Tänä kesänä olen ehtinyt jo paitsi tietysti uida, niin myös suppailla. Vesiurheiluteemalla jatketaan tänäänkin.

Olemme mökkeilemässä Kirkkonummen rannikolla, ja täällä on soutuvene. Soutuvene! Ehdottomasti soutamaan, mitä siitä, että edellisestä kerrasta on hhmm tuota 17 vuotta? Eikä homma varsinaisesti ollut hanskassa...airossa...hankaimessa silloinkaan. Tarkalleen ottaen en osaa soutaa edes soutulaitteella.

Ilma alkoi enteillä sadetta, tuuli yltyi ja lapset parkuivat etteivät halua laivaan. Mies hyräili Eläkeläisiä: Koko poppoo uitiin rantaan/ koska tappia löytynyt ei./ Aimo upposi santaan/ tai hauki hänet vei. Omassa mielessä soi Viikatteen Motörhead-coveri Rauta-airot: Jos airon pudottaa/ ei pinnalle jää kellumaan/ alle laineiden/ jää airo rautainen.

Lähdimme siis vesille luottavaisin mielin. Mikä oli virhe,

sillä heti irroittauduttuamme rannasta tosin meinasi käydä kölpösti: veneen pohjasta alkoi pulputa vettä, mikä nosti lasten parkuvolyymiä eksponentiaalisesti. Ai se tappijuttu ei ole mikään vitsi vaan tänne pitää oikeasti laittaa joku tulppa?!

Kukaan, varsinkaan soutaja itse, ei tiedä mitä tässä tarkalleen ottaen tapahtuu. Saati sitä, mitä tässä pitäisi tapahtua.

Tarkoitus oli, että soutaminen olisi ihan treenituokio. Mielessäni välähtelivät klassisten sivistysyliopistojen soutukisat, veneen nopea ja tasainen kiito veden selällä ja pullistelevat lihakset. Totuus oli joka vedolla yhteen kolahtelevat airot, jatkuva veneen kääntämisen tarve vaativasta aallokosta (kts. kuva) johtuen, ja se, ettei minulla ollut hajuakaan siitä, miten soudetaan oikeaoppisesti, eikä vain käsiä mitenkuten heiluttelemalla. Treeniteho olisi ollut parempi jos olisin osannutkin jotain, ja jatkanut hiukan pidempään. Olin kuitenkin sen verran epävarma taidoistani, että emme lähteneet kovin kauas ulapalle.

No, laiva eteni kuitenkin, pääsimme rantaan, ja toiseenkin. Soutaen tai huovaten, en tiedä. Hauskaa oli joka tapauksessa, ja tänään on luvassa uusi yritys, ehkä se tekniikka vielä löytyy. Ja sitä myötä liito ja pullistelu!

***

I tried rowing. Like usually, I really had no idea what to do, but - like usually - it was fun.

Kommentit (2)

Inkasmoments

Voi kuinka hulvatonta sun meno näyttää näin blogin perusteella olevan. Tulee itellekin ihan iloinen mieli. :) Kiits.

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012