Kaipa sekin piti sitten kokea, että on tyytymätön siihen, että on juossut 42 kilometriä. Edeltävät kuusi kokomaraa ovat menneet joskus hyvin, joskus huonosti. Koskaan ei ole harmittanut, mutta nyt riepoi.

Tukholman maraton oli siis hidas ja hankala. Ei tosin vaikein, tammikuinen Las Palmas on sillä saralla ihan ylittämätön. Ei ollut edes hitain, olen juossut kolme verkkaisempaakin.

Se pänni, että olisin pystynyt parempaan, mutta en sitten pystynytkään. Tai saanut aikaiseksi. Tai jotain. Kaksi kuukautta sitten juoksin miltei 20 minuuttia nopeamman ajan, mutta nyt ei irronnut sitten yhtään.

Teippasin lähtölupakuoressa olleen kuvan tsempiksi hytin seinään.

Alku meni keveästi ja helposti. Vähän ahdisti, että tuli puettua liikaa. Taittelin lippiksen olkaimen alle ja avasin takin. Kahdeksan kilsan kohdalla kuulutettiin suureellisesti Welcome to the Västerbron bridge!

Nousu sillalle oli samanlainen kuin Tilkanvierrosta ylös Manskulle HCM:n entisellä reitillä. Luulin, että koko juttu oli siinä, alkoi naurattaa. Että semmoinen silta, voi teitä ruotsalaiset! Noo, kävi ilmi, että se jatkui vielä jotain puoli kilometriä. Ei ollut maineensa veroinen siltikään.

Ensimmäiset 21 kilsaa menivät ihan mukavasti. Virallista tavoitetta minulla ei ollut, mutta sellaisella vauhdilla lähdin, että 4:30 olisi voinut juuri alittua.

Aamiaiseksi mätiä ja prinsessakakkua, kaipa näillä yhden maran juoksee.

Heti puolimatkan jälkeen jaettiin suolakurkkuja. Oli muuten hirveimmän makuinen kurkku mitä olen ikinä syönyt. Tassuttelin siinä vihreä pötkylä kädessäni, kitkerää haukkapalaa kurkustani kakoen ja ajattelin, että mitään tämän pahempaa ei enää voi tulla vastaan.

Valitettavasti olin väärässä.

Vauhti alkoi hyytyä, sade yltyä. Gärdetin pusikoissa ei piileskellyt yhtäkään kannustajaa. Sateenharmaassa horisontissa näkyi loppumaton letka mustaan ja neonväreihin pukeutuineita juoksijoita. Näky nauratti ensin, ja itketti sitten kun ymmärsin, että minunkin oli mentävä sinne ja vielä paljon kauemmaksikin.

No oli eeppinen reissu juu.

Jalat olivat tönköt jo heti puolen välin jälkeen. Yritin ajatella, että tästä se aina vaan muuttuu helpommaksi, mutta ajatus ei auttanut. Kilometrit kuluivat, samoin hermot.

Kannustajia oli todella vähän, mistä ei voi heitä syyttää. Siinä säässä juoksemista hirveämpää olisi ollut vain paikallaan kadun varrella seisominen. En puhunut muiden juoksijoiden kanssa. Väkeä oli paljon, mutta seuraa ei. Jänikset olivat mykkiä kuin...öö...jänikset? Hitaammat tuppasivat minun ja pupujen väliin. Tai sitten tipuin itse.

Kaikki ärsytti.

Puhelin soi. En nähnyt ruutua kunnolla, ja ajattelin, että se on samaa kisaa juokseva asiakkaani. Vastasin, ei ollut hän vaan muita asioita tiedusteleva: Minä en nyt valitettavasti voi auttaa, kun olen täällä maratonilla.


Neljätoista kilsaa jäljellä, se ei ole paljon! Tätä vauhtia menee aikaa...ei saakeli. Yli puolitoista tuntia. YLI PUOLITOISTA TUNTIA. Ei ristus ei kiinnosta tämä yhtään.

Keskeyttäminen ei käynyt mielessäkään. Otti vain suunnattomasti päähän. Voisin joko jatkaa laahustamista maaliin tai alkaa kävellä, ja olla siellä vielä myöhemmin. Välillä nauratti ääneen se, miten hirveää koko homma oli.

En ollut henkisesti yhtään läsnä, enkä totta vie halunnutkaan olla. Jossain vaiheessa ajattelin harhauttaa itseäni pelaamalla juutalaisia aakkosia. En keksinyt yhtäkään sanaa, joten vaihdoin ruotsalaisiin aakkosiin. Äpple, aloitin. Ei kun eihän se ala A:lla! No, apa. Sitten C. Hmmm. Hmmm. C. C. CCCCC....Cypern! Oho. Unohdin B:n. Ei tullut mitään, aivotkin olivat vettyneet.

Sista milen!, sanoi ystävällinen nainen juomapisteellä. Alkoi itkettää.

Sitten alkoi pelottaa. Se Västerbron uudelleen. Se olisi varmasti pahempi nyt.

Kävelin mutkan suosiolla. Siltaa en. Ennen keskikohtaa hoin itselleni, miten mäki taittuisi kohta, ja miten olen juossut 20 kilometriä ylämäkeen Ateenassa.

Sain jonkinlaisen hepulin. Sade oli jatkunut jo tunteja. Hihoistani tippui vettä. Lipasta tippui vettä. Kengät olivat täynnä vettä. Joka [kirosana] paikka oli täynnä sitä [kirosana] vettä! Mutta seitsemän kilsaa. [Kirosana] seitsemän kilsaa! Semmoinen [kirosana] saunalenkki! Ei mahda minulle yhtään mitään tuollainen [kirosana] saunalenkki! [Kirosana kirosana kirosana!]

Sopivasti tuli kuulokkeista taas Swedish Pagans. Nauratti. Lauloin ääneen Swedish pagans, marching ashore/ Forged in Valhalla by the hammer of Thor, ja nauroin, minkä seurauksena hengästyin ihan liikaa. Mutta tulipahan hetkeksi vauhtia.

Pyörimme vielä jossain Tukholman keskustan liepeillä, alueella jonka periaatteessa tunnen hyvin, mutta en tunnistanut. En edelleenkään ollut oikein läsnä koko juoksussa, enkä tajunnut missä olimme. Loppuisi jo.

40 kilometrin kyltti! Minkä jälkeen pitkään, pitkään, pitkään. Olin missannut 41 kyltin. Ihan kohta näkyisi 42.

Tuolla on kyltti. 41. 41!!! Mikä ihme tässä nyt on vialla. Sekin jatkui jatkumistaan, eikä viimeistä kilometrikylttiä näkynyt. Stadion lopultakin.

Juoksin sisään, puoli kierrosta ja maaliin. Loppuihan se viimeinkin. Jaahas. Että semmoinen juoksu tällä kertaa.

*

Juoksun jälkeen oli haettava hodari ja olutta vaikka hampaat kalisivat vielä Tunnelbanassakin.

Asiakkaalta tullut viesti lämmitti mieltä. Hän aloitti PT-ohjauksessani loppusyksystä tavoitteenaan ensimmäinen maraton, tänään Tukholmassa. Tavoite saavutettiin ja alle neljän tunnin ajalla! Pitäisi ehkä itsekin alkaa treenata!

Ajelin laivalle suihku mielessäni. Havaitsin, että letistäni oli muodostunut jättimäinen rasta. Revin sitä auki yli puoli tuntia hiuspinnin ja nenäöljyn avulla. Sitten nopeasti suihkuun ja syömään.

Tilasin samppanjaa vaikka en ollut tulokseeni tyytyväinen. Ajattelin ansainneeni sen joka tapauksessa.

Olin ajatellut ehkä hiukkasen bailata laivalla, ja sen todella teinkin. Join tölkillisen folköliä, söin kaksi suklaapatukkaa ja luin kirjaa puoli kolmeen asti yöllä. Puoli kolmeen!

Asics Stockholm Marathon tarjosi osallistumiseni juoksuun.

Lue myös:

Ensimmäinen maratonini, Las Palmas 2013

Toinen maratonini, Berliini 2013

Kolmas maratonini, Las Palmas 2014

Neljäs maratonini, Ateena 2014

Viides maratonini, Las Palmas 2015

Kuudes maratonini, Rooma 2015

***

Stockholm Marathon wasn't easy. I can't explain what caused this failure, it just happened. But well, I did finish anyway!

Kommentit (8)

Vierailija

Oli maraton sitten mennyt miten vaan, niin aina on yhtä viihdyttäviä nää sun raportit! Kuulostaa melkoiselta suoritukselta, jonka läpäisemisestä voisi jo olla tyytyväinen:)

Mahtava aika sun valmennettavalla!

T. Sini/ http://sinisiivella.blogspot.fi/

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Noo kyllä mä siihen olen tyytyväinen, että sain raahattua itseni maaliin asti. Enkä mä enää oikein muista miksi tuo oli olevinaan niin kauheaa :D

Joo, siihen olen tosi tyytyväinen kyllä! Ihan ansiosta tuli se aika, hän teki tosi tarkasti sen mitä käskettiin :)

käyttäjä-12186
Liittynyt12.5.2015

Tuttuja tuntemuksia. Et kuitenkaan manannut juostessasi, että tämä jää viimeiseksi maratoniksesi ;) 

Sulla selvästikin aivot toimivat vielä tuossa säässä. Kolme vuotta sitten sillä Tukholma Horror Maratonilla kolmessa asteessa, myrskytuulessa ja kaatosateessa ei päässä tapahtunut enää mitään. Kaikialta kuului vain läts läts. Korvien välistäkin. 

 Sä pääsit maaliin sisukkaasti. Ja yhtenä kappaleena. Seuraava varmastikin helpompi... tai no... Eihän noista koskaan tiedä. 

Nostan sulle hattua ja odotan innolla lauantaita. Eiköhän me törmätä :)

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

No en kun manasin, että kolme vielä ja sitten lopetan :D

Joo voin vaan kuvitella miten hirveä se oli kun tuokin oli tuollaista :O

Toivon mukaan seuraava on helpompi. Sen suhteen olen kyllä täysin luovuttanut, että voisi jotenkin ennustaa mitä tapahtuu!

Nähdään lauantaina, tiedät mistä mut löytää :)

Vierailija

Hui olkoon, jäätävää luettavaa ja tuttuja tuntemuksia. Tosin mun matka oli kuitenkin sen puolet vähemmän viimeksi ja mietin,  että oisko tuossa sinun tilanteessa tahto riittänyt maaliin. Todella hienosti vedetty!

OIs kiva lukea sun juoksutreeneistäkin, tosin sinulla on näitä tapahtumia melko tiuhaan ja levätäkin pitäisi:) Itse nimittäin tuskailen vauhtikestävyyslenkkien kanssa ja ois hauska kuulla näkökulmaa esim juuri niihin. Eilen jo totesin, että pois aikatavoitteet kunhan juoksu on kivaa, mutta mietitään nyt vielä:) 

http://sannamamainprogress.blogspot.fi/2015/06/im-fine-tuned-supersonics-speed-machine.html

 

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

No mulla on ollut nyt viimeiset 1,5 vuotta sellainen tilanne, että en treenaa juoksua oikeastaan ollenkaan, käyn vaan tapahtumissa. Mulla on jalassa joku selvittämätön ongelma, ja en ole uskaltanut kuormittaa sitä paljoa. Noi tapahtumat se tuntuu kestävän, mutta hirveästi ennätyksiä ei voi odottaa :)

Ite en tykkää tehdä VK:ta ollenkaan, mun vinkki on osallistua tapahtumiin, joissa pystyy vetämään kovempaa kuin itsekseen :D Tai juosta jonkun kanssa niin se ei ole niin hirveää :D

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012