Yle Areenassa on katsottavissa vielä kotvan dokumentti Syö, paastoa ja elä pitempään, josta Ninan palstalla jo keskusteltiinkin. Prisma-dokkarin mukaan 100 000 ihmistä noudattaa dieettiä, jossa on vähän kaloreita mutta paljon ravintoaineita. Ajatus kuulostaa jossain määrin järkevältä siihen asti, kunnes dokumentin esimerkkihenkilö aamiaista kootessaan heittää omenan pois ja syö siitä ainoastaan kuoret.

Dokkarissa esiteltävän teorian mukaan "ajoittainen rankka paasto tekee hyvää aivotoiminnalle ja pienentää todennäköisyyttä saada diabetes tai sairastua Alzheimerin tai Parkinsonin tauteihin tai dementiaan. Paaston on todettu myös vähentävän kehosta hormoneja, jotka kiihdyttävät ikääntymistä." Itse mietin, että mikä merkitys rajoittamisella on terveellisesti syövälle ja liikkuvalle ihmiselle? Dokumentin tekijä-koekaniini Michael Mosleyn rasvaprosentti huiteli 30:ssä, ja arvo on eritoten miehelle korkea. Myös sisäelinrasvaa oli huimasti. On selvää, että moisia lukemia ei hankita syömällä terveellisesti ja liikkumalla runsaasti, joten melkeinpä temppu kuin temppu olisi saattanut hänen arvojaan parantaa.

Neljän päivän paastoamisen hyöty kesti vain hetken, ja paaston toteuttaminen oli henkisesti rankkaa. Näin unta, että söin voileivän ja tunsin kamalaa syyllisyyttä, Mosley sanoi.

Noni vähän sipsiä siitä. Kuva täältä.

Siksi hän testasi 5/2 -mallia, mikä tarkoitti joka viikko kahta 600 kalorin päivää ja muutoin normaalia syömistä. Hän laihtui yli 6 kiloa ja rasvaprosentti laski 10 prosenttiyksikköä. Tosin mittausvälineet eivät olleet luotettavia, sillä Mosleyn loppurasvaprosentti mitattiin kotivaa'alla. Kuten neljän päivän paasto, myös 5/2 laski veren rasva- ja glukoosiarvoja sekä IGF-1 kasvuhormonitasoja, mikä tarkoittaa sairastumisriskin pienentymistä.

Vuoropäiväpaastolla siis laihtui ja veren rasva-arvot paranivat. Myös verenpaine laski. Eläinkokeiden mukaan menetelmä on terveellinen ja turvallinen. Niin kauan kuin kalorit rajoittaa 400-600 kaloriin paastopäivänä, saa ruokapäivänä syödä mitä tahansa. Terveyden kannalta siis. Hullu ahmininen ruokapäivänä tietysti lihottaisi ihan normaaliin malliin, mikäli kalorien kokonaissaanti olisi plussalla kulutukseen nähden. Tutkimuksen mukaan koehenkilöt eivät kuitenkaan yltyneet ahmimaan, vaan söivät vain noin 10% yli päivän kulutuksen. Paastopäivinä he saivat energiaa vain 25% tarpeestaan.

Hiirikokeiden perusteella vaikuttaa siltä, että kalorien saannin rajoittaminen voisi vaikuttaa myös aivojen toimintaan paljon. Paastoaminen voi vähentää Alzheimerin taudin, dementian ja muistiongelmien riskiä. Nälkäkuuri laukaisee hiirillä sen, että aivot muodostavat uusia hermosoluja, sillä nälkäisen kannattaa tehostaa aivotoimintojaan löytääkseen ruokaa. Dokkarin mukaan vuoropäiväpaasto vaikuttaisi olevan tehokkaampaa kuin jatkuva nälässä oleminen. Tutkimus tosin pätee toistaiseksi todistetusti vain hiiriin, ja aiemmat ihmiskokeet osoittavat, että aivotoiminnot kärsivät, jos kärsii nälästä.

Kuuluisin kalorien rajoittamiseen liittyvä koe on Minnessota starvation experiment, joka tehtiin vapaaehtoisille nuorille miehille 1940-luvulla. Siinä huomattiin vähäisen energiansaannin johtavan masennukseen, ajatusten pyörimiseen ruoan ja ruumiin ympärillä, itsensä vahingoittamiseen, eristäytymiseen ja kognitiivisten kykyjen heikkenemiseen. Tosin Minnessotan kokeessa ruoan saantia rajoitettiin pidemmäksi aikaa, joten pätkittäinen paasto ei välttämättä vastaavia oireita aiheuta. Hieman kyllä epäilen, sen verran kärttyinen ja jumissa itse olen, jos ateria jää väliin! Eikä tosiaan voi jättää huomiotta sitä, että terveet nuoret miehet alkoivat käyttäytyä kuin anorektikot ainoastaan sillä muuttujalla, että heidän ravinnonsaantiaan rajoitettiin. Tämä kuulostaa turhan hasardilta asialta alkaa leikitellä.

Toisaalta parin päivän paastoaminen kuulostaa luonnolliselta, sillä ennen muinoin ruokaa ei ollut mielin määrin saatavilla. Ja onhan vapaaehtoinen paastoaminen on kuulunut normaaliin syömiskäyttäytymiseen sekä viikko- että vuositasolla, jos ajatellaan vaikka uskontoon liittyviä paastokausia. Lisäksi tavoitteena syömisen ja paastoamisen vuorottelulle oli mahdollisimman hyvä toimintakyky ja terveys mahdollisimman pitkään, ei 140 vuoden ikä tai epäterveellinen laihuus.

Menetelmä kuulostaa ihan harkitsemisen arvoiselta, mutta monitahoisiahan nämä kysymykset aina ovat. Esimerkiksi ruoan sosiaalista ja kulttuurista merkitystä ei voi jättää huomiotta, ja mikäli suomenruotsalaisten elinaikaodotuksista voi jotakin päätellä, on perheiden ja ystävien kokoontuminen yhdessä syömään suorastaan terveydelle välttämätöntä. Mikäli syö kovin eri tavalla, pahimmassa tapauksessa eristyy yhteisöstä.

Tosin itsestäni tuntuu rapujuhlien jälkeen siltä, että odotettava elinikäni lyheni vähintään seitsemällä vuodella. Kuva täältä.

Mietin myös, että miten 5/2 -ruokavalioon suhteutetaan tavoitteellinen treenaaminen? Treenipäivänä täytyy saada syödä, eihän hommasta muuten mitään tule. En myöskään haluaisi pitää paastopäivää lepopäivänä, koska silloinhan kroppa korjaa itseään entistä ehommaksi, ja onnistuuko se, jos ravintoa ei ole rakennusaineiksi tarjolla?

Irvileuka voisi lisäksi miettiä, että onko vähäkalorinen, mutta pitkä elämä elämisen arvoista? Ennemmin huomauttaisin kuitenkin, että tuleeko muka jollekulle yllätyksenä se, että mitä tahansa miten paljon tahansa syötynä ei ole tie optimiterveyteen? Jotenkin tuntuu, että se tavallisen tylsä kohtuus olisi edelleen paras ratkaisu.

***

Less calories, more healthy years? Maybe, says researchs documented by Michael Mosley. I'm feeling controversial but maybe it's because I'm such a glutton gourmand.

Kommentit (15)

Kärttyri

Pohdin, vastatako tänne vai Ninan verkkareissa palstalle.


Päätin kirjoittaa tänne, koska en ole nähnyt dokkaria, mutta olen iloinen kriittisyydestä. Varsinkin, jos ohjelman rasvaprosentti on laskettu kotivaa'alla?!?! Whaat?! Oikeasti?


Niukka ravitsemus ilmeisesti on terveellistä. Ei kuitenkaan kuihduttava, vaan ehkä enemmän tyyliin 50-lukulaisittain, mutta on eri asia saada liian vähän ravintoa koska sitä ei ole kuin saada liian vähän ravintoa vain päättämällä niin.


Lienee tunnettu tosiasia anorektikoilla, että kun BMI laskee alle tietyn rajan (jossain 15-16 hujakoilla), niin aivotoiminta muuttuu todella voimakkaasti.  Mietin tuota Minnesotan kokeilua.  Uskon myös, että monella anorektikolla olisi tilanteeseen voitu puuttua kohtuullisen helposti, kun se olisi aivan alkuvaiheessa. Pahimmillaanhan anorektikot tietävät ja myöntävät olevansa sairaita, mutta eivät pysty muuttamaan enää käyttäytymistään.


Olen ollut havaitsevinani, että ihmisen laihduttaessa kolesterolit laskevat ihan hyvin. Kun paino on tasaantunut, niin kolesterolit usein jonkin verran nousevat, vaikka paino pysyy.  Milloin nuo ohjelman arvot on mitattu? Paastopäivien jälkeen vai juuri ennen niitä?


Itse suhtaudun varauksellisesti itsensä näännyttämiseen, vaikka se olisikin vain päivän mittaista. Tuntuu oudolta ajatella, että se palauttaisi normaalin suhteen ja suhtautumisen ruokaan. Ehkä se tekee niin, en tiedä. Toisaalta on yksi asia olla mukana projektissa, jossa seurataan mitä tapahtuu, kuin elää elämäänsä (vuosia) toteuttaen oppia. Tuleeko joskus silti isoja herkkuövereitä? Toisaalta jos kahden päivän paastolla saisin viikon (5 päivän) energiaylimäärän kulutettua ja ehkä vähän lisää, kannattaa sitä ehkä harkita... Hmm.

sinisiipi

Katsoin dokkarin ja jäin kovasti pohtimaan tuota treenaamista. Olisi kiinnostava edes kokeilla paastoa (koska yleensä en pysty olemaan kauaa syömättä), mutta haluaisin ensin saada tietoa siitä, miten se pitäisi urheilun kanssa jaksottaa. Teki pahaa katsoa sitä kohtaa, jossa Michael päivän reppureissun päätteeksi ei syönyt mitään. Silloin mietin, voiko tuossa olla järkeä tai voiko paasto olla hyväksi terveydelle.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Kärttyri, joo dokumentissa näytettiin, miten Mosley mittasi itse kotivaa'alla, mutta onhan se toki mahdollista että se mitattiin myös "laboratorio-olosuhteissa". Joo, sehän ei ole mikään uutinen, että vähän vähäisempi ravinnonsaanti liittyy pitkään ikään, ja monissa terveysneuvoissahan käsketään lopettaa syöminen kun on noin 80% täynnä. Noista arvojen tarkasta mittausajankohdasta en osaa varmasti sanoa, veikkaan että ne mitattiin ennen ja heti jälkeen.

Sinisiipi, epäilen ennen kaikkea tuon treenaamisen takia. En keksi mitään (näillä tiedoilla) hyvää vaihtoehtoa, jos haluaa treenata monta kertaa viikossa.

Ninan palstalle vierailija jätti linkin blogiin, jossa oli hyvää kritiikkiä näihin terveysdokkareihin http://blogit.iltalehti.fi/hanna-markuksela/2013/03/24/varo-terveysdokumentteja/ Tuossa sanotaan, että

Dokumentissa esitellyn taktiikan sijaan paljon urheilevan [miehen] kannattaa kuitenkin  hyödyntää päiväpaastolla kitkuttelun sijaan esimerkiksi ruokailuikkunan kaventamista. Tämä tapahtuu jättämällä iltapalan ja seuraavan päivän ensimmäisen aterian väliin 16 tuntia syömättömyyttä. Jos menetelmä ei aiheuta ongelmia, kuten vapinaa, ruoan pakkomielteistä ajattelua ja stressikäyrän nousemista kilpaa vitutuskäyrän kanssa, niin antaa palaa.

Lisäksi kirjoittaa psykologi ja ravintovalmentaja Hanna Markuksela suhtautuu pätkäpaastoon naisilla tosi kriittisesti:

- Naisille en voi suositella pätkäpaastoa millään muotoa. Tutkimuksissa on havaittu, että juuri päinvastoin kuin miehellä, voi naisen glukoosinsieto heikentyä pätkäpaaston seurauksena. Eli elimistön kyky säilyttää normaali verensokeritaso, vaikka glukoosia tulee reippaasti ravinnosta, ei olekaan enää syömättömyydellä kikkailun jälkeen yhtä hyvä kuin ennen.

Lisäksi nainen reagoi keskimäärin miestä voimakkaammin verensokerin heilahteluun niin fyysisellä kuin psyykkisellä tasolla. Pätkäpaasto voi siksi aiheuttaa mielialan ailahtelua, voimattomuutta, ruoan pakkomielteistä ajattelua, kärsimättömyyttä, hikoilua, palelua, huimausta ja aggressiivisuutta.

- Osalle naisista pätkäpaasto voi aiheuttaa kaupan päälle vielä kuukautisten epäsäännöllisyyttä ja libidon heikentymistä. Nämä ovat kehon keinoja koittaa sopeutua nälkiintymiseen, jolloin lisääntyminen laskee prioriteettilistalla.

Tuossa on kyllä tutun kuuloisia oireita, jos jää ateria väliin. En usko, että tämä ainakaan itselleni sopisi, ja jotenkin tuntuu yksinkertaisesti väärältä olla nälissään jos ei ole pakko. Enhän myöskään haluaisi pitää itseäni janoisena, univajeisena tai vain maata paikallani...

Ninan verkkareissa

Oi kohtuus, ystävämme. Tule takaisin ruokailukulttuuriin. Miten me ollaan näin sekaisin? Loppuiko se hyötyliikunta kuin seinään vai missä vika.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Sekin varmasti, nimimerkillä koko päivä sohvalla. Ja se, että tämän yltäkylläisyyden keskellä menee sekaisin. Geenit käskee syödä aina kun näkee ruokaa, että varmasti jää henkiin. Mutta kun sitä ruokaa näkee nykyään joka sekunti. Ei ihme, ettei tällaisessa osaa kohtuutta vaan on keksittävä kaiken maailman kikat, jolla valintoja rajata.

herkkusuun lautasella

on muuten hyvä ja kattava kirjoitus kyseisestä paastodieetistä, meillä puolison kanssa meneillään juuri kyseinen 5/2 paasto koska kummallakin näin keski-ikäisenä verenpaine ja kolesterolit alkaa yhtäkkiä koholla ja lääkitystä vailla, ja itselläni vielä toi sokerikin aivan rajoilla joten me päätimme tehdä asialle jotain. paaston paljon mielummin rajoittamalla kaksi päivää ruokani sen laadun suhteen ja syön loput viisi päivää tavalliseen tapaan, ja tämä sopii myös ruokabloggarille joka tykkää herkutella. ruokailu onnistuu myös muiden kanssa, on vain osattava valikoida ruokansa oikealla tavalla, meillä syötiin aian koko perhe yhdessä vielä kun jäkikasvu asui kotona ja vieläkin joka sunnuntai. ja treenistä sen verran että tutkimusten mukaan juuri näinä paastopäivinä se treeni puree paremmin kuin hiilareina täyteen tankattuna. joten vaikkei kummallekaan vielä ole tehty uusia verikokeita olen jo saanut mitattua alempia verenpainelukemia, ja tämän vain viiden paastopäivän jälkeen, joten kannattaa ihan oikeasti harkita tätä. meillä kuitenkin tuttu yleislääketieteen professori ennen paastodieetin alkamista arvioi kummankin terveyden tilan ja kyseisen paastodieetin soveltumisen ysilöllisesti ja totesi että voimme turvallisesti sitä kokeilla. tämä jjtta itse laihdun ja saan verensokerin normalisoitua ja että me kummatkin puolison kanssa saamme verenpaineen ja kolesterolin kuriin. me kumpikaan tunnee että jäämme mistään paitsi, vaan saamme lisäaikaa elää yhdessä ja olla onnellisia. herkutella voimme taas huomenna!!

Ninan verkkareissa

Jee, oikeita testaajia! Herkkusuut teidän pitää sitten raportoida tuloksista!

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Paras puoli tuossa varmaan onkin se, että tosiaan muina päivinä saa sitten syödä. Ja uskon kyllä, että se on siinä mielessä luontaista, kun ei joskus ennen muinoin ollut ruokaa joka päivä läjäpäin tarjolla. Mikäli tuntuu toimivan ja itselle sopivan, niin hyvä.

Ja kyllä, ehdottomasti raporttia miten sujuu ja mitä tapahtuu!

Itse en taida uskaltaa kokeilla, olin tuossa pari päivää sitten salilla vähän huonosti syöneenä ja tehtyäni noin tunnin aerobista siirryin painojen pariin. Ehdin tehdä pari kolme sarjaa, kun alkoivat kädet täristä ja tuli kylmä hiki ja heikko olo. Pakenin pukkariin syömään, mutta ei senkään jälkeen oikein sujunut. Minä tunnun tarvitsevan tasaista ruokintaa, jotta pystyn toimimaan.

Vierailija

Jos haluaa paastota kaksi päivää viikossa, voinee rytmittää harjoitukset siten, että treenaa kevyemmin paastopäivinä. Paastopäivinä voi vastaavasti sen 500 kaloria jakaa siten, että syö suurimman osan hieman ennen harjoitusta ja loput treenin jälkeen.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Tuo on varmaan ainoa mahdollisuus. Tosin tiedän kokeilemattakin, että itse en selviä jos syön vaikka 400 kaloria, treenaan ja syön loppupäivänä 200. Tai selviän, mutta olisi se kamalaa :D Joten ainakin toistaiseksi pysyn perusterveellisessä, tavallisessa ruokavaliossa.

Eräs

En ymmärrä tuota "syömättömyydellä kikkailu" argumenttia. Se vaikuttaa asenteellisuudelta.

Hanna Markukselan kuvaamat oireet voivat tulla ihan tavallisesta laihduttamisestakin. Itselläni niitä oli nuorena, kun kylkilihaksetkin erottuivat terävänä. Ihmisillä on myös diagnostisoimattomia vaivoja (huonoa glukoosin sietoa ja piilevää 2-tyypin diabetesta) ja lisäksi kuvatun kaltaiset oireet ovat tavallisia silloin, kun energiatasot ovat jo liian alhaalla.

En myöskään ymmärrä: "Lisäksi nainen reagoi keskimäärin miestä voimakkaammin verensokerin heilahteluun niin fyysisellä kuin psyykkisellä tasolla. Pätkäpaasto voi siksi aiheuttaa mielialan ailahtelua, voimattomuutta, ruoan pakkomielteistä ajattelua, kärsimättömyyttä, hikoilua, palelua, huimausta ja aggressiivisuutta."

Yllä oleva kuulostaa jo todella homeiselta "Naisten hysteria" typpiseltä teorialta. Toki alhainen verensokeri ja pitkät, useiden päivien paastot ja rankka liioiteltu laihduttaminen myös aiheuttaa kerrottuja oireita.

Meillä, keski-ikäisellä pariskunnalla 5/2 dieetti tuntuu toimivan hyvin. Paino laskee n. 0.5kg/vko.

Se, että yhtenä tai kahtena päivänä viikossa syö normaalia vähemmän energiatiheää ravintoa ja enemmän kasviksia ja hedelmiä, tuskin on haitaksi kenellekään.

Itse nukun 600 Kcal päivän jälkeen hyvin, samoin vaimo (500(Kcal). Aamulla ei ole sen kovempi nälkä, kuin muulloinkaan ja sitä pelättyä ahmimista, ei olekaan tullut, vaan syöminen on ihan normaalia - ehkä jopa syömme tavanomaista vähemmän. Lisäksi kahden herkkuperseen makean himo on vähentyntyt selvästi.

Loppujen lopuksi, ihmiset ovat erilaisia, enkä näen syytä olla tuomitsevainen siihen tapaan, millä joku toinen löytää hyvinoinnin elämäänsä.

Eräs

Kun nuorena käveli (ja kiipeili) työssään 10 km päivässä, säässä kuin säässä. Pyöräili työmatkat (ei autoa), niin mitään paino-ongelmia ei ollut.

Perheellistymisen myötä tulivat auto, sohva, kotona oleminen ja kun työura muuttui esimiestehtäviin (kirjoituspöytä), niin alamäki alkoi.

Lisäksi vuorotyö pahentaa kehittymässä olevaa läskiintymistä. Syntyy negatiivinen kierre. Lisäksi hormonaaliset muutokset sekä miehellä, että naisella vaikuttavat myös.

Kun kun fyysisesti passiivinen elämäntapa on kunnolla opittu, mutta nautintohakuisuus on vielä jäljellä, on lopputulos aika selvä.

Hannu

Voi hyvänen aika. Jos treenaa, muutamankin kerran viikossa, niin missä vaiheessa niitä laihdutusajatuksia päähän pätkähtää. Jos fyysisen treenaamisen jälkeen on vielä ylipainoinen, silloin treeni ei ole onnistunut. Kun treeni ja syöminen ovat oikeassa suhteessa, ihannepainon tavoittaminen ja sen pitäminen on lastenleikkiä. Ei tarvitse käyttää mitään laihdutusmetodia. Tosin jos sinne salille menee vain turhamaisuuttaan ja varomaan rakennekynsiä, niin ei se sitten ole fyysistä kunnon kohottamista ja ylläpitämistä.

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012