Nyt kun vedet alkavat olla kovasti uimalämpöisiä, on hyvä palata muistelemaan talvilomaa ja ekaa kertaani surffilaudalla!

Surffaushan on niitä älyttömän siistin oloisia juttuja, joita nyt vaan on pakko testata. Silloinkin, kun ei osaa uida, ja vaikka päätyy jorpakkoon, joka on lähes yhtä lämpöistä kuin vedet Helsingin edustalla juuri nyt.

Märkäpuvussa tuli supersankariolo!

Testasimme surffausta Gran Canarialla, Las Palmasin lähistöllä. Ostimme Ingelesissä sijaitsevasta Pro Surfing -liikkeestä kurssin, joka sisälsi opetuksen, puljausaikaa, laudan ja märkäpuvun lainan sekä noudon ja kuljetuksen hotellilta rannalle ja takaisin.

Etelään ei ollut luvassa aaltoja vaan täydellinen, aurinkoinen rantasää. Siksi meidät kuskattiin pohjoiseen.

Kurssilla oli minun ja puolisoni lisäksi kaksi hollantilaista nuorukaista. Matkatessamme Ingelsistä kohti pääkaupunkia tuli sitten mainittua, että olin pari päivää aiemmin juossut Las Palmasissa maratonin. Tästä jeevarit vaikuttuivat kovasti, ja siksi en myöhemmin kehdannut mankua rannalla etten uskalla mennä veteen.

Perinteisen rantapäivän menetys harmitti aluksi, mutta myöhemmin ei todellakaan!

Aloitimme alkulämpällä rannalla, ja sen jälkeen haimme oikeaa asentoa laudalla. Yllärinä tuli, että vatsallaan meloessa piti könöttää päätä ylöspäin, niska tosi epäergonomisessa asennossa.

Testasimme myös seisoma-asentoa laudalla. Koska en ollut koskaan lumilautaillut tai skeitannut, ohjaaja selvitti eteenmenevän jalkani käskemällä minua sulkemaan silmäni ja tönäisemällä selkään! Tukea astuva jalka menisi etummaiseksi. Eipä sillä, että en pystynyt maran jälkeen nousemaan oikeaan asentoon edes kuivalla maalla!

Ohjaaja (vas.) näytti paitsi stereotyyppiseltä surffarilta, myös aivan Owen Wilsonilta, mikä teki kokemuksesta hieman hämmentävän.

Sitten oli aika siirtyä veteen. Kuten todettua, en kehdannut alkaa selittämään, että pelottaa himpskatisti, vaan menin rohkeasti veteen.

Päin tulevat aallot kauhistuttivat aluksi suunnattomasti. Ohjaajan vinkit toimivat kuitenkin hyvin, ja pysyin laudalla. Sain myös melottua sillä eteenpäin, joskin käsivetoni tuppasivat menemään läpi, voimaa ja pitoa en oikein otteeseen saanut.

Pään kenottaminen oli hankalaa ja melomisen raskaus yllätti.

Jo tässä vaiheessa tuli huikea fiilis. Että olin ihan oikeasti siellä merellä, näkemykseni mukaan valtavassa aallokossa! Pystyin myös liikkumaan suunnilleen minne halusin ja kykenin muutenkin hallitsemaan lautaa.

Hah! Minä kykenin hallitsemaan merta itseään!

Kunnes sen verran iso aalto osui kohdalle, että se otti ja kippasi minut selänneni lautoineni päivineni.

Ok, muistetaan kuka täällä määrää!

Paras oli kuitenkin vasta edessä. Tietoni surffauksesta perustuivat valokuviin. En siis ollut lainkaan tajunnut, millaisesta vauhdista siinä on kyse.

Joku oli vähän innoissaan.

Itse en osannut nähdä mikä aalloista olisi "hyvä", mutta ohjaaja tsekkaili niitä meille. Aallon tullessa piti meloa vimmalla asemiin, ja vielä hetken ajan aallon kyytiin.

Kun siihen pääsi, pääsi myös käsittämättömän kovaa vauhtia rantaan. En tiedä, olenko ikinä kokenut mitään niin siistiä!

Itse asiassa koko surffauskokemus oli yksi hienoimpia juttuja, mitä olen koskaan tehnyt, siitä huolimatta, että en vielä osannut oikeastaan mitään.

Kuten meloessa, välineen hallinta ja lähikontaktissa veteen oleminen oli suunnattoman ilahduttavaa.

Paluumatkalla olo oli aivan mahtava. Fyysisesti väsynyt, mutta henkisesti jotenkin todella pirteä ja suorastaan puhdistunut. Ihan harmitti, että olimme matkassa vain viikon emmekä ehtisi laudoille enää uudelleen. Mutta tiedänpähän mitä teen seuraavilla reissuilla, jos kohteessa vain on soveltuvat olosuhteet!

Ennen surffausta olin ollut kovasti huolissani siitä, että tippuisin veteen ja jäisin aaltojen alle. Lauta kellutti kuitenkin erinomaisesti, ja vaikka umpihuppeluksiin päätyi, sieltä pääsi myös helpolla ylös.

 Fyysisesti surffaaminen oli melko raskasta. Melomiseen tarvittiin käsi- ja hartiavoimia, eteenpäin tiirailuun taas niskaa, selkää ja hartioita. Laudalle seisomaan ponnahtaminen taas vaatii nopeaa toimintaa ja räjähtävää voimaa, sekä siellä pysyttely tasapainon ylläpitoa koko kropalta.

Tästä huolimatta kuka tahansa uimataitoinen voi kokeilla, en itsekään ollut täysissä voimissa.

Kaikista vaikeinta oli päästä ylös vedestä!

Jos surffaus Gran Canarilla kiinnostaa, voin suositella Pro Surfingia. Heidän, kuten monen muunkin alueen surffipuljun, valikoimissa oli niin muutaman tunnin testisurffauksia kuin useamman päivän kurssejakin. Hinnat lähtevät muutamasta kympistä. Monet tarjoavat myös kuvauspalvelua, mikä oli mielestäni hyvä lisä vaikka emme sitä käyttäneetkään.

Ja kiinnosti surffaus missä tahansa (tai vaikka ei), niin kokeile! Tiedän, että kehotan aina kokeilemaan kaikkea epäilyttävää kuten vaikka tuntikausien juoksemista, mutta ainakin tällä kertaa kannattaa uskoa. Surffaus on mieletöntä! MIELETÖNTÄ!

***

I tried surfing. And I LOVED IT! If you want to surf in Gran Canaria, contact Pro Surfing, they're pros!

Kommentit (0)

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012