Kävin tuossa juoksemassa puolimaratonin. En ollut oikein suunnitellut tätä, päätin osallistua vasta lauantaiaamuna. En siis ollut kovin levännyt tai valmistautunut, muuta kuin syönyt hiukan enemmän hiilareita ja juonut enemmän. Vettä siis!

Tapahtuma oli pikkuinen Paloheinäjuoksu, jonka vasta hieman ennen lähtöä tajusin starttaavan Pirkkolasta Paloheinän sijaan. Reitti taisi olla sama kuin Pääkaupunkijuoksun, ja se on raskas, en muistanutkaan! Menneellä viikolla olin juossut parikymmentä kilsaa, mikä vähän huoletti, yleensä juoksutapahtumaan tulee osallistuttua levänneempänä. Näistä huolimatta homma sujui ihan mukavasti, olin maalissa melkein kymmenen minuuttia nopeammin kuin kuukausi sitten Hämeenlinnassa. Mitään suurempia vaikeuksia ei matkassa ollut, mitä nyt vähän uuvuin loppua kohden ja jokin lonkan/nivusen alueen kiputila iski.

Koska tapahtuma oli minipieni, otin mukaan oman jäniksen. Jänis oli ollut eilen crossfitissä ja aamulla uimassa, joten hän ajoi pyörällä. Seura tulikin tarpeeseen, sillä pitkillä pätkillä reittiä ei näkynyt ketään, ei muita juoksijoita, ei ohikulkijoita eikä reittiohjaajia, katsojista nyt puhumattakaan. Tarpeeseen jänö tuli myös siksi, että en olisi saanut pidettyä vauhtia yllä keskellä metsää yksinäni. Enkä meinannut saada pidettyä pitkäkorvan avusta huolimattakaan...

Itsekseen juostessa tosin tulee ajateltua paljon enemmän kaikenlaista. Nyt en ajatellut juuri mitään. Hämmentävää.

Mitali ja hyytelöä. Naama oli myös hyytelöä, joten sensuroin sen. Close-upia kaipaavat voivat kurkistaa Facebookista kärpästen koristamia kasvojani männäviikolta.

Tapahtuma oli oikein sujuvasti järjestetty, ja reitin raskauskin on mielipidekysymys: onhan niitä alamäkiä varmaan yhtä paljon kuin nousujakin. Päädyin paikalle, koska en pystynytkään osallistumaan Runner's Twilightiin, ja jäi se Heinolakin sairastumisen takia väliin. Paloheinäjuoksu oli minulle aiemmin tuntematon konsepti, ja vähän pelästyin lähdössä kun kuuluttaja sanoi, että "nähdään kympin juoksijat puolen tunnin päästä ja puolikkaan juoksijat tunnin päästä", voi apua oliko tuo vitsi vai onko tämä joku ammattilaiskisa? Mutta en ollut edes viimeinen maaliviivan ylittänyt, ja mitalin lisäksi sain purkillisen puolukkahyytelöä!

Sitä en tosin vielä syö, vaan maistan Kolmen Kaverin Mustikka & Kardemumma -jäätelöä. Päätin jo viime pitkällä lenkillä, että ostan sitä syötäväksi seuraavan pitkiksen jälkeen. Toivon mukaan maku on odotuksen arvoinen!

Kuvassa palautusjäätelöni.

Seuraava puolimaraton on ohjelmassa viiden viikon kuluttua Tukholmassa. Sieltä aion tuoda mitalin lisäksi ennätyksen. (Ja palautusruokakin on tiedossa, tein pöytävarauksen ennen kuin ostin matkan...välillä vaikuttaa siltä, että juoksuharrastuksessani tärkeintä on syöminen.)

***

I ran half marathon today and it went quite nicely even though I only decided to run it yesterday morning. I had a whole training week behind me so I was bit tired, but my own personal pacer did a good job getting me to finish line in a decent time.

Kommentit (14)

sanumaria

Hyvä sinä! Mua taas on alkanut jännittää ihan hulluna tuleva oma puolimaraton (eka ikinä, ja ehkä jopa vika). Ihan vaan että tällä viikolla juoksin kaikki 5 kilsaa ja viime viikolla 15 (mutta kompensaationa söin ainakin 6 hampurilaista ja söin monta litraa jätskiä).. Mutta ehkä tää tästä :D

sinisiipi

Kun oon ite saanut heräteltyä tänä kesänä vuosia sitten kuolleen juoksuharrastuksen henkiin, niin pakko sanoa, että mustakin kyllä juoksemisen (ja urheilun ylipäätään) parhaita puolia on se, että saa syödä vähän enemmän ja paremmalla ruokahalulla. Kyllä kaikki maistuu kunnon lenkin jälkeen paremmalta ja syödä voi enemmän ilman pahaa ähkyä. :)

Toistaiseksi vielä haaveilen puolimaratonin juoksemisesta (edellisestä on jo yli neljä vuotta), mutta ehkä ensi keväänä ja kesänä pääsen taas pidempien matkojen makuun juoksukunnon kohennuttua. Tätä hienoa blogia lukiessa motivaatio ainakin kasvaa roimasti!

Ninan verkkareissa

Hyvä sä! Mun surkein puolimaratonkokemus on jostain Helsingin pikkutapahtumasta. Helsinki Spring Marathon, maybe? Ei sitä kai ole sen koommin järjestetty... Mutta reitin piti kulkea Pirkkolassa ja Vantaanjoen liepeillä, olikin tulvinut, ja juoksimme kaksi kertaa reilun kympin pitkin Kehän vartta. Osallistujia ei ollut nimeksikään, joten jouduin hölkkäämään yksin. Kympin kohdalla sai mehulasin. Kukaan ei ollut kannustamassa. Eikä maalissa saanut hyytelöä!

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Tää oli aika samanlainen... Mutta symppis ja hyvin järkätty vaikka juomapisteitä oli vähän eikä mitään chippejä tietenkään. Olisi tuolla ollut kyllä ankeaa yksinään vetää :D

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Hahaa, näin se on :D

Kiva että pidät ja mukavia juoksutreenejä sulle! Kattele samantien joku kiva tapahtuma kiikariin niin pysyy motivaatio hyvin yllä! (Itsehän en saisi juostua yhtään ilman näitä tapahtumia...)

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Tätä en ehtinyt jännittää, mutta yleensä olen kauhusta jäykkänä. Että ehkä se kuuluu asiaan :D

Hyvin se menee, älä huoli. Kyllä noista yleensä selviää vaikka ei niin hulluna olisikaan treenannut. Epätoivon hetkellä kannattaa muistella krapulaista maratonhippiä.

Cityaune

Mua nauratti toi sun kommentti että välillä tuntuu että tärkeintä juoksuharrastuksessa on syöminen. Nimittäin mulla on ihan samat aatokset :) Tykkään eniten viikosta ennen juoksua kun saa syyä pastaa ja juoksun jälkeen hyvällä omalla tunnolla herkkuja. Toki tykkään myös juosta, mutta silti, kuka nyt ei ruokaa rakastaisi :)

Piti itekkin mennä juoksemaan twighlight runia mutta jalka teki tepposet ja lääkäri määräsi lepoa. Seuraava koitos sitten Espoon rantamaratoonilla.
Tsemppiä sun tuleviin juoksuihin.

Hyvä blogi, otan vakkari vaklaukseen :)

Hanneli

Syöminen on parasta! Saako udella mihin teit pöytävarauksen? Itse olen tulossa Tukholmaan myös ja tein juuri varauksen Farangiin :D

Ninnni

Nyt meni jotenkin ihan ohi, tai sitten sitä ei kerrottu, mutta mikä oli aikasi?
Ja mikä on tavoiteaika Tukholmaan? :)

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Mä en ole kertonut aikojani missään näistä juoksutapahtumapostauksissa koska a.) jos tietää mun ajan, tietää mun koko nimen ja vainoharhailen yksityisyyteni kanssa :D, b.) sillä ajalla on loppujen lopuksi merkitystä vaan mulle. Mutta voit luottaa siihen, että alan varmana kertomaan aikojani sitten kun ne on jotain 1:30 :D "Sitten kun" ehe ehe.


Tukholmassa yritän alle kahta tuntia. En tiedä meneekö, mutta oman ennätyksen haen joka tapauksessa :)

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012