Minulta kysellään silloin tällöin, miksi tässä blogissa ei juurikaan ole tankotanssikuvia minusta. Muutamastakin syystä.

Ensinnä ovat omat fyysiset rajoitteeni. En ole kovin notkea, minkä takia monetkaan tankomuuvit eivät ole kovin näyttäviä tekeminäni. Enkä ole myöskään kovin rohkea, joten osa liikkeistä rajautuu siltä pohjalta pois repertuaaristani, kuten nyt vakiokammokkini death lay. Se ei ole mielestäni mitenkään vaikeimmasta päästä tankoliikkeitä, mutta onpahan vaan niin kauhistuttava, että en ole koskaan edes yrittänyt!

Tämä ei kuitenkaan ole se suurin syy. Tankotanssi on laji, jossa saa hyvin kauniita kuvia hyvin yksinkertaisista asennoista. Jotka ovat vielä usein sellaisia, että katsoja ei hoksaa niiden olevan helppoja liikkeitä! Se vaan, että näitä ei tunnu saavan minusta... Pääasiallisesti en postaile itsestäni tankokuvia, koska ne näyttävät tältä:

Tulen jostain alas, aika epämääräisen näköisesti.

Minkä tahansa urheilulajin kuvaamisessa on omat haasteensa. Liikkuva ihminen ei ole helppo kohde. Vaikka tankotanssissa ollaan paikallaankin asennoissa, voi kuva epäonnistua helposti.

Tässä lajissa kuvakulmat ovat hyvin olennaisia. Kun monessa muuvissa levitellään jalkoja suuntaan jos toiseenkin, on osa otoksista väistämättä sellaisia, jotka mieluiten säästää vain gynekologinsa nähtäväksi. Liikkeen säätäminen taas on hyvin hienovaraista: kauniinkin kuvan pilaa yksi moka, kuten ojentumaton nilkka tai väärään suuntaan sojottava sormi. Katsoja ei näitä ehkä huomaa, mutta kuvassa olijaa se ärsyttää suunnattomasti.

Puhumattakaan nyt siitä, miten kuvaustilanne itse aiheuttaa ongelmia. Pitkään pää alaspäin roikkuminen tekee naamasta punaisen, ja asento helposti ilmeestä oudon. Samalla iho voi mennä ikävännäköisesti rullalle ties mistä. Eikä monessakaan pidossa ole helppoa olla pitkään - kuvaajalta kaivataan siis nopeaa liipasinsormea!

Koska minua ei kuvaa ammattilainen eikä edes harrastaja, vaan hommaan yleensä täysin tympiintynyt sivustakatsoja, on kuva usein tärähtänyt tai raajani menee puolesta välistä poikki. Eikä peruspokkarilla sisätiloissa ole ihan helppoa napsia onnistuneita otoksia.

Kuvien onnistuminen ei ole siis mitenkään itsestään selvää.

Testaan Instasta bongaamaani liikettä. Sen helppoudesta huolimatta kuvaan on päätynyt vaikka miten paljon virheitä: banaaninilkka, vajaa venytys/ ojennus, katkennut jalka, valuminen lattian tasoon. Ihottumakin ärsyttää.

Tällä laitteistolla ja silmällä koen kuvaamisen blogia varten muutenkin hieman haasteelliseksi, ja hyvien tankotanssikuvien ottamisen erityisen hankalaksi, siksipä niitä ei juuri näykään. Tunnen lähes jatkuvaa murhetta visuaalisen puolen onnahteluistani, ja siksi käytänkin tilanteen hyväkseni ja kysyn

Miten tärkeitä kuvat ja niiden laatu ovat sinulle blogia lukiessa (joko erityisesti tämän blogin kohdalla tai yleensä)?

P.S. Mikäli kuitenkin haluat nähdä lisää tankotanssiotoksiani, yleensä ns. poleselfieitä, löytyy Fitness Führerin Instagramista.

***

My readers ask every now and then how come I do not publish more photos of me poledancing. That's because pole dance is not easy to photograph. The dancer should be aware how s/he'll show in the picture and the photographer should be fast and precise. Because of these difficulties I randomly see any picture I like. That's why I'm not posting them. Some (quite crappy) poleselfies can be seen on Fitness Führer Instagram.

Kommentit (12)

Morsio

Minulle lukijana kuvat ja visuaalinen kauneus ovat tärkeitä, mutta oman blogin myötä olen ymmärtänyt kuinka todella paljon työtä em. asiat vaativat. Siispä ymmärrän sinua enemmän kuin hyvin! Minusta olisi kiva postailla välillä asukuvia (sillä joskus päällä on oikeasti kivat vaatteet!) mutta täysin tympääntyneen sivustakatsojan jalat poisrajaava ja tärähtänyt kuvaustyyli harvoin tuottaa kovin viehkoa lopputulosta.

empuska

Ainakin on tekemisen makua kuvissa, jos ei muuta...!

Mä näkisin, että siinä on se sama juttu, mikä missä tahansa visuaalisessa viestinnässä: visuaalisella viestinnällä, usein vieläpä hyvällä (heh), saa lukijoita, mutta tarina/sisältö pitää otessaan. Eli kuvat on enemmänkin kynnys siihen, keitä saa lukijoikseen kuin lukijoiden pitäminen otteessaan...ellei sitten ole just kuvaspämmiblogi, mutta niitä nyt ehkä vertaisi ekana tällaiseen asiapitoisempaan blogiin.

tiiti

Ei mua haittaa sellaiset treenikuvat, jossa vasta treenataan ja lopputulos on keskeneräinen. Mun mielestä maailmassa on jo ihan riittävästi täydellisyyteen hiottuja tankokuvia, se oikea treeni kuitenkin näyttää useimmilla vähän erilaisilta :D

Yleisesti ottaen tietty kiva, jos kuvissa näkyy suurinpiirtein kokonaisia ihmisiä ja ne on suht tarkkoja, mutta ennemmin vaikka välillä vähän huonompia kuvia bloggaajasta itsestään kuin ei kuvia ollenkaan, tai jotain mitäänsanomattomia internetin syövereistä googletettuja motivaatiovatsalihaskuvia.

Suvi K.

Minusta hyvät blogikuvat on a) informatiivisia tai b) tunnelmallisia ja parhaassa tapauksessa molempia. Tällainen parhaassa tapauksessa -kuva voi imo olla vaikka puolikas tärähtänyt ihminen tangolla, jos siitä välittyy että a) hei katsokaa uusi asento harjoitteluvaiheessa ja b) vähänkö on hauskaa! :)

CougarWoman

Komppaan tiitiä ja Suvi K:ta! Ja siis mikäli blogi ei ole portfolionakin toimiva valokuvablogi, niin mitä väliä mitä kuvia on...kuitenkin parempi kuvilla kuin ilman :) 

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Joo se on ihan käsittämätöntä miten paljon niissä on hommaa, ainakin näin asiaan perehtymättömälle. Ehkä se menisi vähän vähemmällä vaivalla jos kuvaajalla olisi silmää (ja intoa...) ja kunnolliset laitteet?

Tässä on se ärsyttävä puoli, että kyllä itse tajuaa ja näkee, että ne kuvat on huonoja, mutta ei saa otettua/otatettua parempiakaan :/

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Eiköhän se noin mene :) Ja eiköhän ne, jotka kaipaa jotain tosi upeita kuvia, ole poistuneet pikaisesti takavasemmalle täältä :D

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Tankokuvissa on ehkä se, että kun mä tiedän miltä niiden pitäisi näyttää, ja mulla on jonkinlaiset mahdollisuudet näyttääkin siltä, niin en kestä sinnepäisiä otoksia. Kun taas joku juoksukuva on sellainen, että en mä tiedä miltä sen pitäisi näyttää, tai voimistelukuva sellainen, että mulla ei ole mitään mahiksia, niin niistä voi julkaista ihan millaisia vaan :D

Motivaatiovatsalihaskuvat on kyllä huono juttu. Pahinta on, jos niissä motivaatiokuvissa on koko ihminen, ja ensiksi luulet että se on se bloggaaja :D

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Joo kyllä! Ja eihän sitä katso muiden kuvia sillä lailla, että onko se nilkka nyt suorassa tai eikö tuo nyt enempää taivu, joten aika turhaa katsoa omiaankaan tällaisessa yhteydessä...

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Kyllä jotain kuvia pitää olla joo, ja parempi huonot kuin ei mitään. Silti haluaisin mahdollisimman hyviä kuvia, mutta tämmöisiä nämä nyt ovat :P

retrogown

Haa! Nyt sain näytettyä miehellekin, miltä mä siellä tankotanssitunnilla oikeasti näytän! Tähän asti oon vaan imitoinut sitä Ice Agen sapelihammasoravaa.. eli kiitos :D

isopahahukka

Mulla ei ole ainoatakaan tankotanssikuvaa itsestä vaikka vuoden verran olen harrastanut. Se on hankala ite ottaa sitä kuvaa ja tunnilla haluaa taas keskittyä siihen tekemiseen eikä kuvien räpsimiseen.
Tietysti vierustoveria voi aina pyytää avuksi, mutta itse hieman ujona en kehtaa. :D Etenkin kun toinen roikkuu siellä pää alaspäin niin ei viitsi sitten mennä kyselemään, voisiko ottaa kuvan minusta kun teen samaa liikettä.

Mua ei haittaa jos toisella on tärähtänyt kuva, koska etenkin liikkuvasta kohteesta se tuo eloa ja tajuntaa siihen mitä kuvassa tehdään. Ihan kuten nämä sinunkin kuvasi ovat ihan onnistuneita, joista ymmärtää mitä kuvassa oikein tapahtuu.

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012