Tukholmassa järjestettiin toista kertaa vain naisille tarkoitettu puolikas, Women's Health Halvmarathon. Minun piti osallistua jo viime vuonna, mutta vammautumisen takia jouduin jäämään kotiin. Tällä kertaa pääsin mukaan, ja odotin tapahtumaa todella innokkaasti. Olinhan kunnossa edellisen maran jäljiltä, ja jopa juossut tässä välissä pari lenkkiä, valojänistestin ja cooperin! Tällaista huikeaa treeniputkea en ollut kokenut miltei puoleentoista vuoteen!

Nettisivuilla mainostettiin reitin olevan tasainen. Kuukausi sitten olin tosiaan juossut Roomassa kokonaisen, jossa ensimmäisen puolikkaan ihan kelvollista vauhtia. Siispä ostin menomatkalla pikkupullon verovapaata samppanjaa ennätyksen kiilto silmissäni. Juomatta jäi.

Kisapaketin sai Tekniska Museet:ista, jonne pääsi kätevästi bussilla viereen. Expo oli pieni, mutta goodiebagissa oli kolme lehteä luettavaksi sekä jalkavoide, joista varsinkin ensimmäiset ilahduttivat kovasti. Tavaroiden haun jälkeen hengasin hetken Kungstrådgardenissa katsomassa kirsikkapuiden kukintaa. Sitten kävin hakemassa Hemköpistä valmisruokaa ja lööbasin loppuillan hotellissa. Majoituin Scandic Klarassa, aivan mahtava sijainti!

Lehdet sai kisapussukasta, tankkauseväät Hemköpistä.

Startti oli yhdeltätoista. Reilua tuntia aiemmin lähdimme samassa hotellissa majoittuneen tanskalaistytön kanssa tunnelbanalla kisa-alueelle. Vähän siinä matkalla epäiltiin, että olisiko kuitenkin pitänyt mennä raitiovaunulla. Olimme silti paikalla hyvissä ajoin ennen starttia.

Sää oli epävakainen, joten mietin kovasti, että lähtisinkö pelkällä topilla vai pukisinko myös takin. Tanskalainen päätyi toppiin, ja rohkaistuin samaan valintaan. Onneksi, takissa olisi tullut kuuma. Toistaiseksi olen aina uskaltautunut lähtemään siinä vähäisemmässä vaatekerrassa, eikä vielä koskaan ole joutunut palelemaan.

En enää syö mitään muita kuin GU:n geelejä, niissä on paras maku! Vaatteet Adidas (saatu blogin kautta).

Seuraavaksi menin jättämään kamojani, ja siinä jonossa seisoinkin 20 minuuttia. Niin kauan, että ensimmäinen lähtö ehti startata. Ja toinen, eli se, missä minun ja jänikseni piti olla. Startti meni, ja jänis meni, ja minä ehdin juuri ja juuri viimeiseen lähtöön.

Juoksu lähti oikein hyvin liikkeelle, sää oli hyvä ja reitti vaikutti kivalle. Jäniksen sijaan seurasin aikaa exposta saamastani vauhdinjako-rannekkeesta. Viidessä kilsassa oli kaikki mahdollisuudet enkkaan jäljellä. Sen jälkeen siirryimme Djurgårdeniin, jossa alkoi olla enemmän mäkiä.

Seitsemässä kilsassa alkoi uuvuttaa todella paljon. Sain hepulin: Kävikö taas laspalmasit! Juoksu ei kulkenut yhtään, mutta kymppiin asti pääsin tahtia, jolla olisi niukin naukin saattanut pystyä enkkaan. Siitä eteenpäin en päässytkään.

Olin lähtenyt matkaan kevein mielin: ihanaa juosta vain puolikas! Niin lyhyt matka, menee helposti ja kevyesti! Joopajoo.

16 kilometrin kohdalla en jaksanut enää edes yrittää pitää minkäänlaista vauhtia. Olin hi-das-tu-nut jo aiemmin, ja tässä vaiheessa tuntui että suunnilleen pysähdyin. Ei kiinnostanut yhtään koko juoksu.

Kauhistutti myös ajatella, että ikinä pitäisi juosta sama matka, saati tuplasti pidempi, uudelleen. Itse asiassa vähän ajan päässä odottava tunnin juoksutapahtuma tuntui ylitsepääsemättömältä sekin.

Yritin analysoida, miksei kulkenut. Sää oli hyvä, vähän paistoikin, mutta ei missään nimessä ollut tukalan kuuma. Mutta katsojia oli vähän, tuuli melkoisesti ja reitti oli yllättävän mäkinen. Jalkaan sattui hieman, ja eri tavalla kuin aiemmin, joten se huolestutti. Mikään ei kuitenkaan selittänyt sitä, että olin aivan läkähtynyt jo muutamien kilometrien jälkeen. Ellen sitten startannut liian kovaa, mutta en minä nyt niin haipakkaa sitä ensimmäistä vitosta juossut!

Lopussa olin niin voipunut, että kävelin pari ylämäkeä. Maalin pääsin hitaammin kuin edellisellä kokonaisella ensimmäisen puolikkaan... Aika lailla ärsytti koko homma, mutta mitalin sijaan saatu Edbladin koru ja maalisidukka lohduttivat.

Olin niin jäässä, että jätin kahvin ja pullan hakematta. Voitteko kuvitella!

Olen ihan jipoissani tuosta mitalista!

Tapahtumana Women's Health Halvmarathon oli ihan jees, mutta olisi mukavampaa, jos sen reitti kulkisi vähän aktiivisimmilla alueilla Tukholmaa.

Ni är ännu i kön.

Järjestelyissäkin löytyy hieman petrattavaa. Tavaroiden jättämiseen narikkaan meni parikymmentä minuuttia, ja samoin niiden noutoon. Maalissa ei jaettu mitään folioita tai muovipusseja joihin kääriytyä, ja 20 minuutin jonotus noin 12-asteisessa säässä hikisissä juoksuvaatteissa oli aika kamalaa. Tapahtumassa oli parituhatta osallistujaa, ei siis tolkuttoman paljon, joten odotusajat olivat siihen nähden pitkät. Suosittelen ottamaan tapahtumaan mukaan oman huoltajan, jolle jättää tavarat. 

Ostin alkoholitonta San Migueliä Hemköpistä siihen tahtiin, että alkoi jo nolottaa.

Näistä pikkuongelmista huolimatta saatan hyvinkin osallistua tapahtumaan myös ensi vuonna, 23.4.2016. Kiinnostuksella odotan,  millaisen korun ensi kerralla saa maalissa. Ensimmäisenä vuonna "mitalina" oli Snö of Swedenin helmirannekoru.

Osallistuin tapahtumaan Women's Health Halvmarathon -tapahtuman kustannuksella ja majoituin Scandic Klarassa Visit Stockholmin kustannuksella.

***

I ran Women's Health Halvmarathon in Stockholm. I assumed I'd have a good race and maybe even run a PR, but hell no! I don't know what happened, but I just could not keep my pace. Or my calm. But the medal was super nice!

Kommentit (2)

Vierailija

Toisena juoksevana äiti-ihmisenä ois hauska kuulla myös loppuaika ja se enkka:)

 

Tosin kokonaiselle matkalle en uskaltautuisi, en ikinä. Respect!

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Tässä meni 2:10, enkka on pari minuuttia kahden tunnin huonommalla puolella. Vuosia olen yrittänyt saada sitä alle kahden, mutta ei vaan mene. Taitaa olla päässä vika eikä jaloissa :D

Kyllä sä maralle uskaltaudut jos mäkin niistä selviän!

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012