Tammikuussa Kanarialla saattaa olla yhtä lämmin kuin normaalina vappuaattona Helsingissä. Siksi olen aivan mielettömän onnellinen näistä täydellisistä rantasäistä mitä täällä nyt on. Ja kun Kanarialla on rannalla, niin tulee ajatelleeksi tissejä. Väkistenkin, koska niitä näkyy joka puolella, aivan kuten jostain netin matkajutusta luin: yläosattomissa ollaan edelleen yleisesti.

Koska aurinko on pehmittänyt aivoni (hehe keksinpä jonkun uuden ilmaisun välttääkseni sen, että oikeastaan olen laiska. Seuraavassa postauksessa taidan sanoa olevani laissez-faire), en voi todellakaan luvata, että tässä tulisi viiltävää analyysiä. Enpä tiedä, saanko edes liitettyä tätä mitenkään treenaamiseen. Olen vain katsellut koko päivän tissejä, niin haluan puhua niistä.

Onhan tämä ruumiinkulttuurillinen aihe, eikö vähän ole? Seuraavassa siis jäsentymättömiä ajatelmia tisseistä, jotka ovat nousseet mieleeni rannalla. Siis ne ajatukset ovat nousseet mieleeni..

Miksi kaikki ne naiset ovat yläosattomissa rannalla? Onko se: jonkinlaista ekshibitionismia? mukavaa? vapauttavaa? Onko siihen syynä sosiaalinen paine: vain estyneet nyhveröt käyttävät yläosaa? Vai onko se kenties niin normaalia, että asiaa ei edes ajatella? Ja ennen kaikkea: miksi päivänä yksi olen sitä mieltä, että homma on kerrassaan outoa, ja muutaman päivän kuluttua harkitsen heivaavani puolet bikinistäni jorpakkoon?

Muistan kun aloitin tankotanssin, ja olin hiukan vaivautunut niistä lyhyistä sortseista, joita tankoilijat yleisesti käyttävät. Pari tuntia myöhemmin pidin niitä hyvin normaaleina, ja nykyisin voisin hilpaista vastaavissa vaikka kauppaan. Ilmeisesti yläosattomuuteen pätee sama tottuminen. Tämä ei kuitenkaan vastaa kysymykseen miksi? Voiko se olla vain miksi ei? Nehän ovat kuitenkin vain tissit, mitä sitten?

Tissit, länsimainen kulttuuri: kaikkea sitten.

Erityisesti eilen, sunnuntaina, ihmiset olivat rannalla perhekunnittain. Yläosattomin perhekunnittain. Tytär, äiti, isoäiti, isä ja tyttären poikaystävä, kaikki naiset iloisesti rinnat paljaana. Vähän oudoksuttaa. Mutta niinhän sitä oudoksutaan suomalaisten saunomistakin. Ehkä he eivät vain pidä rintoja niin seksuaalisina, että niitä ei sopisi näyttää, sanotaanko nyt vaikka vävypojalle? Vai onko kyse siitä, että ne ovat äiti-ihmisen rinnat? Olenhan itsekin imettänyt kauppakeskuksessa, juhlissa, bussissa ja vaikka missä, jolloin uppo-outo ihminen on saattanut nähdä vilauksen rinnastani, ja se on tuntunut minusta samalta kuin he olisivat nähneet varpaani.

Tissit, varpaat, mitä näitä nyt on.

Huomionarvoista on, että täällä rannalla on esillä kaikenlaisia tissejä. Jos Hietsussa joku on yläosattomissa, niin yleensä siinä esitellään useamman tonnin arvoista sijoitusta ja kulloisenkin kirurgin taitoa. Tai sitten vain geneettistä arpaonnea, mutta harvemmin vilautellaan sellaista, jota ei pidetä "ideaalina". Eikö tämä ole sitten hienoa, kaikki kukat saavat kukkia niin sanoakseni? Ehkä. En tiedä, mutta tiedän, että tämä sai minut pohtimaan rintojen lisäksi rintaleikkauksia.

Pidän itseäni sivistyneenä, fiksuna ja kriittiseen ajatteluun kykenevänä. Sekä feministinä, ilman mitään muttia. Joten kantani rintojen kosmeettisiin leikkauksiin on tietenkin...hyväksyvä. Onko järkeä, että tämä kulttuuri on niin fiksoitunut rintoihin? Ei. Onko järkeä, että tämä kulttuuri on niin fiksoitunut ulkonäköön? Ei. Onko järkeä, että ihminen, joka poikkeaa ihanteesta, leikkauttaa itsensä vastaamaan sitä? Ehkä ei. Mutta ymmärrettävää se on.

Sitä paitsi tämäkin asia, niin kuin kaikki kulttuurissa, on sopimuksen- ja tulkinnanvaraista, mikä jo tuossa aiemmassa pohdinnassani kävi ilmi. Yleisesti ajatellaan siis, että rintojen suurentaminen on väärin/turhamaista/tyhmää/bimboa/patriarkaatin odotuksiin sopeutumista/kertoo heikosta itsetunnosta (valitse sopivin vaihtoehto tai vaikka kaikki). Rintojen pienentäminen taas...no sehän on terveysasia. Isot rinnat aiheuttavat kipuja ja yhteiskunta tukee niiden pienennyttämistä.

Ehkä olen jotenkin erityisen simppeli, mutta minusta tämä ei ole loogista. Pienirintaiselle voidaan sanoa, että ostat vaan oikeanlaiset rintsikat ja pidät ryhdin hyvänä ja treenaat rintalihaksia ja opettelet hyväksymään itsesi. Mutta sanotaanko isorintaiselle että hei, hyvät rintsikat, hyvä ryhti ja salille treenaamaan selkää ja hyväksy ittes? Ehkä sanotaan, mutta epäilen. Tarkoitukseni ole väittää, ettei isoista rinnoista olisi oikeaa haittaa, eikä ettei niitä saisi leikata yhteiskunnan rahoilla, mutta en ihan ymmärrä tätä linjausta. Käsittääkseni myös hörökorvat voidaan leikata julkisessa terveydenhuollossa, mutta neniä tai huulia ei taideta operoida. Mutta onko hörökorvaleikkauksessa kyse mistään muusta kuin ulkonäöstä?

Toisaalta ymmärrykseni rajoittuu niin sanotusti tilanteen normalisoimiseen. Jättisilikoneja en tajua. Mutta mikäli keskustelupalstojen ja median perusteella voi mitään päätellä, itse haluan isommat lihakset kuin suurin osa naisista. Onko yhtään oudompaa se, että joku haluaa isommat tissit kuin minä?

Äh. En pääse tästä mihinkään lopputulemaan. Liekö tuolla väliä. Tissit.

***

Almost everyone at the beaches here go topless & barefoot. I still wear both two pieces of my bikinis, but this makes me think about boobs. And boob jobs. And this western culture. Complicated issues.

Kommentit (3)

A. Sinivaara

Ah, mun lempiaihe - tissit. Lähtökohtaisesti rintaleikkauksen syyt-ajattelussa on usein pieni virhe. Itse asiassa tuo jonka sinäkin taisit kirjoittaa, että leikkautetaan rinnat vastaamaan yhteiskunnan asettamaa (tai ihan yleistä) ihannetta. Tätäkin varmasti tapahtuu, paljonkin, mutta harva ajattelee asiaa niin, että rintansa leikkauttava operoi rintansa vastaamaan omia, henkilökohtaisia ihanteitaan ja lopulta vähät välittää mitä muut ajattelee. Ja toisekseen, ei rintaleikkaus ole aina mustavalkoisesti suuremmat/pienemmät rinnat, se voi olla myös korjausleikkaus. Ihan kuten ne hörökorvat. Ei kukaan vaan tule silikonirinnat nähdessään ajatelleeksi, että ehkä niissä alkuperäisissä oli oikeasti jotain vikaa. Ja toisaalta, vaikkei olisi ollutkaan vikaa, niin kenen asia se lopulta on.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Niinpä. Samaa yritin tuossa sanoa, että esim. osa naisista haluaa enemmän lihaksia kuin on "yleisesti ihannoitua", oman ihanteensa mukaan. Sama tissien kanssa. Tosin vaikea näistä länsimaisista ihanteista on kokonaan irroittautuakaan, kyllä ne asiaan vaikuttavat. Henk.koht. uskon, että suurin osa kosmeettisista rintaleikkauksista on nimenomaan korjauksia, olkoonkin, että se korjaaminen ei välttämättä ole suurien massojen mielestä tarpeellista. Mutta sellainen, joka ei kyseisen virheen tai ("virheen") kanssa joudu elämään, on musta aika jäävi sanomaan yhtään mitään. Mutta ilman niitä kauneusihanteita, jotka meillä on, ei mitään korjauksen tarvetta ehkä olisi. Toisaalta sitten voisi olla tarve esim. venyttää rintoja tms., sellainen asetelma, jossa mitään ulkonäköideaaleja ei olisi, on aika utopistinen. Ja en usko, että kosmeettisissa leikkauksissa on kyse pelkästä ulkonäöstä.

Mirja_

Jokainen tehköön rinnoilleen mitä tykkää, tosin kulttuurimme kyllä aika vahvasti ohjaa päätöstä siitä, mitä niille yleensä tehdään. Isonnetaan, terhakoitetaan, pyöristetään ja ylipäätään tehdään rinnoista sen näköiset, ettei niihin ole aika, painovoima tai vauva koskenut.

Yhteiskunta ei maksa näitä muotoiluleikkauksia koska roikku- tai pikkutisseistä ei ole fyysistä terveyshaittaa, mielenterveyden kanssa voi toki olla toisin. Isot rinnat taas voivat oikeasti muuttaa kropan asentoa niin, ettei selkävaivoilta voi välttyä vaikka miten treenaisi.

Normipainoisella ystävälläni on suhteettoman suuret luomurinnat (joita kaikki tietenkin aina luulevat silikoneiksi), jotka aiheuttavat selkä- ja niskasärkyä. Hän on miettinyt leikkausta, muttei halua sitä vielä lapsettomana tehdä. Rintaleikkaukset kun voivat vaikeuttaa imetystä. En kyllä uskalla edes ajatella millaiseksi ystäväni rinnat voivat imetyksen aikana kasvaa... Toisaalta ystäväni on myös tottunut rintojensa tuomaan huomioon, joten miten lie kävisi, kun nuo esiintuppautuvat huomionherättäjät poistettaisiin?

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012