Pumpuissa puhuttiin vakavasti otettavista ja vähän höpsömmistä treenitavoitteista. Tavoitteet on ihania, ja niitä pitääkin olla monenlaisia: helposti toteutettavia, jotta motivaatio pysyy yllä, vaikeampia, jotta voi tuntea saavuttavansa jotain hienoa ja sitten niitä miltei mahdottomia, jotta tuntee olevansa osa suurta kertomusta.

Minä haluan:

Juosta maratonin

Tähän ei mene kuin kolmisen kuukautta enää. Välillä olen ollut kauhuissani, mutta nyt on tosi positiiviset fiilikset, menisi vaikka saman tien. Ajasta en sitten sanokaan mitään...

Juosta maratonin, puolimaratonin, kympin ja vitosen aikaan x

Nämä ajat vaihtelevat edistymisen myötä, kun huomaan, ettei joku tavoite niin kaukana ollutkaan. Mutta kokomaratonin haluaisin joskus juosta alle 4 tunnin, kokemattomana en tiedä, liekö mahdoton tavoite. Puolikkaassa 1:45 on jo sellainen aika, että en tiedä pääsenkö sen alle koskaan. Mutta mikäli edistys on suotuisaa, niin sitä tavoittelen. Ja jos menee, niin sitten taas vähän kovempaa.

Tehdä Death layn

Tämä tuskin on tankotanssiliikkeistä vaikein, mutta minulle todella kuumottava. Menee varmaan pitkään, ennen kuin edes yritän. Mutta joskus! Toki tavoiteliikkeitä on vaikka mitä muitakin, mutta tämä on erityinen. Koska tämä on KAUHEA.

Saada spagaatin

Ikuisuustavoite, jota kohti pyrkiessä on vuotanut verta, hikeä ja kyyneleitä. En silti suostu uskomaan, että musta ei olisi tähän. Kun se menee, siis kun, haluan saada taaemman jalan säären nostettua ylös. Koska se vaan on niin mageen näköistä, kattokaa vaikka. (On muuten motivoiva blogi, kannataa vilkaista ihan siksikin. Tämän postauksen ekassa kuvassa olevan asennon voisi ottaa tavoitteeksi myös.)

Osallistua triathloniin

Olen surkea uimaan, mutta selviän kyllä lyhyestä matkasta, olen kokeillut. Ensi kesän Helsinki City Triathlon tai vastaava on ehdottomasti ohjelmassa. Mutta jos puhutaan niistä miltei mahdottomista, niin...

Selviytyä maaliin Ironmanissa

Ironman...se kutsuu minua. Lähes 4 kilometriä uintia, 180 kilometriä pyöräilyä ja päälle ihan pikkuinen kokomaraton. Siellä se huutelee. Katsotaan nyt, jos vaikka oppisin ensin uimaan. Ja kun on juostuna vähän enemmän.. Ehkä. Joskus. Myös 100 km juoksu kolkuttelee mielessä...

Seuraa tätä nuolta.

Seistä käsillä kunnolla

Ja sitten yhdellä kädellä.

Punnertaa yhdellä kädellä

Tajusin muuten, että en ole kokeillut tätä yli vuoteen. Voi siis mennäkin jo!

Tehdä kauniin kärrynpyörän

Osaan jo, mutku se ei ole kovin kaunis.

Nostaa penkistä oman painoni

Tämäkään ei ole kovin kaukana. Jos hiukan kävisi salilla, niin ei ottaisi varmastikaan ihan hirveästi aikaa. Se vaan, että en käy salilla. Mutta sitten kun alan käymään!

Tehdä juoksumatkan

Ei siis sellaista, että lennän tai seilaan jonnekin juoksemaan, vaan että juoksen sen matkan. Joko kokonaan tai sitten niin, että matkustan esimerkiksi jossakin maassa juoksemalla kaupungista toiseen.

Vetää paljon leukoja

Viimeksi kun koitin meni 3 tai 4. Kyllä kymmenen jo olisi aika hienoa.

Punnertaa ihan sikana

Semmottis 25 taitaa olla ennätykseni. Mutta tokihan nyt tämä pitäisi tehdä!

Osata jonkun koreografian niin hyvin, että voisin esittää sen

Osata ja pystyä myös tulkitsemaan ja esittämään. Joko tankokoreon tai sitten vaikka jotakin sellaista, mitä tein täällä.

Pystyä tanssimaan tai edes seisomaan kärkitossuilla

Nyt ollaan taas siinä sarjassa, että haluaisin, mutta en tee mitään asian eteen. Milloinkohan olen viimeksi ollut balettitunnilla...puoli vuotta sitten? Vuosi sitten?

Ulkonäkötavoitteet

niputan tänne yhteen, koska ne ovat kuitenkin toissijaisia. Mutta haluan vielä pikkuisen isomman haban ja vielä hieman selvemmin erottuvat vatsalihakset ja niin selvästi erottuvat jalkalihakset kuin sillä yhdellä cheerleadertytöllä, jonka näin kisahallissa. Ja sitten kuitenkin pari kiloa rasvaa pois, mikäli irtoavat niin, että pysyn tolkuissani ja kunnossa.

Osa on saavutettavissa hyvin pian, osa ei ehkä koskaan. Mutta kuten alussa totesin, tavoitteita on hyvä olla monen tasoisia...

Vielä kun näitä kaikkia voisi harjoitella samaan aikaan. Jonkun pitäisi maksaa mulle treenaamisesta, niin että voisin keskittyä pelkästään siihen!

MUOKATTU 18.10. klo 10.48 HAHAA! Siinä vielä yksi tavoite: Haluan, että joku maksaa mulle treenaamisesta niin, että voin keskittyä pelkästään siihen. Tai voin mä vähän kirjoittaakin lisäksi. Ja mieluten sitten niin, että voin treenata jossain missä on lämmin ja aurinkoista koko vuoden. Tätä odotellessa.

Kommentit (0)

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012