Kävin eilen kokeilemassa telinevoimistelua. Tiedätte varmaan sen tunteen, kun aloittaa uuden lajin, ja on heti jyvällä hommasta? Osaa itselleenkin yllätyksenä tuon ja tämän jutun ja huomaa ominaisuuksiensa soveltuvan kyseiseen harrasteeseen erinomaisesti? No kivat teille jos tiedätte, itsehän en.

Hyvin alkoi, olin Kisahallilla myöhässä. Kipitin pikavauhtia ns. häkkiin eli telinevoimistelualueelle. Missä ryhmäni on, pälyilin. Tuolla on pienten kilparyhmä, tuossa hiukan vanhempien, tuolla on jotain teinejä. Etsinpä sen opettajan...haa, tuolla teinien luona! Missä minun ryhmäni on, pälyilin edelleen. Eikä! Nuo nuoret ja vetreät ihmiset, jotka etenevät maton päästä päähän uskaliain akrobaattisin tempuin ovat minun ryhmäni. Tämän piti olla alkeisryhmä! Aikuisille! Aikuisen pitäisi olla kaltaiseni vanha ihminen! Olisin halunnut paeta, mutta en kehdannut enää

.

Toiset osaa, toiset ei.

Minut ohjattiin jonon jatkoksi, ja yritin kuikuilla mitä muut tekevät. Jaahas, punnerrusasennossa hypitään poikittain, kaipa pystyn tuohon. Peppu alas, kuppiasento! kuului ohjaus. Häh? Mikä kuppi? Seuraavaksi jotain kyykkyhyppelehdintää, no tämä sujuu. Jalat auki!, ohjaaja komensi. Avasin ne. Jalat kiinni!, huudettiin korjaus. Siis kummin päin? Milloin auki ja milloin kiinni? Muut katsoivat kuin retardia, tukin koko jonon.

Sitten kuperkeikkoja. Tuijotin ohjaajaa kauhuissani. Hän vei silmälasini ja nyökytti kannustavasti. Kuperkeikkailin maton toiseen päätyyn, ja tukeuduin hyppytelineeseen jotten kaatuisi, päässä pyöri kuin pahimmassa tuiterissa. Muilla ei näyttänyt olevan mitään vaikeuksia, he vyöryivät vauhdikkaasti kohti tehden edelleen kuperkeikkoja, tällä kertaa takaperin. Et ole tosissasi, sanoin ohjaajalle. Hän nyökytti ja hymyili. Ei muuta kuin rulluttamaan sitten. Onnekseni myös kävelimme mattoa pitkin jalkojamme viskellen, siinä uskoakseni loistin: nilkat ojennettuina, kaunis kannatus käsissä, sormet asennossa (baletin, mutta liekö niillä eroa). Mitä nyt jalkojen olisi pitänyt nousta ylemmäs kuin noin kymmenen senttiä lattiasta, kaikeista sitä valitetaankin.

Noin puoli tuntia jatkuneen mönkimisen, hyppelyn ja kierimisen jälkeen alkulämmittely oli ohi, ja siirryimme permannolle. Siellä jatkoimme erikoisia mutta varsin kivuliaita lihaskuntoliikkeitä kunnes siirryimme akrobaattisempaan temppuiluun. Käsilläseisonta 20 sekuntia, sanoi ohjaaja. Olen seissyt käsilläni ainoastaan tullessani alas takanojasta tangolta, tai sitten seinää vasten. Seisoa toljotin, jaloillani. Käsilläseisonta, hän toisti. En osaa, miten?!, vingahdin hädissäni. Kädet alas, jalat ylös! kuului looginen ohje. Oookei.

Kyllä minäkin tuon osaan, pidä mun kaljaa niin näytän.

Sitten vähän lisää lihaskuntoa. Hahaa, tämän tiedän, pistoolikyykky! En ole kokeillut koskaan, mutta miten vaikeaa tämä voi olla? Humps, alas. Ohjaaja seisoo vieressäni: Ylös!, sävy on vaativa ja katse järkyttynyt. En pääse, piipitän. Joudun kiskomaan itseni ylös aidasta tukien. Herrajumala miten tämä on näin vaikeaa. Miksi reiteni ovat sanoneet sopimuksen irti nyt jo, tämähän kestää vielä ties kuinka kauan?

Todellakin, nöyryytys jatkuu, vuorossa on silta. Katson muiden uskomattomia kaaria. En ole ennen tajunnutkaan, miten surkea omani on, ja miten vähän aikaa jaksan sitä pitää. Ohjaaja laskee kymmeneen, ja rojahdan alas jo kakkosen kohdalla. Mutta hän laskee to-del-la hi-taas-ti. Spagaattivenyttelyssä en yllättäen olekaan jäykin. Mikä ei kyllä lohduta, sillä olen kirkkaasti huonoin jokaisessa muussa asiassa. Enkä käsitä miksi aikuisten alkeisryhmä on täynnä 13-vuotiaita jumppaihmeitä. Ja ne muutamat oikeasti aikuiset, miten ne voivat osata näitä juttuja saman tien, tämähän on ensimmäinen kerta?

Vielä trampoliinille. Ajattelen, että tässä hiukan kevyesti hypellään, mutta ei. Muut tekevät kaiken maailman voltteja, ja voltteja kiertäen, ja suorin vartaloin ja mitä lienevätkään, en tiedä nimiä. Mutta täsmälleen sellaisia liikkeitä, mitä näkee kun syö sipsejä sohvalla ja katselee MM-kisoja tai Olympialaisia, ja huutaa näitkö tuon siis huh huh. Minä hypin tasajalkaa kädet ylhäällä ja yritin päästä 30 senttiä korkealle patjalle (joka oli HUOM. asetettu ainakin 10 cm, ehkä jopa 15 cm paksuisen toisen patjan päälle). Se oli pelottavan korkea, enkä tiennyt yhtään missä kohtaa ponnistaa jotta pääsisin sille asti. Ajattelin luikahtaa sivusta pompittuani trampoliinin toiseen päähän, mutta ei: Uudestaan, hyppää patjalle, kuului tiukka komento. Apua.

Mutta ei se ollutkaan vaikeaa! Seuraavalla kierroksella (ja kaikilla muilla sen jälkeen, muiden esitellessä aina vain korkeampia ja useampaan kertaan kierähtäviä hyppyjä) tein kuperkeikan. Trampoliinilta patjalle, kuvitelkaa. Tosin mätkähdin sinne täysin sattumanvaraisessa asennossa, homma meni niin nopeasti että en ehtinyt asetella itseäni mitenkään. Mutta pidin huolen, että nilkkani ojentuivat heti, kun jalkani irtosivat maasta, tai siis trampasta. Jotain minäkin osaan saatana.

Nilkat kulkee meillä suvussa.

Hyppykierros jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja ajattelen, että lopetan tämän kyllä ennen kuin kunnolla aloitinkaan. En kestä olla näin surkea. Menen tuolijumppaan vanhustenkeskukseen, katsotaan sitten kuka ei osaa mitään.

Tunnin loputtua selviää, että muut ovat harjoitelleet samassa ryhmässä jo vuoden, ja taustalta löytyy esimerkiksi uimahyppyharrastus. Olen silti täysin masentunut kyvyttömyydestäni ja edelleen säikähtänyt koko treeneistä. Pohdin että uskallanko enää takaisin, kun tämäkin oli näin pelottavaa ja vaikeaa, eikä mitään puomeja tai muita hurjuuksia edes kokeiltu. Kotona mietin, että kai se ihan kivaakin oli. Menen uudelleen, siinähän sitä oppii. Elämään häpeän kanssa ainakin, jos ei muuta.

Kuvat Hannu Sipilä, kuvissa esiintyvä ihmeellinen taituri on lapseni. Uskomatonta.

***

Gymnastics & me. Not a match made in heaven.

Kommentit (24)

Ninan verkkareissa

Höh, sun olis pitänyt kokeilla tätä kauden alussa, ei lopussa. Alussa on muitakin aloittelijaurpoja ryhmissä ja heistä saa vertaistukea. Kuulostaa kyllä siltä, että sä olet osunut harvinaisen kyvykkääseen ryhmään jumppailemaan, kyllä meillä ainakin mun mielestä oli aina aikamoinen hajonta osaamisissa. Ja hyvä toisten tsemppausmeininki muutenkin. Aiotko siis mennä vielä..?! :D

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Mä luulin, että nyt on alkukausi :/ Ja kuulemma siinä toisessa ryhmässä kokoontuu urpokerho, mutta mä en mahtunut siihen ja jouduin siksi ihmelapsiryhmään. Tai ehkä siksi, että ne näkivät potentiaalini?

Kyllä täälläkin varmaan oli ihan tsemppaava meininki, olin vaan niin kauhusta kankea, kaikin puolin pihalla ja vielä näkökyvytönkin että en huomannut mitään :D

Kyllä mä menen vielä. Olen urhea. Tai tyhmä :D

Kanelibasilika

"Kädet alas, jalat ylös" >_< !! Olin kerram veljentytön mukana telinevoimistelum perhepäivässä, missä nuo pienet ihmeelliset (alle 10veet, ties kuinka monta vuotta harrastaneet) neuvoivat miten ja perässä piti tehdä - kamala pelottavaa! Jopa se kuperkeikka takaperin ;)

Miia_pau

Kuulostaa samaan aikaan mahtavalta ja kauhealta :D Onneksi meillä järjestetään kerran viikossa aikuisvoikkaa vähän vähemmän pätevässä viiteryhmässä. En ole kovin vahva tai erityisen ketterä, mutta kyllä kuperkeikat, kärrynpyörät sun muut vipstaakit sujuvat kuitenkin suht jouhevasti, kun pääsee vertaamaan itseään triplasti itseä suurempi rautoja nosteleviin crossfit-äijiin, jotka eivät ehkä eläessään ole tehneet takaperinkuperkeikkaa. Tulee melkein semmonen olo kuin ois jossain hyvä. Tai ainakin sillai ihan kehityskelpoinen. Mutta mikä siinä on, että pää alaspäin katoaa jotenkin näin aikuiselta, korkeasti koulutetulta henkilöltä kokonaan taju siitä, missä on ylös tai alas, saati oikea ja vasen. Huoh :D

sanumaria

Mähän kävin kanssa kokeilemassa telinevoikkaa. Ja aloitin silloin ihan alusta. Mutta mun mielestä jotenkin se ei oo alkeisryhmämenoa, jos pitäisi heti osata kaikki kuperkeikat, käsilläseisonnat (tehtiin lämmittelynä) ja sen semmoiset. Jätinkin sen kesken, koska mun mielestä liikunnan pitää olla kivaa eikä herättää lähinnä kuolemanpelkoa ja paskoja fiiliksiä...

Lii

Vitsi mikä mahtava mukelo sulla!

Oon ihan varma, että sä jos kuka ässehdit menemään kolmen viikon jälkeen siellä! Olisinpa yhtä pystyvä. Itse opettelisin vain elämään sen häpeän kanssa, ja sekin on vielä ihan jees, mutta traumat on eri juttu - vähän tästä tuli lapsuusajan liikuntatuntien painajaiset mieleen, ei voi mitään :D

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

No niinpä! Olen aika varma että se on mun vaikka välillä epäilyttää :D

Toivotaan, että näin käy...! Kyllä mullekin tuli aika lailla liikuntatuntitraumat mieleen, mutta ei tuo nyt ihan niin ahdistavaa ollut. Vielä ainakaan :P

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Joo ei ole mustakaan alkeisryhmää tuollaiset. Ja mä nyt sentään osasin jotain, saattaahan paikalle tulla joku, joka vaikka nyt päättää aloittaa liikunnan. Kuinka paljon siinä tilanteessa pelästyy!

Kyllä haastetta saa olla, mutta ei ihan siihen asti että koko hommasta tulee suunnilleen selviytymiskamppailua...

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Oli se tavallaan kyllä kivaakin...ainakin sitten kun se oli ohi :D

Pääalaspäin-tilaisuuksia varten pitää varautua joko eriparisukilla tai eri värisillä varpaankynsillä, niistä voi sitten tarkistaa mikä ilmansuunta on missäkin!

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

:D

Mä olin kanssa kerran perhepäivässä, ja tein siellä kuperkeikan puomilla. Menivät sanomaan mulle, että yksikään toinen äiti ei ollut tehnyt, niin mun piti sitten päteä :D Ja vieläkin jaksan lesota tällä!

sanumaria

Jotenkin noissa tarvis ehkä kaksi ryhmää. Ekalla kerralla pistetään tekemään perusjuttuja ja sit jaetaan ryhmä kahtia. Sillai sais kaikki sitä opetusta mitä tarvii :)

Tuisku80

Pakko tunnustaa, että vähän nauratti täälläkin... Ei kuulosta ihan alkeisjutuilta kaikki nuo temput. Itseltä voisi jäädä jo se kuperkeikkakin tekemättä :)
Kerrothan miten harrastus edistyy!

istuvaan

Hyi kamala, millaisen kuuloinen tunti! Sirkuksessa kun tehtiin kuperkeikat ja kärrynpyörät ja käsilläseisonnat, niin ne opetettiin ensimmäistä kertaa elämässäni todella pätevästi. En edes tiennyt, että käsilläseisonnassakin on ihan oma tekniikkansa, joka ei todellakaan aukene komennolla "kädet alas, jalat ylös!". Suosittelenkin siis sirkusta, ja aikuisten alkeet :) Alkulämmittelykin oli hännän ryöstöä, jonka jälkeen nauratti niin paljon, ettei pelkäämiselle jäänyt sijaa :D

istuvaan

Hyi kamala, millaisen kuuloinen tunti! Sirkuksessa kun tehtiin kuperkeikat ja kärrynpyörät ja käsilläseisonnat, niin ne opetettiin ensimmäistä kertaa elämässäni todella pätevästi. En edes tiennyt, että käsilläseisonnassakin on ihan oma tekniikkansa, joka ei todellakaan aukene komennolla "kädet alas, jalat ylös!". Suosittelenkin siis sirkusta, ja aikuisten alkeet :) Alkulämmittelykin oli hännän ryöstöä, jonka jälkeen nauratti niin paljon, ettei pelkäämiselle jäänyt sijaa :D

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Ei tosiaan. Kuperkeikka mulla oli hallussa, ja takaperinkuperkeikan olin oppinut uudelleen tossa reilu vuosi sitten. Oli se silti vähän liikaa tehdä niitä jotain 10 putkeen :D

Kerron toki, jos vaan pysyn urheassa päätöksessäni käydä siellä edelleen!

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Joo tekniikkalajihan tuo todella on, että ei se ihan muita katsomalla ja tuollaisilla ohjeilla selkene. Tai ainakaan mä en tajua. Sitä juuri hain käsilläseisontakysymykselläni, että miten pistän kädet, selän, muun kropan, miten pidän tasapainoa jne., mutta ilmeisesti ei pidä olla näin analyyttinen :P

Ehkä mä tuota sirkustakin kokeilen. Se vaan, että sekin pelottaa...ei samalla tavalla vaan sillä lailla, että sirkukset ylipäätään on musta jotenkin kuumottavia. Johtuu ehkä kirjasta Paha saapuu portin taa :D

Maija

Kannattaa kokeilla jonkun toisen seuran aikuisvoimistelua! Mulla on kokemusta kahdesta eri seurasta, ja toisessa ohjaus ja valmennus oli järjestetty huomattavasti toista laadukkaammin. Aikuisten telinevoimistelu on tosi kivaa, kunhan itselle sopiva porukka ja tyyli löytyy :) Tosin se taitaa päteä ihan kaikkeen muuhunkin.

vilhelminaaa

Moi!
Kuulostaa jännittävältä ja haastavalta. Olen itse 21 ja haluaisin aloittaa just jonkun aikuisten telinevoimistelun, pelottaa vaan että olisin ainoa huono siellä :D .. Ootko nyt kauan tuota lajia harrastanut ja miten olet siinä kehittynyt? Osaan esim. kuperkeikkoja, mutta kärrynpyörää en osaa, sen haluaisin oppia ja monia muita :) Olen harrastanut aikuisbalettia ja olen muuten suhkoot aktiivinen urheilemaan lenkkeilyä tms.

Viivi

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Moi! Harrastin yhden syyskauden. Sain vamman jalkaan (ei tullut voimistelusta), niin en voinut jatkaa uudelle kaudelle. Ja olin ehkä vähän turhan pelokaskin :D

Mä sanoisin, että mene ihmeessä jos kiinnostaa, mutta yritä päästä kokeilukerralle ennen kuin sitoudut maksamaan koko kauden. Pystyt sitten huomaamaan, että millaista opetus on ja millaisia muut ryhmässä ovat. Ei siitä pitäisi välittää jos muut ovat parempia, mutta onhan se vähän turhauttavaa jos on itse ainoa joka osaa vaan kuperkeikan ja kaikki muut tekevät kaikkia tosi hienoja temppuja :)

Kuulemma noissa ryhmissä usein jakaudutaan tason mukaan, sellainenkin voi olla hyvä ratkaisu.

Kesäheinä

Moikka! Itseäni kiinnostaisi myös kovasti aloittaa jossain oikeesti aikuisten ALKEISALKEISryhmässä, jossa lähtötaso olisi mitäänsanomaton, mutta tahto luja :D Mulla ei ole minkäänlaista liikuntataustaa eikä notkeutta, joten tämä voisi olla oiva laji näiden ominaisuuksien kehittämiseen..(?) Tosin pää menee herkästi pyörälle, etten tiedä, kestäisinkö, vai tottuuko siihen? Huomasitko muuten mitään kehitystä tuona aikana, jolloin kävit?

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012