Rock the Pole oli eilen esiintymässä Priden pääjuhlassa Le Bonkissa. Itse olin siellä tärkeässä tehtävässä muun muassa ruuvailemassa tankoja, koska en uskalla mennä lavalle muuten. Tuli sitten mietittyä rohkeutta noin niin kuin enemmänkin.

Aiemmin Pride-viikolla oli keskustelutilaisuus teemalla Ahdas pukukoppi? Helsinki Priden järjestämässä paneelikeskustelussa käsiteltiin urheilun ja hlbti-teemojen suhdetta ja seuraavia kysymyksiä: Ovatko pukukaapit kaikille yhtä avoimia? Miksi kilpaurheilijan ulostulo jätetään yksilön vastuulle, mikseivät lajiliitot sano mitään? Entä pitävätkö urheilutoimittajat homourheilijan kaapissa? Onko yksilölajissa helpompi hengittää, pääseekö lesbourheilija vähemmällä kuin homojääkiekkoilija? Voiko hlbtiqx-identiteetistä saada myös voimaa ponnistukseen?

Valitettavasti en päässyt tilaisuuteen. Mieluusti olisin kuullut näkemyksiä ja kokemuksia tästä aiheesta.

Suomalaiset urheiljathan pysyvät pitkälti kaapissa - tai mediassa heitä pidetään siellä. Miksi? Helposti tätä ajattelee rohkeuskysymyksenä, mutta onko se sitä? Vaikeneminen voi johtua rohkeuden puutteesta - tai sitten ei. Eihän heterourheilijakaan joudu missään vaiheessa tunnustamaan olevansa hetero, joten miksi kenenkään muunkaan pitäisi suuntautumisestaan kertoa?

Ehkä siksi, että se tekisi muiden samassa tilanteessa olevien elämän helpommaksi. Mutta onko tähän mitään velvollisuutta? Miksi kenenkään pitäisi haluta olla jonkin ominaisuuden edustaja, huolimatta siitä, että se voisi auttaa muita? Kuka jaksaa koko loppuelämänsä (jos nämä asenteet eivät tästä muutu) olla yksi ominaisuus tai haluaa tulla latistetuksi stereotypiaksi?

Näin St. Marienkirchen pihamaalla Berliinissä.

Kyse voi olla myös siitä, että urheilija on avoimesti mitä on, mutta siitä vaietaan. Olisi hienoa, jos vaikeneminen johtuisi siitä, että ketään ei kiinnosta, eikä asialla ole mitään väliä, mutta näinhän se ei ole. Se, että muiden seksuaalinen suuntautuminen kiinnostaa, on täysin normaalia eikä mitään taantumuksellisuutta josta pitäisi päästä eroon. Taantumuksellista on se painoarvo, mikä suuntautumiselle annetaan.

Entä se pukukoppi sitten. Joskus törmää ajatukseen siitä, että muiden kuin heterojen pitäisi tulla kopissa kaapista, näin niin kuin informaatioksi muille. Että ei ole reilua olla siellä vähäpukeisten tai alastomien saman sukupuolen edustajien kanssa jos sellaisista tykkää. No tämä on kyllä rohkeuskysymys. Mutta rohkeutta vaaditaan niiltä, jotka tällaista tosissaan edellyttäisivät. Rohkeutta luopua niistä peloistaan, joita tällaiset tilanteet mahdollisesti herättävät. Rohkeutta ajatella uusiksi ja katsoa sen oman laatikon ulkopuolelle.

Rohkeutta tarvitaan, jotta uskaltaa tehdä asioita toisin kuin on ennen tehty, ja rohkeutta tarvitaan siihen, että voi myöntää olleensa väärässä. Enemmän kuin kaapissa tai niiden liepeillä olijat tätä tarvitsevat he, joille muiden oleminen on ongelma.

Ehkä jonain päivänä kenenkään ei tarvitse miettiä mitä suuntautumisestaan sanoo, kenelle sanoo ja miten se asioihin vaikuttaa, vaan asiasta voi puhua tai olla puhumatta ja se on ihan yhtä rohkeaa kuin ostaa eri makkaraa kuin yleensä.

P.S. Pride partyjen kuvia ei saanut napattua itselleen, mutta tästä pääset kurkkaamaan minun kuvani jos kiinnostaa!

***

Questions of sexuality and gender are never easy and even more complex when it comes to sports. Byt maybe one day they will lost their meaning and whole concept of 'coming out' will not be an issue anymore.

Kommentit (18)

sanumaria

Mä oon pohtinut tätä sillai että mua ei kyllä vaan kiinnosta että onko mun seuraama urheilija homo vai hetero tai jotain ihan muuta. Tietenkin jos puhutaan positiivisista roolimalleista, urheilijan seksuaalisen suuntautumisen tietäminen voi auttaa samaa suuntautumista edustavia henkilöitä hyväksymään itsensä (tyyliin "en ole ainoa"). 

Mutta noin geneerisesti se että onko naispikajuoksia mitä suuntautumista, liittyy hänen juoksuunsa yhtä paljon kun se onko hänen kankkunsa hot or not. Että jos keskityttäis siihen urheiluun.

Juille1

Itse näkisin vähän niin, että urheilijan ei tarvitse sen kummemmin tulla kaapista, juurikin siksi että ei sen heteronkaan tarvitse. Eli jos on julkisuudessa puhtaasti sen urheilusuorituksen takia, niin kenenkään ei pitäisi joutua seksuaalisuuttaan sen kummemmin selittämään. :)

Mitä tulee pukuhuone'ongelmaan', niin väittäisin että se on aika keinotekoinen. Kiusallista kiinnostusta toisten kehoihin voi olla saman sukupuolen sisällä ihan ilman mitään seksuaalisia latauksiakin. Kuitenkin jako miesten ja naisten pukuhuoneisiin on varmasti se helpoin, riippumatta ihmisten seksuaalisista suuntautumisista. Sitäpaitsi, aika harvaa jaksaa siellä pukuhuoneessa kiinnostaa mikään muu kuin se oma vartalo. :)

MinttuNörtti

Musta tuo pukuhuonepelko on tosi hassu. Eihän heterotkaan tykkää kaikista vastakkaisen sukupuolen edustajista, niin miksi homoseksuaalit olisivat yhtään poikkeus: eli ei voi olettaa, että himokkaat lesbot tiiraavat joukkuetovereitaan pukkarissa minkä kerkiävät. Tai että joku alkaisi siellä pukkarissa lähennellä. Haloo!

Sitäpaitsi ei sitä tiirailua kai tule kauheasti tehtyä heteroporukoissakaan: itse ainakin sekasaunassa katselen vain kasvoja tai seiniä. Tai siis en ainakaan tarkoituksella katsele mitään intiimimpää, vaikka jotain joskus ohimennen näkökenttään tupsahtaisikin. Ehkä mun päähäni on liikaa iskostettu se "sauna ei ole seksipaikka" -ajattelumalli. Juttelin asiasta joskus opiskeluaikana miespuolisen opiskelukaverin kanssa. Hän sanoi, että miehet kyllä katselevat, jos nainen tulee samaan saunaan. Mä en suostunut uskomaan, että kaikki miehet tekevät niin, koska olisihan se aika noloa jäädä kiinni. Mutta toisaalta - mitä väliä? Jos mun ihastuttavassa alastomassa kehossani jonkun (ihan mitä sukupuolta vaan olevan) katse lepää, niin antaa palaa! Ei se ole multa pois (ainakaan jos en huomaa ja ala ujostuttaa).

Eli yhteinen pukuhuone ei ole mun mielestä mikään syy kaapista tulolle. Ainoa järkevä syy olisi tosiaan se nuorille esimerkkinä oleminen: meitä on muitakin ja se on ihan ok.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Joo ei muakaan mitenkään erityisesti. Mutta mun mielestä se on ihan normaali asia olla kiinnostunut, oli kyseessä sitten urheilija tai joku muu. Sinänsä musta on turhaa vaatia, että tämä asia ei saisi kiinnostaa ollenkaan, mikä on yksi näissä keskusteluissa usein esiin nouseva puoli.

Nykyäänhän se menee aika lailla niin, että jos urheilija kertoisi olevansa jotain muuta kuin hetero, se varmasti veisi huomiota siltä itse asialta.

Roolimallimerkitys on kyllä tärkeä, mutta toivon mukaan sitä ei jossain vaiheessa enää tarvita :)

Miiza

Eihän sillä periaatteessa ole väliä mitä sukupuolistasuuntautumista joku huippu-urheilija (tai urheilija ylipäänsä) edustaa, mutta... Musta se on aina haitallista, jos sitä omaa sukupuolistasuuntautumista joutuu tai haluaa peitellä. Urheilijat on kuitenkin nuorille esikuvia ja jos joku urheilija viestittää omalla piilottelullaan nuorille, että ei ole okei olla urheilija ja gay, niin se on huono juttu.

Kuitenkin niin monella muulla alalla jo päästy yli tämän "iik, homo!!!" vaiheen, joten urheilijatkin voisivat vähän enemmän avautua asiasta. Ei ole pakko nousta barrikaadeille julistamaan, mutta jos vaikka avoimesti kulkisi kumppaninsa kanssa kadulla tmv. niin eiköhän se mediakin aikansa höyryttyään alkaisi kohdella homourheilijoita aivan samanlaisina kuin heteroitakin.

En tiedä onko mun sepustuksessa nyt mitään järkeä, mutta tällaisia ajatuksia tässä nyt heräsi.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Nimenomaan. Toki toivoisi, että sinne ei tarvitsisi päätyäkään, vaan esimerkiksi mahdollisesta puolisostaan voisi puhua kaikissa yhteyksissä ihan normaalisti.

Mä en henkkoht pysty ymmärtämään tota pukuhuonejuttua, mutta ilmeisesti se on joillekin ihan oikea ongelma. Ehkä se on vaan ensimmäinen asia mikä tulee mieleen, ilman että sitä pohditaan sen enempää?

Mä aika paljon uskon, että ihmisten ennakkoluulot ja luutuneet käsitykset homoseksuaalisuutta kohtaan johtuu nimenomaan siitä, että ei tulla yhtään ajatelleeksi asiaa muulta kantilta kuin siltä, mikä tulee ensimmäisenä mieleen.

Miiza

Mulle pukuhuoneet on ongelma ihan muusta syystä, kuin että pelkäisin siellä jonkun lesbon alkavan mua lähentelemään. Absurdi ajatus jotenkin tuo, mutta kai jotkut sitten sitäkin pelkäävät. Itse inhoan ihan omista itsetunto-ongelmista johtuen pukuhuoneita ja muutenkin nakuilua muiden ihmisten seurassa..

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Tietynlainen populaarikulttuuri antaa kyllä sellaisen kuvan, että nimenomaan näin se homma menee :D

Mutta joo, en mä kanssa tajua sitä, ja jos nyt joku sattuu sua ihailevasti vilkaisemaan, niin miksi se olisi kauheaa? Ilmeisesti siellä on tosiaan pelko siitä, että ruvetaan lähentelemään, mutta eiköhän tuollaisessa toiminnassa se vika ole ihan jossain muualla kuin suuntautumisessa.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Mua alkoi nyt ihan älyttömästi huvittamaan ajatus siitä, jos joku ei uskalla mennä pukkariin ettei lesbo ala lähennellä. Voi hyvä ihme :D Tämä on sukua sille "olkoon ihan rauhassa homo kunhan ei tule minua iskemään" -jutulle. Siis mikä siinä on niin hirveää jos tulisikin? En pysty tajuamaan. Voihan sitä tulla sellainen heterokin iskemään joka ei voisi vähempää kiinnostaa...

Suomessa on kyllä vähän sellainen kultuuri, että kaikkien pitäisi olla tuosta vaan valmiit heittämään vaatteet pois tuntemattomien edessä, jos et halua olet omituinen ja estynyt :/ Vaikka varmaan vähemmistössä ovat sellaiset (naiset) jotka kekkaloivat noissa tilanteissa täysin luontevasti alasti.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Joo, tämä on vähän hankala kysymys. Mun mielestä on myös haitallista se, jos joutuu peittelemään. Ja Suomen urheilussa tällä hetkellä on ilmeisesti se tilanne, että joutuu peittelemään, koska meillä ei ole kuin yksi avoimesti ei-hetero urheilija. Tässä tapauksessa on myös vähän huono juttu, mikäli kaapissa ollaan omasta tahdosta, koska se esimerkki olisi tosi tärkeää.

Mutta mun mielestä kuitenkaan ketään ei voi velvoittaa julkisesti julistamaan seksuaalista suuntautumistaan (josta voi olla itsekin epävarma, ja jota ei välttämättä halua itse nimetä tai määrittää millään tavalla). Ja kun se suuntautuminen ei liity siihen urheilemiseen, niin tavallaan se on ihan irrelevantti kysymys. Siinä mielessä musta on hölmöä vaatia että nyt pois sieltä kaapeista kaikki suomalaiset urheilijat - vaikka tämä nykyinen meininki, jossa annetaan ymmärtää että kaikki ovat heteroja - ei esimerkin kannalta hyvä olekaan.

Toivon mukaan tässä edistytään niin, että myös urheiljat voivat olla mitä ovat ilman että siitä tehdään mitään numeroa.

tiiti

Tuli tästä pukkariasiasta mieleen, että mää oon kuvitellut, että meillä nimenomaan pohjimmiltaan on ne eri pukuhuoneet nytkin naisille ja miehille ihan vaan sen takia "ettei joku hetero kyylää sillain". Eli eikö se oo just toi sama juttu? Vai onko ne eri pukkarit jostain muusta syystä?

enssi

Itse harrastan Suomessa vielä pienehköä lajia ja varsinkin naiset ovat lajin parissa ja muutenkin avoimia eivätkä majaile kaapeissa. En tiedä, miksi ilmapiiri on niin hyvä ja salliva. Ehkä sen takia, että siitä ei tehdä mitään numeroa, vaan sitten jonkun keskustelun lomassa käy ilmi, että ahaa toi tykkääkin tytöistä ja toi toinen pojista, ja sitten se on siinä. Kaikki saavat olla vapaasti sitä, mitä haluavat. Ketään ei määritetä seksuaalisen suuntautumisensa perusteella vaan sen perusteella, minkälaisia näyttöjä antaa urheilukentillä.

Valitettavasti saman lajin miesharrastajien keskuudessa ilmapiiri ei taida olla samanlainen. Minä en ainakaan tiedä heidän joukostaan yhtään julkihomoa. Toivoisin kyllä, että miehet oppisivat tässä lajissa ja tässä asiassa naisilta ja näyttäisivät, että se on ihan sama tykkääkö samasta vai eri sukupuolesta. Kaikkihan tässä ihmisiä kuitenkin ollaan.

Ambit

Tämä on hieno postaus! Samalla itseäni huvittaa jotenkin se, että asiasta täytyy tehdä vielä näin iso numero tässä yhteiskunnassa. Sille on tarve, tämän tietoisuuden kasvattamiselle, se kuitenkin itselle tuntuu niin hassulta kun asia on niin jokapäiväinen. Itsehän tein postauksen MGF-finaalista kuin se olisi mikä tahansa tapahtuma muiden joukossa, jotenkin ajattelematta asiaa sen enmpää. Yksi MGF-finalisteista on ollut kaverini jo lukion alusta asti ja heti ensimmäisenä päivänä tiesin hänen olevan homo, vaikka kaapista ulostulo kestikin vielä kolme vai neljä vuotta. Myöhemmin meistä tuli vieläkin läheisempiä ystäviä ja muistan vieläkin sen hetken kun hän minulle asiasta kertoi ja itse vain totesin että "kulta rakas, oon tiennyt asian jo ensimmäisestä päivästä kun sut tapasin." :)

MinttuNörtti

Mulla on itsellä sellainen käsitys, että naisten joukkueurheilussa on suvaittu jo tosi kauan. Mä pelasin itse nuorempana korista, eikä edes 90-luvulla kellään naisella ollut tarvetta olla kaapissa. Eräs ruotsalainen valmentaja otti tänne töihin tullessaan tyttöystävänsä mukaan joukkueeseen pelaamaankin. Toki siitä silloin mainittiin, mutta ei se mikään iso asia ollut.

Sama meininki tuntui olevan ainakin säbässä, lätkässä ja futiksessakin. Joskus olen jopa kuullut yleistyksen, että kaikki koriksenpelaajat / futaajat / lätkänpelaajat / säbääjät / rollerderbyttäjät / <valitse tähän joukkuelaji> ovat lesboja, koska se nyt vaan on niin "yleistä" niissä lajeissa (eli oikeasti varmaan keskivertoa, mutta ei ole tarvetta olla kaapissa). 

Ja miehissä vastaavissa lajeissa muka kaikki ovat niin heteroita että. Vähän vaikeaa uskoa. 

Vierailija

Hei! Pakko kysyä että, mitä kirjain x tarkoittaa? Muut tuttuja, mutta x vieras...

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012