Nyt ei paljon naurata. En ehkä pääse HCR:lle ollenkaan. Voi olla, että en pääse myöskään Naisten kympille. Nyyh.

Menin nimittäin rikkomaan nivuseni. En ole varma miten, homma tuli kuin salama vessanpöntöstä: ratikkapysäkille kävellessäni tuntui siltä, että jokin jänne/nilvel/osanen, mitä näitä nyt on, olisi väärässä kohdassa ja ajattelin, että kohtakos se tuosta vetreytyy. Vaan ei, koko ajan sattuu enemmän ja lopulta on tosi hankala kävelläkin.

Eieieieieieikä. Viimeksi kun jotakin prätkähti samoilla seuduilla meni toipumiseen puoli vuotta. Puoli vuotta, jonka aikana en pystynyt tekemään tangolla kuin niitä perusperusperus-juttuja, enkä lainkaan juoksemaan kovaa. Että lähde nyt sitten maratonille pelkillä hissuttelulenkeillä. Tärkeitähän nekin toki ovat, mutta olisin halunnut edes yrittää hakea vauhtia.

Kipu alkoi tyhjästä toisena perättäisenä lepopäivänä, mutta ei kai syy voi olla mikään muu kuin treenaamisesta aiheutunut vamma? Luulen, että spagujipon turhan innokkaalla tekemisellä on osansa (olkaa varovaisia sen kanssa, ei saa runnoa!), samoin kuin kahdella parin päivän välillä tehdyllä 1,5-2 tunnin lenkillä, ja vielä päälle tehdyllä jalkojen salitreenaamisella silläkin. Turhaahan jälkikäteen jossittelu on, mutta miksi oi miksi en pitänyt tolkkua matkassa mukana? Miksi!?

Koska tällaisissa asioissa sekoan kaikkeen hungalabungala-taikauskoon, tartuin jostain vanhemmasta Runner's Worldista lukemaani lauseeseen: 48 tuntiin ei saa ottaa tulehduskipulääkkeitä, jotta elimistön oma paranemisprosessi käynnistyy. (En siis todellakaan tiedä, onko tuossa järjen hiventäkään, mutta epätoivoisena sitä tarttuu mihin tahansa oljenkorteen.) Hiivin ympäriinsä hoitamassa asioita ja könötin rappusissa kuin pahemminkin vammautunut, ai ai ai sori kun olen näin hidas ai ai. Kummasti muuten avaa silmiä jo tällainen pienempikin haitta!

Onneksi on myös (tulehduskipu-)lääkkeettömiä vaihtoehtoja. Kokemukseni mukaan melkein vammaan kuin vammaan auttaa kylmähoito kolmesti päivässä. Kovakalloinen kun olen, pidän jatkuvasti kaurapussia pakastimessa varalla. (Onneksi sitä tarvitaan useammin kuopuksen kasvukipuihin kuin oman sähläämiseni seurauksiin...) Kätevä apu on ehdoton lempparini kylmägeeli roll-on pullossa. Tuote on niin nerokas, että sen keksijä pitäisi palkita: kädet eivät klähmäänny eivätkä palellu ja geeliä voi kätevästi lisäillä vaikka työpaikan vessassa.

Minä <3 roll-on kylmägeeli. Käytän tätä merkkituotteita hiukan edullisempaa Ratiopharmia, ja hyvin pelittää. Kuvan otin Yliopiston Apteekin sivuilta.

Enkä olisi voinut uskoa, miten järjettömän kipeä tällainen venähdys(?) voi olla! Ihan kahta vuorokautta en jaksanut olla ilman kipulääkettä, mutta sen ainakin listaan plussaksi, että lääkitsemätön kipu auttaa varomaan hajonnutta paikkaa.

Pienenä lohtuna minulla on HCR:lle peruutusturva. Kerran olin tappoflunssassa koko juoksua edeltävän kuukauden, sen jälkeen olen osannut varautua. Mutta voi että on ikävää katsoa ikkunasta, jonka alta reitti kulkee, kun muut siellä iloisina kipittävät. No ehkä vielä ehdin toipua..? Tai ehkä opin tästä jotakin. Ehkä.

***

I'm injured. Too much pressure too often on the same area, how suprising that it ended up like this. I'm so disappointed with myself and terrified of not getting well to all my planned races.

Kommentit (7)

Maya

Täältä satelee sylillinen sympatiaa! Minusta on niiiin väärin, että ihmiset, jotka haluaisivat liikkua kärsivät tuollaisista vaivoista. Vastaavasti sohvaperunat tuntuvat välillä selviävän kerran vuodessa flunssalla.

Eihän se oikeasti noin mustavalkoista ole, onneksi. Koita saaha ittesi kuntoon! :)

NinaMaria

Aattelin lohdutukseksi kertoa, että mulla alkoi samaan tapaan edellis sunnuntaina kipu olkapäässä joka äityi päivässä sellaiseksi etten saanut oikeaa kättä nostettua kuin kymmenisen senttiä ja mitään en voinut nostaa koska kädessä ei ollut yhtään voimaa. 3päivää googlailin kaikki kauhistuttavat jutut netistä - Vaatii leikkausta! jne jne. Olin jo varma, että siinä meni kevätnäytökset ja elämäni ekaa puolimaratoniin valmistautuminen ja kaikki muukin. Varsinkin kun äidilläni samanoloinen vaiva vaati aikoinaan leikkaushoitoa.

Viikko lepoa, lämpö ja kylmähoitoa (saunaan - pihalle - saunaan) ja lyhyt burana kuuri ja nyt ei tunnu enää missään. Joskus sitä siis pelkää turhaan. Eli toivotaan, että sulla hoituu samalla tavalla! Kuhan muistat nyt ensin ottaa rennosti.

Kärttyri

Tsemppiä!


Mikään ei ole kurjempaa kuin hyvä treenifiilis/-kausi ja sitten, pam! Jokin menee rikki, tulee keuhkokuume tai vähintään jokin petiin kaatava tauti, jonka jälkeen urheilu ei suju kuukauteen (tai puoleen vuoteen).


Josko niitä hissuttelulenkkejä...? Ylävartalotreeniä?


En tiedä, onko tulehduskipulääkkeet noin pahoja, varsinkin kun esim. ibuprofeenilla tulehdusta lievittävä vaikutus alkaa vasta 2400 mg:n vuorokausiannoksella (kirjallisuuden mukaan).

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

NinaMaria, joo ihan lepäilen nyt vaan. Toivottavasti tosiaan hätäännyin turhasta ja tämä lähtee nopsasti pois! (Ja googlaamaan ei tosiaan pidä yltyä - kaikki mitä netistä oireillaan löytää vaatii aina leikkausta :D)

Kärttyri, kiitos :) En lähde ihan vielä tekemään mitään, mutta toivon mukaan vähitellen. Toi on siitä vähän ikävä kohta, että kovin paljoa ei voi sellaista tehdä, ettei kuormittaisi tuota yhtään edes tukilihaksena.. Ja hittolainen, mä olen aina luullut, että se vaikutus on ihan niillä tavallisilla annoksilla :O Kyllä taas kuluttajaparkaa vedätetään!

Ninan verkkareissa

Voi ei, nyt mä vasta tajusin mitä tarkoitit prätkäyttämisellä :( Tsemppiä! Sä voit käyttää kaiken treeniajan bloggaamiseen nyt. Voit kirjoittaa myös mun blogipostaukset? 

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Joo tämähän se on (prätkähdys=venähdys, revähdys tai vastaava, voidaan käyttää myös verisuonen tai onnekkaammassa tapauksessa esim. kuminauhan hajoamisesta). Kiitos tsemppauksesta, täällähän mä puolimakaan Lilyn ääressä päivät pääksytysten kun en muuta voi :D Toki kirjoitan, sano vaan aiheet! Tai kaipa mä voin nekin keksiä :D

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012