En ole penkkiurheilija, enkä juurikaan seuraa mitään urheilua televisiosta. Lähinnä kesäolympialaisten aikaan tulee katsottua telinevoimistelua, taitouintia ja muita siistejä lajeja. Talviversiossakin voi olla jotain kiintoistaa, mutta en ole oikein saanut aikaiseksi perehtyä... Suoraan sanottuna suurin osa telkkariurheilusta on minusta aika tylsää ja myös rasittavaa. Ei kiinnosta enkä jaksa kuunnella sitä huutamista millä selostukset usein tehdään. Paitsi.

On yksi hetki, jolloin pidän TV-urheilusta tosi paljon. Nimittäin se, kun Suomi voittaa jotakin, on lähellä voittaa jotakin tai ruudussa nähdään muuten vain hieno suoritus. Enkä nyt puhu itse siitä suorituksesta, vaan selostuksesta. On mielettömän hellyyttävää, kun selostajan äänestä kuuluu innostus ja liikutus. Että ne niin tohkeissaan eläytyvät kisan tapahtumiin. Ihan siinä liikuttuu itsekin, ja ilahtuu.

Kuunnelkaa nyt tätäkin (jos automaattiohjaus ei toimi, niin kohdasta 1:14). Ihana!

P.S. Joudun (vai pääsen?) itse huomenna telkkarihaastatteluun. Saa nähdä mitä minun äänestäni kuuluu. Toivottavasti edes jotain (kerran kun olin radiohaastattelussa heittäydyin yllättäen mykäksi. Onneksi ei ollut suora lähetys!).

***

I don't like watching sports from television. But I really like when you can hear the emotions through the sports reporters' voice.

Kommentit (0)

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012