänyt kuinka ruokavalioni ei tue treenaamista, mutta sen muuttaminen tälläiselle jatkuvalle herkuttelijalle tuntuu mahdottomalta. Uskonkin, että tämän avulla saisin kunnolla sitä potkua perseelle, jota elämäni todella kaipaisi.

Treenikaveriksi ottaisin isäni, jos se vain olisi mahdollista. Hän sairastaa sydämen vajaatoimintaa ja sai juuri sydämentahdistimen, koska ei sydän enää muuten kestä. Kunto on huono eikä ruokavaliokaan kunnollinen ole. Vain muutama askel sujuu hengästymättä eikä liikkuminen ole mahdollista. Jos vain tahdistin auttaa häntä nykyisin liikkumaan paremmin, ottaisin todella mielelläni hänet treenikaverikseni, koska haluisin pitää isäni mukana vielä monta monta vuotta ja antaa hänelle uuden mahdollisuuden elämässä. Tiedän kuitenkin ettei hän ehkä ikinä enää pysty harrastamaan liikuntaa ja kohentamaan kuntoaan, joten varavaihtoehtona olisi avomieheni, jolle liikunta on aina ollut melko pakkopullaa, ja hieman lihavuuttakin löytyy. Tiedän, että hän haluaisi myös muuttaa elämäntapansa, mutta koulu- ja työkiireiden takia ei vain pysty ryhdistäytymään.

Oma elämäni tällä hetkellä kaipaisi täydellistä muutosta ennen kuin on liian myöhäistä. Samoin treenikaverini. Molemmissa on paljon haastetta, mutta jos tälläinen urakka aloitetaan, saatetaan se myös loppuun!

pinzu

Oma personal trainer olisi kyllä aika herkkua ja juurikin mitä tässä kaivattaisiin!

Olen aktiivinen ja urheilullinen nuori nainen, mutta treenini on jumahtanut tiettyyn samaan kaavaan, josta en millään pääse irti. Tankotanssi, liikuntaryhmien pitäminen ja oma treenaamiseni vielä päälle ovat lajini, mutta silti en saa omin voimin sellaisia tuloksia kuin haluaisin. Tuntuu että olen jämähtänyt niin voiman, kestävyyden ja venyvyyden sekä kehonkoostumukseni kanssa kuin saapas suohon. Minun on ollut vaikea sovittaa sekä oikeanlaista ruokavaliota ja suurta treenimäärääni yhteen - joinakin päivinä en millään saa tarpeeksi syödyksi, kun kulutus on niin korkea, ja joinakin päivinä sitten syön enemmän kuin olisi tarvetta. Selvempää ravintosuunnitelmaa kuin vain "terveellinen" tarvitaan siis todella!

Kaverikseni ottaisin poikaystäväni, joka ylikunnosta toivuttuaan tarvitsisi apua treeninsa järkevöittämiseen, jottei samaan tilanteeseen päädyttäisi uudelleen. Hän on aina treenannut kovalla asenteella ja intohimolla, mutta vammautumisen myötä joutunut pakkolepoon ja ottaa asian todella raskaasti. Miesparka kokee, ettei toivomissaan fyysisissä ammateissa ole enää mitään toivoa, ja mieli on todella maassa ja liikunnanilo poissa.

Toivon siis, että meidän liikuntaan saataisiin iloa ja järkeä oikeassa suhteessa, sitten hypittäisiin riemusta seinille molemmat :)

Mindy J

Nyt on asiat niin, että maratonharjoittelun seurauksena (näin ainakin itse uskon) olen saanut kumpaankin lonkkaani tulehduksen. Kipu alkoi kesällä juoksulenkeillä ja jouluun mennessä vasen lonkka oli melkoisen huonossa kunnossa. Onko kyseessä limapussin tulehdus vai jänteen, ei tiedetä. Harrastan kaikenlaista, mutta rakkain on ratsastus, jossa olen edennyt nyt syksyllä todella hyvin. Mutta lonkkien kipu estää kuitenkin täyspainoisen harjoittelun juuri nyt. No, jalkojen lihaksistoa ja lonkkia pitäisi vahvistaa.

Minusta saa oivan harjoittelukohteen PT:n uraa ajatellen. Kaverikseni voisin ottaa kilpauintia harrastavan tyttäreni, jolla on myös jaloissaan heikkoutta. Hänellä myös keskivartalon lihaksistoa olisi hyvä kehittää.

Mamita

Minä ja ystäväni saamme molemmat toiset lapsemme tässä kevään aikana ja tietenkin toiveenamme olisi päästä hyvään kuntoon raskauden jälkeen mahdollisimman nopeasti, mutta realistisella aikataululla ja uskon, että siihen tarvitsisimme ammattilaisen apua-- siis mammat takaisin kuosiin :)

Tiitu2

Minä ja mieheni. Minun liikuntataustani oli 0, kunnes reilu vuosi sitten innostuin liikkumaan säännöllisesti ja kunto on kehittänyt. Kovasta? harjoittelusta huolimatta lihasmassa ei ole kasvanut ja rasvaprosentti on edelleen lähellä 30 (ei ylipainoa). Mies taas on harrastanut aktiivisesti liikuntaa koko ikänsä, mutta ison vatsakummun vuoksi hänelläkin rasvaprosentti on noin 30. Mies käy vuosittain kehonkoostumismittauksissa, mutta muutosta ei ole tullut (pelaa kaukalopalloa joukkueessa vähintään kolme kertaa viikossa). Personal trainer olisi juuri sitä mitä kaipaamme ja kumpikin olemme valmiit noudattamaan saamiamme ohjeita 100%:sti.

Lii

Voihan hitto, miksi huomaan tämän vasta nyt - ja voihan hitto, miksi olen ystävätön lurjus! No en ole, en vain tähän hätään keksi, kenet hommaan muassani pakottaisin.

Perustelen siis omalta osaltani: haluaisin vinkkejä siihen, miten pysyn vetrenä kuin gepardi staattisesta työstä huolimatta; miten vältän vammat ja kehityn juoksijana ja ennen kaikkea siihen, miten hoidan lihaskuntotreenit mieluiten kehon oma paino vastuksena, sillä salille en todellakaan ehdi.

Morsio

Tämä olisi minulle ja miehelleni ihan huikea juttu juuri oikeaan aikaan! Itse olen on-off urheillut koko ikäni, lapsena tansseja, luistelua, kuntonyrkkeilyä, pesäpalloa, you name it. Aikuisiällä lähinnä salijumppia ja kaikenlaisten harrasteiden kokeilua. Kuitenkin pitkäjänteinen ja jatkuva urheilu on pitkään ollut hakusessa. Kuitenkin koen olevani "urheilullinen" ja nyt olisi kolmenkympin kolutellessa aika lunastaa tuo termi, sillä muuten homma kirjaimellisesti leviää käsiin.

Mieheni on pitkä ja hoikka ja harrastanut ikänsä purjehdusta ja säännöllisen epäsäännöllistä lenkkeilyä, mallia kerran kuussa. Hän ei ole saleja koskaan kuluttanut ja tämä näkyy lihaskunnossa. Pituutensa vuoksi tarvitsee ehdottomasti kuitenkin syvien ja muidenkin lihasten vahvistusta ettei istumatyö aiheuta vuosien saatossa pahoja ongelmia.

Aloitimme syksyllä yhdessä cross fit -salilla käymisen, mikä onkin molempien mielestä ollut todella hauskaa! Nyt kun alkuun on päästy, tarvitsimme kipeästi apua ja ohjausta siihen, miten rakennamme viikottaiset treenit ja miten ihmeessä pysyisimme siinä. Nyt olemme käyneet niissä treeneissä mitä salilla on sattunut menemään silloin kun on sattunut sopimaan. Tämä on tietty aiheuttanut epäsäännöllisyyttä ja epäsuunnitelmallisuutta (yhdellä viikolla pelkkiä jalkatreenejä...).

Tarvitsisimme apua myös lihashuoltopuoleen. Mieheni ei ole ikinä venytellyt ja minä enemmänkin puhun aiheesta kuin teen mitään. Minulla on nuorehkosta iästäni huolimatta ollut jo pahojakin selkävaivoja, jotka olisi kuitenkin sopivalla lihasharjoittelulla ja -huollolla pidettävissä hallinnassa.

Olemme menossa tänä vuonna naimisiin, joten ylimääräisiä pennosia ei PT:n palkkaamiseen nyt ole. Olisi mahtava siis päästä mukaan Lauran kamppikseen! Toki hääpukukuntoon pääseminen luo lisämotivaatiota, vaikka pidempiaikaista hyvinvointia tässä metsästetäänkin :)

Tällä on nyt tuplavarpaat ja -sormet ristissä että päästään mukaan!

camillajajani

Voi mikä kilpailu! Olisi ihanaa saada Lauralta ohjeita kädestä pitäen :) Olen 20 -vuotias, jalkapalloa on tullut harrastettua 12 -vuotiaasta mutta en ole missään vaiheessa ollut "laiha" tai "urheilullinen", rasvaprosentti on yli kahdenkymmenen vaikka kunto onkin ihan hyvä ja bmi normaali. Jalkapallon lisäksi käyn salilla, ja parin vuoden aikana lihakset ovat alkaneet etenkin käsissä ehkä hieman näkyä, mutta apua tarvittaisiin. Suurimpia ongelmiani ovat ravinto (milloin syödä ja mitä syödä, kuinka paljon hiilihydraatteja ettei se vaikuta negatiivisesti jalkapalloon, mutta tarpeeksi proteiineja jotta lihakset kasvavat) sekä urheilun määrä. Menen helposti äärimmäisyyksiin ja syön todella niukasti ja treenaan todella paljon, kunnes palan loppuun ja jätän salin ja terveellisen ruokavalion hetkeksi, kunnes innostun taas. Olisi ihana saada sellainen ruokavalio- ja urheilumalli, että pystyisin noudattamaan sitä pidemmänkin aikaa ja nähdä tuloksiakin! Aloitin ryhtiliikkeen uudenvuoden jälkeen, ja katson tarkemin syömisiäni ja pyrin urheilemaan enemmän. Painoa on tipahtanut muutama kilo, mutta tällä hetkellä tuntuu että olen jumissa ja että edistystä ei tapahdu. Osaan olla todella kurinalainen ja urheilun mahdollinen suuri määrä ei ole minkäänlainen ongelma.

Toinen valmennettava olisi avomieheni, joka on käynyt salilla 6 vuotta. Poikaystäväni on vahva ja suuri, mutta kukapa ei haluaisi nostaa vielä enemmän penkistä ja saada hauista vielä vähän isommaksi? Suurin ongelma avokin kanssa on syöminen - pelkään, että hän ei syö tarpeeksi eikä oikeita määriä jotta hän saisi lihaksensa pidettyä. Hänkin haluaisi pienemmän rasvaprosentin, vaikka hän näyttää täydelliseltä nytkin :-)

Olisimme yhdessä hyvä pari valmennukseen, sillä yhdessä homma toimisi varmasti todella hyvin! Käymme salilla yhdessä ja teemme aina ruoan yhdessä, joten olisi mahtavaa muuttaa molempien elämää ja rutiineja tällaisella kokemuksella. Olemme molemmat sellaisia, ettemme hevillä luovuta, ja herkkunälän tullessa toiseen on hyvä turvautua ja hakea tukea. Meidän kanssa Laura saisi varmasti paljon aikaan!

seenafter@gmail.com

retrogown

Vau, mikä upea mahdollisuus!

Olen 32-vuotias, liikunnan ja syömisen suhteen aika lailla kamppaillut nainen. Muutama vuosi takaperin vedin läpi omatoimisen superkuntokuurin, jonka vedin kuitenkin överiksi. Treenasin kaksi kertaa päivässä, kuusi päivää viikossa 1400 kilokalorilla ja kävin paniikinomaisesti lepopäivinäkin kahden tunnin kävelyillä. Vuoden jälkeen pää hajosi ja tein täyskäännöksen. Kilot tulivat takaisin, mutta jossain vaiheessa pääsin kiinni iloiseen liikkumiseen kuten tanssimiseen, ja siihen ajatukseen, että syöminen on elämää varten eikä toisinpäin. Nyt haluaisin nipistää ylipainoa hieman pois ja vahvistaa lihaskuntoa, mutta huomaan, että vanhat peikot pelottavat: kalorien laskeminen ahdistaa, kitudieetit tuntuvat typeriltä ja kuntosaliharjoittelussa pelkään törmääväni taas samaan seinään. Kaipaisin pt-ohjaukselta sitä, että saisin alkusysäyksen tavoitteilleni niin, että ohjaajan asiantuntemuksen ja tsempin kautta pääsisin kiinni tavoitteelliseen treenaamiseen ja fiksuun syömiseen ja niiden tuomaan hyvään oloon ilman, että sabotoin itseäni ennen kuin pääsen edes alkuun.

Treenikaveriksi ottaisin poikaystäväni. Kyseessä on pitkä mies, jonka rasvaprosentti on varmaan 3%.. Hän on innostunut kestävyysjuoksusta, mutta tarvitsisi kehittyäkseen enemmän lihaskuntoa. Harmi vaan hänellä on kuntosalitreenaamisesta ennakkoluuloja, joiden romuttamiseen olisi nyt hyvä sauma! Syömisen kanssa olisi myös parantamisen varaa, sillä mies haluaisi lisää massaa, muttei sipsejä ja jäätelöä syömällä. Kyseessä on hollantilainen, suomea joten kuten puhuva tapaus, joten ainakin auttava englannin kielen taito saattaisi olla ohjaajalle avuksi.

Motivaatiota ja intoa löytyisi kyllä molemmilta!
t. retrogown@gmail.com

Kaptenska

Olen treenannut enemmän tai vähemmän säännöllisesti nyt pari vuotta. Luulisin tietäväni miten minun tulee treenata ja syödä, jotta tuloksia tulee mutta joko olen ihan pihalla tai sitten vain yksinkertaisesti olen epärehellinen itselleni sen suhteen kuinka "oikein" todellisuudessa syön. Kaipaan siis apua, omien käsitysteni oikomista tai oikeaksi julistamista. Minulla on tavoitteita (mm. 10 km juoksua, viisi leukaa) mutta en itse onnistu haastamaan itseäni tarpeeksi niiden saavuttamiseksi. Lillun siis jossain välimaastossa jossa pystyn ylläpitämään nykyistä tilaa mutten kehittymään. Haluan treenata kovaa mutta pelkään jatkuvasti, että selkäni prakaa, ja siksi himmailen. Olen myös leikkinyt ruoalla vähän liian kauan ja toivoisin, että jonkun muun antamat ohjeet ja tuki voisivat järkevöittää syömisiäni ja suhdettani ruokaan. Haluaisin lopettaa ruoan jatkuvan ajattelun.

Treenikaveria miettiessä kävin läpi kaikki läheiset. Päädyin äitiini. Hän on kiireinen uranainen, jolla itsestään huolehtiminen on prioriteettilistan häntäpäässä. Intoa ja kiinnostusta elämänlaadun parantamiseen liikunnan ja paremman ravinnon avulla löytyy mutta toteutus on pyöreä nolla. Luulisin, että hän jos kuka hyötyisi siitä, että a) näkisi alkutestauksissa todellisen tilanteensa ja b) saisi itselleen räätälöidyn ohjelman sopivan pehmeällä alulla ja tukea ohjelman noudattamiseen. Äitistä ei koskaan tule parsakaalit-ja-kanat-pakasterasiassa -tyyppiä mutta pieni tai vähän isompikin herättely sopivan ravinnon suhteen olisi paikallaan.

Olisi myös hauska nähdä, voisivatko yhteiset treenit olla meille, kahdelle ei-erityisen liikunnalliselle naiselle, tapa viettää mukavaa aikaa yhdessä.

Tassa

Hei,

Olen todella liikunnallinen 51-vuotias rouva pääkaupunkiseudulta. Vaikka liikunkin paljon, on liikkumiseni kaikkien mahdollisten lajien kokeilua, tällä hetkellä pääpaino on juoksussa, koska olen aikeissa juosta HCR ja HCM ensi kesänä. Ruokailustakin tiedän aika paljon... tai siis luulen tietäväni:-), mutta en jaksa ottaa selvää ruokien ravintoarvoista jne. josta johtuukin, että syön välillä huipputerveellisesti ja sit taas repsahdan, roskaruokaa ja limuja en sentään syö juuri koskaan. Arvelen, että syön ehkä liian vähän suhteessa kulutukseen kun liian paljon. Syy miksi tähän arvontaan osallistun on se, että haluaisin tieää, voiko vielä tämän ikäisestä ihmisestä saada osaavalla ohjauksella enemmän irti ja parempaan kuntoon.

Sinisuu

Mä tarvitsen tämän, oikeasti.

Olen lihava lyllertävä löllö joka on aloittanut liikkumisen joskus marraskuussa.
Lapsia on monta (kuusi) ja ikää himpun verran alle kolmekymmentä.
Omistan salikortin ja olenkin yrittänyt kovasti siellä käydä; nyt nousee penkistäkin jo hieman enemmän kuin pelkkä tanko.
Lenkkeilen kävellen 5-12km ja olen oppinut juuri juoksemaan. Juoksen (lue:lyllerrän) nyt huimat 5km kuolematta , 8kilometriä meni mutta luulin että kuolin( syke näytti kotipihalla ensin 198, sitten 0. Mies sanoi että pitäisi vaihtaa mittariin patterit, minä luulen että koin sen kuuluisan välikuoleman)
En harrasta ryhmäliikuntaa sillä jotenkin mun mieleen tulee ylen jumpat, anteeksi kaikille. Haaveena olisi joskus juosta kymppi. Ja sitä ennen laihtua. Eikä olla viimeinen tuolla kympillä.
Ja kuka mun kaveri olisi? Mieheni. Kun lähden kävellen kauppaan, hän pyytää tuliaisiksi castello-juustoa. Ja aloittaa lenkkeilyn/saleilun aina maanantaina, eli enstaina. Hän ei ole lihava, läskit on mulla. Hän voi syödä mitä vaan lihomatta, minä en. Kuitenkin hänenkin olisi hyvä liikkua sillä mä haluan niin. Ja hän haluaa itsekin, ei vain ole tajunnut sitä vielä.

Tarvitsen siis apua.
Eiku isolla Aalla; Apua.

Plaa

Terppa! Tein uuden vuoden lupauksen, että juoksen puolimaratonin tänä vuonna. Minä, joka olen kaksi kertaa elämäni aikana ilmoittautunut 10 km juoksuun, mutten ole koskaan sitä juossut (sade oli loistava tekosyy, vaikka oikeasti taisin tietää, ettei ole mitään saumaa juosta 10 km putkeen).

Kehitin itselleni termin "kausiurhielija", eli alkuvuodesta innostun liikkumaan ja saatankin käydä säännöllisesti neljä kertaa viikossa urheilemassa, mutta ensimmäisen syksyflunssan myötä seuraavat hiljaiset treenikaudet (eli noin puoli vuotta :D ), jolloin takapuoli ei vain nouse sohvalta ja kädessä on käsipainon sijasta joko lasi hyvää punaviiniä tai jotain hyvää ruokaa. Olen normaalipainoinen, mutta viime aikoina on nämä hyvät ruoat alkaneet näkyä vartalossa. Ennen niin timmi takapuoleni ei enää olekaan ihan niin timmi ja jostain syystä elintasovatsaakin on alkanut kertyä, vaikka uskottelin itselleni sen olevan vain pömppövatsa. Muutaman kilon voisin siis poistatuttaa keskivartalosta, mutta päätavoitteeni on kiinteytyminen.

Eli jotain tarttis varmaan tehdä. Olen alkanut lenkkeilemään ja hurraa, juoksen nyt tunnin putkeen. En nyt mitään hirmuvaihtia, mutten kävellyt metriäkään matkalla. Vautsi, mikä onnistumisen tunne! En ole luontaisesti venyvä tyyppi, joten jätän venyttelyt minimiin. Niihinkin olisi mukava saada ohjeistusta. Ja ei elämä ne vatsalihastreenit! Jotenkin kummasti skippaan nekin. Treeniohjelmat kiinnostavat myös. Erityisesti tuohon juoksuun, että miten selviän reilut 21 km kunnialla loppuun!? Ruokailutottumukseni ovat varmaankin ihan ok, mitä nyt annoskoko on liian iso, koska ruoka vaan on niin ihanaa. Haluaisin saada siihenkin vinkkejä ja suosituksia miten ruokailu tukisi kiinteytymistavoitettani.

-Plaa

Jaimes

Täällä apua kaipaavat kaksi 24-vuotiasta vanhempaa.Elämme tällä hetkellä ruuhkavuosiamme,toisella on vaara muuttua täydelliseksi konttorirotaksi ja toinen uhkaa hukkua kirjaston syövereihin opintojen kanssa.Kotona arkea piristävät kaksi poikaa.Itse olen juossut keväästä saakka säännöllisesti ,mutta nyt olen toipumassa ylikunnosta.Mies taas on satunnaisliikkuja,liikkuu silloin tällöin lenkkeillen ja saleillen.Tarvitsisimme apua liikuntarytmin löytämiseen ja skarppausta ruokavalioomme.Luulemme syövämme hyvin,mutta uskoisin silti,ettei lisäavusta olisi haittaa.Itse kaipaan treenipuolella erityisesti apua keskivartalon treenaukseen ja kehonhuoltoon,mies taas kaipaa yleistä motivaatiota ja mielenkiintoista ohjelmaa,jota tulisi noudatettua arjen keskelläkin.Haluaisimme löytää yhteisen liikunnan ilon,löytää jonkun yhteisen lajin mitä harrastaa kaksin.Haluamme olla myös hyvinä esimerkkeinä lapsillemme ja saada koko perheen liikkeeseen.Näin olisi toivoa siitä,että lapsemme tulevat liikkumaan jatkossakin.Tule antamaan arkeemme virtapiikki ja tekemään liikunnasta säännöllinen rutiini! :)

Johkuliini

Tähän kisaan on pakko lähteä mukaan.

Minä ja ystäväni olemme tunteneet ensimmäisestä luokasta lähtien, tällä hetkellä siis lähes jo 30 v (tuota ei ehkä olisi kannattanut laskea ;) ). Me olemme molemmat harrastaneet aina liikuntaa suhteellisen monipuolisesti. Ajoittain ollaan käyty vain jumpilla ja ajoittain tämä on ollut hivenen tavoitteellisempaakin.

Nykyään asumme eri puolilla Suomea ja yhteinen liikkuminen arjessa mahdollista. Näinpä kaksi kertaa olemme aloittaneet harjoittelun puolimaratoonille yhdessä tuumin ja kaksi kertaa jompi kumpi on tullut raskaaksi juuri kriittisillä hetkillä. Liekö tämä syy vai seuraus, juoksut on kuitenkin jääneet juoksematta. Nyt olemme ilmoittautuneet hyvissä ajoin HCR:n toukokuulle, olemme harjoitelleet ja kumpikaan ei ole vielä raskaanakaan. Joten tämä saattaa vielä jopa onnistua =)

Itselläni tavoitteena on kirjata kalenteriin myös syksymmälle puolimaratooni. Haluaisin kehittyä edelleen urheilun saralla, oppia ns. hyviä tapoja ja tottumuksia. Monta asiaa teen varmasti harjoittelussa oikeinkin, mutta varmasti korjattavaakin löytyy riittämiin. Tähän tarvittaisiin juuri PT-apua.

Intoa meillä on roppakaupalla, "muutama makkara" löytyy korjattavaksi ruokavaliopuolella ja olemme varsin kehityskelpoisia yksilöitä. Onnistumisista osaamme iloita ja epäonnistumiset käännämme voitoksi hersyvin nauruin.

- Johku (johkut@gmail.com)

Anne Kristiina

Moikka!

Olen 30-vuotias nainen Helsingistä. Olen harrastanut juoksemista useita vuosia ja salitreeniä ja bodypumppia pari vuotta. Olen kuitenkin jämähtänyt treeneissäni samaan ja kehitystä ei ole oikein enää tapahtunut. Treenaan nykyään melkein aina samalla tavalla ja kaipaisinkin vinkkejä eteenpäin. Minulla on ollut koko talven sellainen olo, että tarvitsen kovan ja selkeän tavoitteen. Asetin äskettäin itselleni tavoitteen laskea rasvaprosenttia, mutta olen avoin myös muulle.

Olen tunnollinen ja kunnianhimoinen. Olen valmis tekemään töitä kroppani eteen ja noudatan takuuvarmasti treeniohjelmaa pilkulleen.

Kaveria minulla ei tähän haasteeseen vielä ole, kun huomasin tämän vasta tänään, mutta tarvittaessa löydän varmasti sellaisen. Treenaan lähes poikkeuksetta yksin, ja siksikin olisi mahtavaa, jos olisi pt, joka auttaa treeneissä eteenpäin ja jonka kanssa voisi pohtia asioita.

Olen aina haaveillut omasta personal trainerista, mutta jokin on estänyt minua hankkimasta sellaista. Olisi mahtavaa, jos unelma toteutuisi viimein!

Heidi_K

Oma PT olisi parasta, mitä minulle voisi tällä hetkellä tapahtua! Olen koko ikäni ollut peruslaiska liikkuja, joka harrastaa liikuntaa säännöllisen epäsäännöllisesti (viimeisen vuoden aikana tarkoittaa kävelylenkkien lisäksi lähinnä vaihtelevasti juoksua ja pilatesta). Kun 30 vuotta tuli täyteen, uskaltauduin viimein viime syksynä kuntosalille, mikä yllättäen olikin tosi kivaa ja ensimmäistä kertaa tuntuu, että tätä tulen jatkamaan säännöllisesti lopun ikääni. Minusta kuitenkin tuntuu, että en saa treenistä läheskään niin paljon irti kuin voisin, mutta en osaa yksin tehdä oikeanlaisia muutoksiakaan. PT on ollut haaveissa, mutta opiskelijabudjetilla se haave on aika kaukainen. Kuntosalin lisäksi olisi kiva löytää muitakin tapoja parantaa kuntoa, koska kunnossani on todellakin parannettavaa ihan joka saralla! Olisi kiva saada sellainen hyvä peruskunto niin lihaskunnon, venyvyyden kuin aerobisen kunnonkin suhteen – tämä kroppa ei tästä enää nuorene, mutta hyväkuntoisena olisi kivempaa vanheta. ;)

Ruokavalio olisi myös kiva saada kuntoon – syön tällä hetkellä mielestäni melko monipuolisesti, mutta epäterveellistä ruokaa ja herkkuja tulee silti mussutettua aivan liian usein. Olen normaalipainon ylärajoilla, mutta muutaman kilon karistaminen tai ainakin kiinteytyminen on ollut ajatuksissa jo pitkään, en ole vain saanut otettua itseäni niskasta kiinni. Hyvät ohjeet ovat tarpeen, että tämäkin puoli saataisiin kuntoon.

Kaverikseni elämänmuutokseen ottaisin pian myös 30 vuotta täyttävän mieheni, joka on jopa suurempi sohvaperuna kuin minä. Masua on alkanut jo vähän ilmestyä, mutta peruskunto hänellä on edelleen hyvä, joten uskon, että tarvittaisiin vain pieni potkaisu oikeaan suuntaan, niin hänetkin saataisiin taas ylös sohvalta liikkumaan. Tätä ajatusta tukee se, että yllätyksekseni mieheni jopa oikeasti innostui, kun kerroin hänelle jättäväni tämän hakemuksen, haha.

Tämä tilaisuus on niin mahtava, että olemme valmiit antamaan kaikkemme, jos pääsemme ohjattaviksi. Toivottavasti tärppää! :)

MutiNa

Hei,

Pt:n puheille hakeutumista olen miettinyt välillä enemmän välillä vähemmän. Joten on vaan tuntunut, että muut rahaa vaativat asiat ajavat tämän ohin. Liikun kuitenkin jotakuinkin viisi kertaa viikossa lajeina lähinnä tankotanssi ja juoksu, joten akuuttia tarvetta itsensä liikuttajalle ei ole ollut, muttamutta syytä olisi ehkä hieman skarpata tämän treenaamisen kanssa, jotta kokoaikaista kehittymistä tapahtuisi. Alla kolme syytä miksi juuri minä ja minun mies oltaisiin mitä mainioimman koekaniinit, koska vähän joka alueella tarvitaan apua. Mutta motivaatiota ja halua liikkua löytyy ja liikunta on pysyvä osa elämää, siihen vaan tarvitaan hieman järkevöittämistä, jotta homma ei aivan polje paikoillaan.

1) Jotta juoksusta saisi kaiken irti, niin tarvittaisiin ehdottomasti persiille potkijaa. Onhan se mukava juosta niitä PK-lenkkejä kolmesti viikossa, mutta jos siihen hommaan haluaa (HALUAN) lisää vauhtia, niin pitäisi hypätä pois sieltä mukavuusalueelta. Ja nyt olen tullut siihen tulokseen, että en sitä näköjään tee ellei joku minua siihen velvoita. Vaikka kalenterissa lukee, että vetoja, niin jotenkin päädyn aina hököttelemään jotain aivan muuta!

2) Liittyy edelliseen mukavuusalueella pysymiseen. En ole eläissäni (okei kerran) käynnyt kuntosalilla, ja koska sekä juoksu että tankoilu vaatii lihaskuntoa, pitäisi tästä "en käy salilla" -ällipäisyydestä päästä yli. Kai siellä voi olla ihan kivaakin. Ja miten tämä liittyy mukavuusalueeseen? No tottakai sillä tavalla, että kotona kyykkäämällä ei tarvitse lisätä painoja eikä sitä kautta haastaa itseään parempiin suorituksiin. Eikä varsinkaan kukaan ole katsomassa, jos huijaan ja jätän viimeisen kierroken tekemättä :)

3) Mies on treenannut ikänsä. Välillä enemmän välillä vähemmän. Puntilla ja juoksemalla ja milloin mitäkin. Suurin haaste onkin treenejen koordinointi järkeväksi kokonaisuudeksi ja oikeanlaisen ravinnon lisääminen siihen. Liikkuvuuskin hänellä saisi olla parempi. Ja kehonhuolto voisi molemmilla olla huomattavasti paremmalla tolalla!

+1) En harrasta mitään ryhmäliikuntaa (älkää kysykö miksi tankotanssia ja aerial yogaa ei lasketa ryhmäliikunnaksi tai joukkuelajeja) eli siis en harrasta mitään jumppia tai muita tunteja, jotenkin ajatuskin lähteä heilumaan body pumppiin tai muualle ahdistaa. Koska tottakai kaikki muuta on parempia jajaja... Ja tottakai siis samalla kiinnostaa valtavasti :)

_Mansikka_

Sain juoksuhaasteen (10 km ilman aikatavoitetta, edellinen kymppi juostu n. 15 vuotta sitten...) myötä elvytettyä vanhan juoksuharrastuksen. Ilman sen suurempaa tavoitetta ja vertaistukea harrastus uhkaa vaan pahasti hiipua. Jaksan paremmin, voin paremmin, mutta silti joku tässä "sunnuntaikuntoilussani" tökkii. Hauaisin PT:ltä vinkkejä, että miten keksitään sellaisia omia pieniä tavoitteita tai nautitaan siitä treenaamisesta niin, että liikunnallinen elämäntapa jää ja periytyy lapsillekin. Tajusin myös, miten vähän olen lasten kanssa liikkunut!
Ottaisin mukaan treenaukseen kaverini, jolla on 3 lasta, ja joka myöskin mielellään ujuttaisi liikunnan arkeensa. :)
Toivon, että tulisin valituksi, sillä koen, että liikunnan ilon löytäminen ei muuttaisi vain kahden äiti-ihmisen elämää, vaan myös lasten!

imarie

Ah! Voi tahdon!

Olen ihminen joka aloittaa kaiken suurella tarmolla ja innolla. Silti jotenkin kerta toisensa jälkeen se katoaa ja valahdan sohvalle. Luulen että se johtuu siitä, että into on niin kova että on pakko tehdä kerralla täysillä. Lopputuloksena ranne tai jalka on viikon toimintakyvyttömänä. Tarvitsen siis apua! Ranteeni on lapsuuden tanssiharrastuksen jäljiltä ihan surkeassa kunnossa. En siis osannut tehdä asioita oikein ja se rikkoi ranteet, enkä myöskään antanut itselleni periksi vaan menin tanssitunnille vaikka ranteet kipsissä. Salille olen muutamaan kertaan uskaltautunut mutta seuraavan päivän kävelen kuin vanhus, kun olen onnistunut satuttamaan selkäni. Tarvitsen tätä koska intoa riittää muttei osaamista. Ruuan kanssa tarvitsen myös apua, koska olen kasvissyöjä. Tahdon energisemmäksi minäksi, joka on täällä jossain kuoren alla. Helpommin se löytyy kun saan jonkun opastamaan oikeaan suuntaan. Ja tupakan polton lopetan oitis jos pääsen tähän juttuun mukaan!
Innolla odotan :)

Lyyti

Personal trainerille olisi tarve näilläkin kaveruksilla. Liikumme liikkumisen riemusta, kahvakuula, spinning ja combat irrottavat hien ja hymyn. Nyt olisi tarvetta tavoitteiden asettelulle ja neuvoille. Kumpikin tarvitsisi saliohjelman ja täsmäohjeet kuinka kesälle asetettu leuanvetohaasteemme saadaan onnistumaan. Johanna aikoo juosta kympin keväällä sekä syksyllä ja pysyä väliajankin hyvässä kunnossa. Liisa tahtoo olla nelikymppisillään syksyllä vahvempi, joustavampi ja kestävämpi. 

Neuvoja kaipaamme ainakin urheilun rytmittämiseen: milloin urheilla täysillä ja milloin palautella. Salilla on tarvetta selkeille ohjeille, kummankin saliharjoittelusta on aikaa. Ruokapuolella kiinnostaa millaisin eväin jaksaa enemmän ja saa parempia tuloksia. Molemmat tykkäämme hyvästä ruoasta sen tekemisestäkin. 

Toisella urheilua rajoittaa pieni tyttö, toisella venyvät työpäivät. Suunnitelmallisuus on ollut molemmilta hukassa, mutta halua hyvien ohjeiden noudattamiseen on. Meistä saisi siis mainiot harjoituskohteet.

Paupali

Moi!

Ensi alkuun mainittakoon, että aivan mahtava mahdollisuus, kiitos! Tämä perustelujen miettiminen on jo itsessään aikamoista terapiaa :D Mutta tässä tuloksia pohdinnoista:

1) Olen erittäin avoin kaiken uuden kokeilemiselle, ja monia lajeja onkin jo tullut kokeiltua. Ja nimenomaan kokeiltua. Kerran pari sirkustreenejä, muutama keskiviikko sählyä, yhtenä perjantaina jalkapalloa.. Ei mitään säännöllistä. Syytän tästä vaihtelevia työ- ja kouluaikatauluja, jotka rajoittavat paljon aktiviteetteja aikavälillä klo 9-20. Ja viikonloput vietän poikaystävän luona toisella paikkakunnalla. No, tietenkin lenkkeily ja kahvakuulailu kotona mahdollistaisivat säännöllisemmän liikkumisen aikataulujeni puolesta, mutta kun päivän päätteeksi olo on sietämättömän vetämätön.

2) Ja vetämättömyydestä sitten lisää. Työskentelyn ja koulun yhdistäminen on mielestäni sujunut oikein hyvin, en koe kumpaakaan uuvuttavana eikä jokainen päivä ole täyttä työtä aamusta iltaan. Hankalaa on kuitenkin järkevän syömisen järjestäminen, kun töissä ei varsinaisesti ole ruokailumahdollisuutta, ja ateriarytmi työpäivinä joko venyy tai on liian tiheä. Ja iltaa myöten ateriakoot paisuvat. Töiden ja/tai koulun jälkeen kotona unohdun lähes joka päivä Facebookin ja blogien maailmaan, ja lopulta lähteminen lenkille tai salille menee niin myöhään, että jätän sen suosiolla väliin. En edes halua arvioida, kuinka monta turhaa tuntia notkun koneella viikossa.

3) Tavoitteet ovat kunnossa, mutta eivät keinot niiden saavuttamiseen. Lähes päivittäin saa kuulla tutkimustietoa sieltä ja täältä, tuosta ja tästä, ja ne sekoittavat pään. Tulee lähes lamaantunut olo, että ai mitä tässä pitäis tehdä ja mitä nyt saa syödä ja mitä ei. Eniten tarvitsisin siis apua selkeään reittiin saavuttaa tahtomani asiat. Ja juuri minun elämäntilanteeseeni soveltuvana.

Yhteenvetona siis, ammattilaisen neuvot säännölliseen ja tavoitteelliseen liikuntaan ja ruokailemiseen olisivat kullanarvoisia. Konkreettisesti toivoisin sitä kuuluisaa kesäkuntoa, mutta kiitollisemmin ottaisin vastaan spagaatttiin venymisen jälleen ja käsilläseisonnan ja muuta temppuilua, koska ne tuottavat minulle eniten iloa ja ylpeyttä omasta kropastani. Ja hyvät ruokailut ehkäisisivät varmasti tuota iltakoomaa, ja saisivat tuon kuuluisan vireystason pysymään hyvänä koko päivän.

Kaveriksi tähän projektiin ottaisin minulle läheiseksi tulleen opiskelukaverini, joka jakaa kanssani kiireiset päivät. Hän on iloisin ja tsemppaavin ihminen koskaan, ja hänenlaisensa auringon kanssa tällaisen projektin jakaminen olisi takuuvarmasti kivaa :)

tiiamariako@gmail.com

mama

Olen 30 vuotta täyttävä 1-vuotiaan pojan äiti. Ennen pojan syntymää olin aktiivinen kamppailu-urheilija, mutta vauvavuoden jälkeen olen hieman hukassa itseni ja urheilijaidentiteettini kanssa. Miten löytäisin balanssin arki- ja urheilijaäidin elämään? Olen hakenut kuntoa takaisin salilla sekä lenkipoluilla, mutta nyt kaipaisin apua siihen mihin suuntaan ja miten voisin kuntoa jatkossa kehittää. Neljä vuotta nuorempi siskoni, joka ei ole koskaan himourheilijan kaurapuuroa syönyt, puolestaan kaipaisi sitä kuuluisaa potkua takamukseen. Sain viime kesänä houkuteltua hänet ostamaan salikortin ja kävimmekin yhdessä salilla ensimmäiset pari kuukautta. Nyt laiskamato on luikerrellut siskon pöksyihin niin pahasti, että salipäivinä on aina "muuta ohjelmaa". Uskoisin, että ulkopuolisen auktoriteetin apu tulisi mitä mainioimpaan aikaan, sillä ennen pitkää salikortti juurtuu kiinni lompakon taskuun.

Laura Takala

Voi mahoton paikka! Kuinka monta mahtavaa kirjoitusta tulikaan! Jos resurssit vain antaisivat periksi, olisin valinnut kaikki voittajiksi, sillä hyvinvoinnin edistäminenhän on se, mitä haluan urallani tehdä.

Poikkean kuitenkin hieman alkuperäisestä lupauksesta, ja julistan kaksi voittajaa. zvonne äiteineen sekä Heidi_K miehensä kera, onneksi olkoon! Teillä kuluu kevät kuntoilun ja ruokaremontin merkeissä. Olen teihin pian yhteydessä.

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012